Meidän kohta kaksivuotias poika on ollut kiinnostunut isin treeneistä niin kauan kuin nyt yleensä on päässyt liikkumaan. Kuulat kiinnostaa, koko setti pitää aina välillä käydä tönimässä kumoon.. Ja jos haluan treenata tiukasti jonkun suunnitelman mukaan , pitää mennä suljetun oven taakse, muuten saattaa yhtäkkiä tulla natiainen juosten heiluvan kuulan alle.. Tein mustasta jeesusteipistä, narunpätkästä ja pallosta pojalle oman kuulan, jota hän kyllä välillä heiluttelee. Nyt se vaan ei mene enää aina läpi, kun se ei ole "oikea" kuula...
Myös muu treeni kiinnosttaa, aina välilllä pyytää nostamaan leuanvetotangolle ja siinä siten puhistaan muutama veto. (Toki pidän kiinni koko ajan) Monesti myös jos venyttelen tai mobbailen olohuoneen matolla, niin homma meneekin kuperkeikkojen harjoitteluksi tai sitten poika näyttää jotain uusia liikkeitä..