Rouva kirjoitti:
Kojak kirjoitti:
Mikä on juju, millä 64kg rautaa putoaa kissanpehmeästi alas? Vaikka mistä kulmasta katselen, en tajua, jarruttaako rintarangalla vai onko liimaa olkapäissä, kun kuulat pysähtyvät noin nätisti. Onko jotain hyviä konsteja tai mielikuvia, millä kuulien alaslaskua ja varhaista haltuunottoa voisi treenata?
Mä olen kanssa miettinyt vähän samaa. Olen aloittanut kahden käden työntöjen treenamisen
Uskoisin, että vuosien harjoittelu ja maltillinen eteneminen pienemmistä painoista. Pehmeä alaslasku on huomattavasti helpompaa, kun painot on riittävän kevyet, eli maltillisesti eteneminen kevyistä raskaampiin kuuliin.
Hitto, tuo on kyllä varsin kaunista katseltavaa!
Toki hommaa täytyy opetella alkuun kevyillä ja ajan kanssa siirtyä raskaampiin. Itsellä kuitenkin jokin 'loksahti' paikoilleen MM-kisojen jälkeen, kun aloin jumpata 28 kiloisilla. Nyt kun katson omaa nostoa kisoista ja nykyistä tekniikkaa, on lasku huomattavasti nopeampi. En osaa tarkalleen sanoa, mikä sai aikaan muutoksen, osaksi se tekniikka löytyi hengityksen kautta, osaksi siitä, että katselin kisoissa kovia nostajia ja imitoin heidän vartaloliikkeitään. Muutenkaan en jaksa ylianalysoida omaa tekemistäni. Teen vain ja jos menee parempaan suuntaan, niin hyvä! Yritin yksinkertaisesti miettiä,miten saada keskivartalo niin tiukaksi kuin mahdollista, että ne kuulat saa rauhassa tiputtaa suoraan räkkiin. Yritän saada räkkiasennon aina ilman korjausliikkeitä. Ei mitään venkuttamista ja kyynärpäiden nostelua. Kuulat laskee mahdollisimman suorassa linjassa alas, kyynärpäät laskee nopeasti ja mahdollisimman pehmeästi alavatsaan/ suoliluihin kiinni. Kertaakaan ei ole tuntunut pahalta selässä, edes 32 kilon kuulilla ja niillä tekniikka pysyy ihan samana, kuin kevyemmilläkin. Ylöspäinmeno sitten saattaa vähän hidastua...
Mutta hengitys on helvetin tärkeä! Sillä se paketti kiristetään tiukaksi.