Kahvakuulaurheilu.net

en tiedä onko kyseisestä aiheesta jo oman topic, mutta koska tuntuu olevan ajankohtainen tilanne aika monelle kahvakuulailijalle, niin ihan mielenkiinnosta kysyisin, onko vammat vanhoja kremppoja, vai mahdollisesti taustalla rajoitteita, jotka eivät mahdollista puhdasta nostamista, vai onko tullut vain treenattua liikaa?

Mielestäni on hyvä, jos näitäkin asioita tuodaan esille, sillä kaikissa 'lajeissa' loukkaantumisia tulee, mutta vain harvassa niistä puhutaan avoimesti.

Kiteytettynä, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Otsikon molemmat ongelmat seurausta kehon häiriöistä. Varsinkin rasitustilat mm murtumat.
Kehon kuuntelu on tainnut unohtua treenaajista suurelta osalta. Treenataan kehon sen hetkiseen vastaaottokykyyn liian paljon. Tekniikan opettelemista alkuun ei myöskään saa vähätellä.
Näistä asioista löyttyy vanhoja purkautumisia(mm allekirjoittaneen) jostain kehonhuolta vanhoista linkeistä

_________________
Kev:n treenit ke ja su klo18-19 yu-kentällä

Osteopaatillekko ?
http://www.suomenosteopaattiliitto.fi

Olen pelkkä "kuntokuulaaja", mutta kremppaa ja kramppaa löytyy. Itseaiheutettuja lähinnä. Huolimattomuutta, huonoa lihashuoltoa taustalla ja sitä liikaa treeniä.

No kahvakuulailessa ensimmäinen loukkaantuminen oli kun kokeilin suorittaa RKC:n 100 tempausta 5 min testiä, täysin ilman lämmittelyitä tai mitään. TYHMÄÄ. Jäi 30 sekunttia uupumaan ja oikea olkapää kipeytyi aika pitkäksi aikaa kun lopussa tempaukset tuli aika rumasti vauhtipunnertamalla ylös. Ehkä vasta nyt puolen vuoden jälkeen olkapää on kuntoutunut sille mallille että ei haittaa menoa.

Kun ryhdyin tekemään päivittäin kahvakuulaharjoitteita niin silloin ensimmäisen kahden viikon aikana olka- ja hartiaseutu oli aika kipeä ja jumissa. Sen jälkeen ei ole se kroonisesti kipeä puoli oireillut ollenkaan... Että lihasepätasapainoa tai jotakin vastaavaa siellä vain oli.

Luokkaantumiset ja paikalliset ylirasitustilat on olleet siinä kahvakuulailun osalta.

Hermosto on mennyt ylikierroksille aika useasti, kun on haettu oikeaa levon ja rasituksen suhdetta. Mutta tämä on ollut ns. "yleisatleettina" (hö-hö) jolloin voimailu, juoksu, kahvakuulailu yms on kuuluneet treeniohjelmistoon aika tasaisesti, eli rasitus on jakautunut aika tasaisesti koko kropalle ja täten hermoston on ollut heikoin lenkki. Varsinainen kahvakuulailija olen ollut ehkä muutaman kuukauden, ja toistaiseksi vaikuttaa että lihaksisto on rajoittava tekijä koska lajispesifinen kestävyys (eli yläkropan lihaskestävyys) ei anna myöten vetää hermostoa tukkoon. Ja kaippa tässä on oppinut jo jollakin tavalla tarkkailemaan päivän aikaista kokonaisrasitusta ja pitämään treeniperäisen rasituksen sitä kautta hallinnassa. Toisaalta jos ei itseään silloin tällöin ylirasituksen partaalle piiskaa niin ne rajat saattaa hävitä että mikä on se oman kehon maksmi.

Minulla on nyt peruskestävyyskausi menossa ja fokus on vielä voiman hankinnassa, eli varsinaista tehollista treeniä tulee aika vähän. Joulun jälkeen alettaan katsella uusin silmin kun voimatreenien osuus laskee ja tilalle alkaa tulla vauhtikestävyyttä ja maksimikestävyyttä tihempään tahtiin ja varsinainen peruskestävyysharjoittelu pysyy edelleen isossa roolissa. Minulla tehojen nostaminen liikaa vaikuttaa enemmän kuin määrällisesti runsas treeni tai voimaharjoittelu. Eli viimeistään jos/kun alan valmistautua johonkin kisaan niin eiköhän ne ylirasitusoireet ala tulla taas tutuiksi.

Tuo sietokyky on mielenkiintoinen juttu, ja olisi mukava tietää miksi se vaihtelee niin paljon. Muuttujia tosin on paljon. Listaan muutamia ja listaa saa jatkaa.

-Ikä. Vanhemmalla ihmisellä pääsääntöisesti kudos uusiutuu hitaasti ja venähdys tulee helpommin kuin nuoremmilla
-Harjoitustausta. Voiko sietokykyyn mahd.vaikuttaa?
-Oheistekemiset. Eli työt ja muut harrastukset
-Henkinen kuormitus
-Ruokavalio
-Lihashuolto
-Treenitekniikat
-Kehonmalli,virheasennot ja lihasten epäsuhdat
-Uni ja muu lepo

Jeps. Toki kudosten pitäisi kyllä ajan oloon ryhtyä kestämään enempää kuormaa. Esimerkiksi paljasjalkajuoksussa olen nähnyt sellaisia progressiokaavioita että ensimmäinen 10 kilometrin lenkki paljainjaloin tehdään vasta vuoden päästä aloittamisesta. Tuossa ajassa on arveltu että täysin pehmustettuihin pumpulikenkiin ja kanta-astuntaan oppineiden luusto ja jänteet ovat vahvistuneet riittävästi. Pirullista on juuri se että tekniikka ja lihaksisto jo valmiiksi kohtuullisen kunnon omaavilla kehittyy paljon pikemmin kuin luut ja jänteet. No kieltämättä kyllä epäilen että kyseinen progressio on yli-varovainen, mutta ainakin homman pointti pitäisi tulla selväksi. Paljasjalkailussa on vielä se ongelma että rasitusmurtumat tulee jalkapöydän pieniin luihin jotka murtuu aika lailla varoittamatta.

Kahvakuulailussa on sen verran ehkä parempi tilanne että harvalla on jo entuudestaan väärin opittuja pahoja tapoja vaan kaikki pitää aloittaa alusta, tokikaan se ei poista sitä ongelmaa että luusto ja jänteet eivät ole tottuneet rasitukseen ja ne kehittyvät aina hitaammin kuin kunto.

Omasta puolesta on vielä hankala spekuloida miten paikat kestää. LC-treenien aikana päivittäin volyymi oli säälittävät 3600 kiloa. Nyt mennään jo molemmin puolin 10 000 kiloa, toki tempauksella ja työnnöllä kiloja saa aika hurjasti verrattuna LC:hen. Mutta tietoisella riskillä tässä mennään, jos paikat ei kestä edes tuota niin sitten minusta ei taida tulla "kahvakuulaurheilijaa" vaan jatkan vanhalla mallilla tehden vähän sitä&tätä.

Mikään rasitusmurtuma tai rasituskipu EI tule ennakkomerkkiä antamatta!
Pointti on siinä että mitä kehosta halutaan ja osataan kuunnella. Harjoittelun edetessä ja vuosien karttuessa sen taidon pitäisi myös kasvaa

_________________
Kev:n treenit ke ja su klo18-19 yu-kentällä

Osteopaatillekko ?
http://www.suomenosteopaattiliitto.fi

Mulla ekat ongelmat käsivarsissa (forkut) johtuivat huonosta tekniikasta (en ottanut kuulaa kunnolla kropalla vastaan), ne ehkä menivät levolla ohi tai ehkä ei. Nimittäin vaikea sanoa mikä on ollut syytä ja mikä seurausta, mutta ongelmat lähti vaelteleen pitkin kroppaa-> lapojen väli tärähti todella jumiin, josta ensimmäinen oire oli aamuinen huono ruokahalu. Se johtui siitä, että juntturakohdassa oli hermokimppu joka suivaantui ja alkoi häiriköidä vähän siellä sun täällä.

Lopulta kun tilanne oli mennyt tarpeeksi hankalaksi tuli pidettyä oikein treenitaukoakin ja kuntoutettua ja viimeinen mitä kuntoutuksessa löytyi oli hiirikyynärpää. Että oliko se sittenkin työ joka vaikeutti harrastusta vai toisinpäin, mene ja tiedä.

Sittemmin otin tavaksi mobata joka päivä. Sillä on mm. hieronnan tarve pudonnut minimiin.
Muita säännöllisiä huoltotoimenpiteitä on treenin jälkeinen perusvenyttely ja rullailu, viikottainen jooga ja kuukausittainen tsekki osteopaatilla. Jos joku noista jää pois niin eron huomaa aika välittömästi. Muuten kroppa tuntuu toimivan ihan jees kun pitää siitä palautumisestakin huolta ja kuuntelee ihan oikeesti tätä kehoaan.

_________________
aka traanitapiiri
Valiokunta | Koti | Kuulasauna | Katsoo ne jotkut golfiakin

Vammojen syntymiseen on tietenkin monenlaisia syitä. Vaikkapa elinikäisen polvivamman voi saada ihan mistä vain kolhusta liukastumisesta kontaktilajin taklaukseen tms. Kaikki vaivat eivät täydellisesti parane millään hoidolla ja harmillisen useat leviävät muualle ontumisen tai jonkin muun vamman aiheuttaman virheliikken takia.

Liikunnallisen lapsuuden viettäneillä sanotaan olevan pienempi taipumus vammoihin ja se kuulostaa loogiselta.

Iän myötä jänteitten verenkierto heikkenee, niihin kerääntyy kalkkia ja niiden kulkureiteille saattaa tulla jopa luisia esteitä (nivelten reunakerrostumat eli kulumamuutokset) eikä näihin ongelmiin ole mitään ihmeratkaisua.

Tottakai kehonhuollolla ja -kuuntelulla voidaan ennaltaehkäistä suurikin osa vammoista, mutta ei missään nimessä korjata kaikkia vanhoja tai välttää onnettomuuksia tms.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Muutaman päivän päästä 52 v mittariin. Voin paljon paremmin kuin 20 v sitten Silloin treenasin 2 kertaa päivässä. Päivällä punttia ja illalla kamppailulajeja. Nykyisin treenien kokonais ajasta n 60-70 % on kehon huoltoa(mobbaus,venyttely,ravistelu,osteopaattisissa hoidoissa käyminen ym) Silti nykyisin tulokset kehittyvät paremmin kuin 20 v sitten Silloin olivat paikat jumissa ja kehitys myös Kaikkea voi tapahtua kun on suora lähetys Silti ,suurin osa ongelmista on omaa hönöyttä
Jos ,syö,juo,treenaa,tekee työtä ym liikaa,seinä tulee aina vastaan
Etsin yhä minimal dosea. Päämäärä olisi hyvä olla olemassa. Treenit sen mukaan Ideana olisi oppia tuntemaan omat rajansa. Ensin terveys,sitten tulos. Voimakas painotus palautumiseen(etenkin active recoveryyn,mobbaus,venytys,ravistelut,hoidot) Kokonaisuus tietysti ratkaisee, myös palautumisen suhteen.
Samaa mieltä Antin kanssa.Kaikkia vammoja ei saa mobattua pois. Useimmat ongelmat saa kuitenkin oireettomaksi. Itselläni kehossa monia "ongelmia" ,jotka nykyisin arjessa täysin oireettomia

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

oma rannevammani kyllä alkoi ihan yhtäkkiä treenatessani LC:n SM-kisoihin, mutta tietysti paheni, kun en millään halunnut uskoa, että se ei muka menisi ohi "itsestään".

minusta tekee tavallaan tyhmän se, että olen viiskymppiseksi päässyt ilman minkäännäköisiä vaivoja, toisin kuin suurin osa aktiiviliikkujista.
koskaan ei ole ainutkaan luu murtunut, minua ei ole vaivannut polvet, ei niska, selkä, hartiat, nilkat eikä nivelet, ei niin mikään. ja reenattu on, kuulaakin pari vuotta lähes päivittäin ja ilman sen kummempaa kehonhuoltoa. siksipä en ymmärtänyt pelästyä ajoissa, ajattelin vaan että kyllä se ohi menee, levätään sitten kun SM:t on kisattu.

syy vammaani on huono lc-tekniikka. rive tulee liian kovalla vauhdilla käsivarteen, en ole opetellut tulemaan kuulaa vastaan. jos olisin treenannut biathlonia varten, tätä ei olisi tapahtunut.
pitää varmaan alkaa tosissaan opetella oikeaoppista lc-tyyliä (mikä se sitten onkin).
tai siis sit ku...

_________________
an ko määki nosta, iha yhtäkkii vaa.

Voin kuvitella ton marksin rannejumin hyvin kun tein itse toissapäivänä pitkästä aikaa taas isomilla kuulilla ja toistojen jäätyä vielä aika pieniksikin, niin nyt jo huomaa ranteessa/kyynärvarressa sen. Kyllähän noilla isoilla kuulilla jos aktiivisesti touhuaa niin aika tarkkana varmasti pitää olla..

_________________
Punire Corpus, Firmo Animus.

Ainakin pitäisi harjoitella riittävästi isoilla kuulilla ,ennen kovia settejä Kropan/käden pitää mukautua uudenlaiseen rasitukseen

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Mulla yksi tärkeimmistä syistä tuohon painonnostoon kallistumisesta on kahvakuulan aiheuttamat rasitustilat. Kärjistäen: Kahvakuulasta tulee aina joku paikka kipeäksi, painonnostostakin, mutta sillä erolla että siinä se on sitä hyvää kipua. (Mä näköjään kasvan kuin broileri painonnosto treenillä, mikäli rasvaprosenttimittauksiin on uskominen. Kahvakuulatreenillä olen vain onnistunut pienentämään lihasmassaani.)

Kuulasta tulee ranne kipeäksi, yleensä oikea ja siihen riittää todella kevyt kuula, joskus jopa 10 ja 12kg. Tempaamisesta saan heti oikean lavan jumiin ja olo on kuin olisi puukko pystyssä lapaluun alla. Tämä tekee välillä hengittämisen vaikeaksi. Oikea tenniskyynärpää reakoi myös todella helposti tempaukseen. Nämä kaikki krempat alkoivat 1,5 vuotta sitten kun treenasin 12kg kuulalla Ryhdin biathlon kisaan (taisi olla 5.2.2011).

Henkilökohtaisesti minulle sopii paremmin OALC treeni kuin Biathlon treeni tai se aiheuttaa vähemmän kiputiloja.Mä luotan myös tähän Marks-metodiin.

_________________
Jos treenataan, treenataan täysii!

Määrittele kova setti?

_________________
Punire Corpus, Firmo Animus.