Mä pidin Haapajärven "vaeltava aave" -tyylistä päätuomarointia aivan loistavana käytäntönä. Harmi vaan kun en itse sitä keksinyt vuosi sitten omissa kisoissa.
Linjasta sen verran, että jos siinä sanomista oli, niin ehkä se oli enimmäkseen kuntosarjoissa. Omista tuomarointivuoroista (olikohan niitä 4) näin skaalan molemmat päät, eli rookie joka tuli lavalla loistavalla tekniikalla (hyvä Rýhti!) ja toinen nostaja joka sai paljon hylsyjä ja olisi saanut keskeytyskomennon ellei suoritus olisi katkennut kesken muista syistä. Harmillisintahan noissa on se, jossei nostaja ymmärrä miksi saa hylsyjä.
Mä koen tuomaroinnin (kun ei valmennettavia itsellä ole) yhtenä tapana tukea yhteisöä, give back to the community
Mua se ei siis häiritse, päinvastoin.
Tuomaroinnista yleisesti sen verran, että kaikille se ei sovi. On se sitten keskittymiskyky, paineensieto tai muu syy, sinänsä syy on yhdentekevä, mutta pakottamaan/kiintiöimään en lähtisi. Mielummin kokeilisin porkkanaa kuin keppiä.
Tuomarin pitää kyllä kasvattaa "bulletproof" -nahka, eikä ottaa itseensä muusta kuin rakentavasta palautteesta ja palautteen antamisessa kannattaa oikeasti arvioida onko se rakentavaa vai sitä perussettiä, että kaikki oli taas ihan p**seestä.
Painonnostopuolella tuomarikortti on jopa maksullinen.