Kahvakuulaurheilu.net
http://www.kahvakuulaurheilu.net/forum/

Kahvakuulaurheilututkimukset?
http://www.kahvakuulaurheilu.net/forum/viewtopic.php?f=3&t=4915		 Sivu 1/3
Kirjoittaja:  Girianisti [ La Tammi 26, 2013 9:24 am ]
Viestin otsikko:  Kahvakuulaurheilututkimukset?
Innostuin tutkimaan kahvakuulaurheiluun liittyvää tutkimusta. Näyttää siltä, että suomalaista tutkimusta on vielä aika vähän ja ulkomaalaiset artikkelit antavat vielä melko ristiriitaisia tuloksia esim. kahvakuulailijoiden hapenottokyvyn kehittymisestä merkittävästi eroten verrokkiurheilijoista. Osassa tutkimuksissa ei havaittu eroja ollenkaan. Esim. näissä tutkimuksissa kahvakuulailijoiden ryhmä teki monipuolista liikepatteria, eikä pelkästään GS- liikkeillä pitkiä aikasarjoja ja osassa kuulat olivat vain pienessä osassa yleisen liikunnallisuuden kehittymisessä.

Kirjakaupoista löytyy paljon toiminnallisia oppaita. Mutta olisko kellään tullut vastaan hyviä tutkimuksia lajin kotomaista tai muualta? Venäjänkielisetkin käyvät.

Kahvakuulaurheilun puolesta :D
Kirjoittaja:  eveliina [ La Tammi 26, 2013 5:06 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
Suomessa ei taida puhtaasti GS:iin keskittynyttä tutkimusta olla ensimmäistäkään. Kuka haluais tehdä, esim. liittoon opinnäytetyönä tms.? Erilaisia mittausvälineitä saadaan kyllä käyttöön.
Kirjoittaja:  JukkaR [ Su Loka 20, 2013 11:40 am ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
Kyselin jokin aika sitten eräältä tuttavalta Jyväskylän yliopistosta onko siellä kellään kiinnostusta tehdä tutkimusta GS:stä. Kahvakuulatutkimuksia on tehty, mutta GS:stä ei. Mahdollisesti joku kandi voi asiasta joskus innostua.
Kirjoittaja:  arikaiko [ Su Loka 20, 2013 4:07 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
Moi!
Mulla on yksi venäjän kielinen teos, josta en saa mitään tolkkua. Kyseessä on ilmeisesti Girevoy sportin perusteet tms. Tekijöinä ainakin Tikhonov ym. Teos on vuodelta 2009 ja sen mukana tuli myös levyke jossa on tää kirja pdf-tiedostona. Mä voin sen tiedoston lähettää jos joku haluaa siihen tutustua, ois aika henoa jos se saataisiin käännettyä suomeksi. Sikäli kun sisällössä on meitä hyödyttävää materiaalia.
Kirjoittaja:  Girianisti [ Pe Loka 25, 2013 8:30 am ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
Hei,

Tässä uusi, vähän suurpiirteiseen jenkkityyliin raportoitu, tutkimus kahvakuulan hyödyistä: https://www.acefitness.org/certifiednew ... ebells.pdf
Päinvastaisia tuloksiakin on olemassa, jossa hyötyliikkuvaan verrokkiryhmään verrattuna kahvakuulakuntoiluryhmä (eli erityyppisiä liikkeitä, mutta ei pitkiä aikasarjoja käyttävä ryhmä) ei eronnut mitenkään.

Toiminnallisen harjoittelun, HII-treenauksen ilmiiö olisi mielenkiintoinen aihe. Kaikki tietää nykyään, että kuntosalilaitteet ja istuminen painojen äärellä, ei ole hyväksi, mutta toiminnallinen treenaus on sitä oikeaa treeniä - niin kuin ennen vanhaan koulujen liikuntasaleissa tehtiin. Toisaalta intervallitreenausilmiö on tuonut mukanaan keskustelun ylikunnosta, liiallisesta treenauksesta ja syömishäiriöistä. Voisikohan Suomen kahvakuula ry lähestyä Jyväskylän huippu-urheilun tutkimusporukkaa tutkimusaiheella? Esim. pidemmän ajan seurantatutkimus, jossa muutamia huippujamme ja vastaavasti aktiivi kuntoilijoita seurattaisiin, tuottaisi varmasti vakavammin otettavaa tietoutta asiasta. Tämä voisi nostaa myös lajin näkyvyyttä julkisella areenalla?

Arikaiko: olisko sulla mahdollista jakaa tiedostoa tämän areenan kautta, esim. henkkohtpostilla? Voisin tutustua teokseen.
Kirjoittaja:  Second [ Pe Loka 25, 2013 12:08 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
Mikähän lie maksettu mainos. Kontrolliryhmän harjoittelusta ei minunn nähdäkseni mainita halaistua sanaa, veikkaan että kyseessä on perinteistä paikkaharjoitteluna tapahtunutta voimaharjoittelua laittella.

Huippu hauska juttu oli kun jutussa mainittiin miten vastusharjoittelulla ei odoteta lisättävän aerobista kapasiteettia tai keskivartalon lihasten voimaa... juuri toissa päivänä luin viimeksi soutajien kiertoharjoittelusta vapailla painoilla ja kehon painolla touteutettuna jolla pyritään lisäämään (kesto)voimaa, aerobista ja anaerobista kestävyyttä, vahvistamaan keskivartalon voimaa... Tätä on tehty vuosikymmeniä ennen soutolaitteiden yleistymistä (nyt voimaharjoittelu on alkanut ilmeisesti siirtyä kohti perusvoimaharjoittelua paikkaharjoitteluna koska soutulaitteella voidaan hakea lajinomainen kestovoima ja kestävyys ympärivuoden). Eli kovin uudesta löydöksestä ei ole kyse. Kukaan ei varmaan ole ACE-tiimille kertonut mitään. :)
Kirjoittaja:  arikaiko [ Pe Loka 25, 2013 12:29 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
Moi!

Sillähän siitä tutkimuksesta mainitsin, että josko joku kieltä osaava voisi katsoa onko siinä mitään mielenkiintoista. Anna osoite mihin voin sen lähettää ja kerro sitten onko siitä mitään hyötyä suomalaiselle kahvakuulaurheilulle! Voit laittaa suoraan sähköpostiin viestiä: arikaiko@luukku.com

T Arikaiko
Kirjoittaja:  AnttiV [ Pe Loka 25, 2013 12:54 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
Girianisti kirjoitti:
Toiminnallisen harjoittelun, HII-treenauksen ilmiiö olisi mielenkiintoinen aihe. Kaikki tietää nykyään, että kuntosalilaitteet ja istuminen painojen äärellä, ei ole hyväksi, mutta toiminnallinen treenaus on sitä oikeaa treeniä - niin kuin ennen vanhaan koulujen liikuntasaleissa tehtiin. Toisaalta intervallitreenausilmiö on tuonut mukanaan keskustelun ylikunnosta, liiallisesta treenauksesta ja syömishäiriöistä. .


Aerobista kuntoa tehokkaimmin kehittävstä sykealueista on olemassa aika yksilöityä tietoa, mutta sitä ei nykyään nettikeskusteluissa juurikana noteerata, koska muita ominaisuuksia kuin puhdasta aerobista kestävyyttä arvostetaan enemmän ja kovillakin tehoilla aerobista kuntoa pystyy nostamaan jonkin verran varsinkin alussa.

Hiussuonitushan kehittyy parhaiten varsin matalilla sykkeillä ja vaatii vähintään puolen tunnin yhtäjaksoisen suorituksen, jotta verenpaineen nousu ehtii vaikuttaa kehittävästi. Hiussuonitusta voi lisätä jopa 40% pitkäjänteisellä harjoittelulla. Sitten on omat optimaaliset sykealueensa kehittämään sydämen iskutilavuutta, kammioiden seiniä, oksidatiivisia lihasentsyymejä jne. Näitä aerobisia ominaisuuksia ei voi korvata millään hiiteillä, tabatoilla, crossfitillä tms, mutta toki niiden päälle rakennettuna ne taloudellistavat suoritusta ja ottavat irti tehoja.
Kirjoittaja:  AnttiV [ Pe Loka 25, 2013 1:54 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
pyykkonen kirjoitti:
Onko sinulla Antti parempaa tietoa, kun ainakin vanhempi valmennuskirjallisuus väittää, että aerobinen peruskunto ei kehity, jos harjoittelussa on mukana tehoharjoittelua (jossain oli raja 10%, jossain taisi olla vähän enemmän). Tehoharjoittelulla tarkoitan vauhtikestävyys-sykealuetta ja anaerobista harjoittelua. Onko tosiaan näin? En ole nähnyt tuota niinkään uudemmissa valmennuskirjoissa korostettavan.


Uusimmassa Hiihto-lehdessä on varsin perinpohjainen artikkeli juuri tuosta suhteesta. Lainaan pitkästä artikkelista jotain:

"Ammattilaispyöräilijöiden on raportoitu harjoituskauden alkupuolella lähes 90% harjoittelusta tapahtuvan alle alemman kynnyksen (ilmeisesti tarkoitetaan aerobista kynnystä) ja vain noin 1% yli ylemmän kynnyksen (ilmeisesti anaerobinen kynnys) Kilpailukauden lähestyessä suhde 77%/8%"

"Monilla kestävyysurheilijoilla (kv tason soutajat, pyöräilijät, maratoonarit, hiihtäjät ym) harjoittelun intensiteettiprofiili näyttäisi polarisoituneen harjoittelun ääripäihin ja puolikovaa kynnysten välistä tehoaluetta käytettäisiin vähemmän"

Sitten jutussa käsitellään norjalaisten huippuhiihtäjien sykealueita ja todetaan 90% harjoittelusta tapahtuvan kahdella alimmalla sykealueella (heidän käyttämästään viidestä) eli 60-82% max sykkeestä, jopa sprinttihiihtäjillä. Hyvin lähellä näitä suhdelukuja liikkuvat myös suomalaiset huippuhiihtäjät ja esim espanjalaiset maratoonarit.

Tunnetun juoksuvalmentajan mukaan kovilla täysitehoisilla harjoituksilla, mitkä tehdään ilman edeltävää pitkäkestoista aerobista harjoittelua, saadaan aikaiseksi sydämen lihaseinämien paksuuntumista. Sydänontelot jäävät kuitenkin varsin pieniksi ja näin ollen pumppausvolyymikin. Kaikkien sykealueiden käyttämisellä oikeassa suhteessa saadaan aikaan sydänonteloiden ja -lihaksen suhteen tasapainoinen sydän.

Yllä mainitut seikat ovat toki vain osa hyvin laajaa kokonaisuutta, mihin kuuluu paljon erilaisi solujen sisäisiä toimintoja ym ja jotka yhdessä ratkaisevat suorituskyvyn kestävyyslajeissa.
Kirjoittaja:  AnttiV [ Pe Loka 25, 2013 2:22 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
pyykkonen kirjoitti:
Vaikuttaakohan tuo suorituksen pituus kuinka paljon tuohon. Sprintissä toki lyhyt, mutta toisaalta vaatii peruskuntoa palautua erien väleissä.

Toinen kysymys mikä on pitänyt kysyä sinulta on se, että olet joskus maininnut, että pk kehittyy lyhyilläkin harjoituksilla, jos harjoituskertoja on paljon. Oliko tuohon joku lähde, vai omaa kokemusta? Ja minkälaisista määristä puhutaan.


Aerobinen ja anaerobinen energiantuotta ovat fifty-fifty noin 800 metrin juoksussa ja muistaakseni tonnivitosella 70%/30%. Näiden suoritusajoista voi vetää aika suoria johtopäätöksiä muihinkin lajeihin eli aikamoisia kestävyysominaisuuksia vaaditaan kaikissa pari-kolme minuuttia ylittäissä yhtäjaksoisissa suorituksissa. Oikeastaan kolmen tonnin ja maratonjuoksijoitten erot peruskestävyysominaisuuksissa ovat tosi pienet.

Harjoitustiheys on yllättvän tärkeää, ikinä en ole lukenut tai kuullut huippukestävyysjuoksijasta tai hiihtäjästä, joka ei treenaisi pääsääntöisesti kaksi kertaa päivässä ja silloin osa pk-treeneistä ei voi olla hirveän pitkiä (paitsi Juha Väätäisellä, joka juoksi aamulla 20-25km, veti päivällä radalla 200-600m intervalleja ja heitti vielä illalla usein kympin lenkin :wink: ).
Joidenkin lähteiden mukaan pk-treenin kehittävyys paranee selvästi noin 80min ylittävinä. Esim Sami Jauhojärvi heittää säännöllisesti neljän tunnin pk:ttä. Toisaalta aikoinaan DDR:n tutkijat väittivät kestävyyden kehittyvän parhaiten, kun sitä treenataan neljän tunnin välein. No ei sentään yöllä ja sehän syntyy, jos treenaa klo 8-9, klo 13-14 ja 18-19 :wink: .

Oma vaatimaton kokemus pk-harjoittelusta kauan sitten oli, että määrät korreloivat todella vahvasti kisatuloksiin, joskin mähläsin oman treenini liian kovaa tehtyyn pk-treeniin kuten useimmat ilman valmentajaa treenaavat tekevät. Mitä vähän pääsin huippujen tekemistä seuraamaan, hämmästelin monien muiden tavoin aivan löysävauhtisia treenejä. Eihän noita oikeasti kovia kavereita näe juuri koskaan väsyneinä. Kovatkin treenit tehdään niin, että tekniikka pysyy kasassa eikä hoiperrella pipo silmillä lepikossa kilpakuntoilijoiden tapaan.

Kun kyllästyin pk-treeniin ja kuvittelin kestävyyskunnon säilyvän pienellä lenkkeilyllä yhdistettynä voima- ja tehoharjoitteluun, se kumminkin romahti totaalisesti vaikka painoa tuli vain jokunen kilo lisää. Päinvastaisiakin kokemuksia voi hyvinkin olla luontaisesti hyvän kestävyyden omaavilla ihmisillä. 2xpäivässä treenaamisen edun huomasin hyvin selvästi silloin harvoin, kun kestävyyslajiharrastusaikakautenani sitä pystyin kokeilemaan. Esim lepopulssi laski nopeasti ja kunto koheni vauhdilla.
Kirjoittaja:  jake heke [ Pe Loka 25, 2013 3:16 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
Väätäinen sanoi että Essayah pärjää 2 kautta pienemmillä peruskunto harjoituksilla,koska vanha pohja oli niin hyvä ( Essayah rupesi itse valmentamaan itseään ja jätti Väätäisen suosimat kovat peruskunto treenit vähemmälle) Tuloskunto putosi 2 kauden jälkeen Väätäisen ennusteen mukaisesti :idea: Uskon tuohon Antin mainitsemaan peruskunto ideaan. Siksi GS nostajatkin lenkkeilevät lähes päivittäin(Morozov,Anasenko,Denisov ym)
Kirjoittaja:  Second [ Pe Loka 25, 2013 4:49 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
AnttiV:llä raudan lujaa tavaraa. Minun teoreettinen tietämys ja vähän käytännönkin kokemukset on täysin samansuuntaisia. Etenkin harjoittelun polarisaatio tuntuu tulevan "ryminällä". Toisaalta esimerkiksi juoksu ainakin minun lukemieni juttujen mukaan on vähän poikkeustapaus, jalat ei kuitenkaan kestä esim pyöräilijän tai hiihtäjän harjoittelumääriä, siksi usein homma perustuu enemmän vauhtikestävyys- ja peruskestävyyden yläalueilla tapahtuvaan harjoitteluun harjoitusmäärien ollessa huomattavasti matalampia. Jos pyöräilymaailmassa 20 tuntia viikkotasolla on hyvä, niin juoksijoilla 12-14 tuntia on optimi, enemmän juoksevat harvemmin on ainakaan maili-maraton matkoilla kovin menestyksekkäitä... Toki huippulahjakkuudet (mm Lasse Viren) joilla nivelet, luut ja jänteet on terästä pystyy varmaan treenaamaan enemmänkin, eli kyse ei ehkä ole niinkään siitä mikä kehittää eniten vaan minkä verran paikat kestää hajoamatta. Näin ulkomuistista jos tuntimääriä ollenkaan muistan oikein.

Nuo ns. "pitkät lenkit" eli 90+ min tasavauhtista on aika tärkeitä minkä tahansa kestävyysurheilijan työkalupakissa, kerran viikossa tai puolessa toista viikossa taitaa olla aika yleinen suositus ainakin tavoitteellisilla kuntourheilijoilla. Esim juoksufoorumin harjoitusohjelmissa muistaakseni on sellainen nyrkkisääntö että pitkälenkki pitäisi olla noin puolet koko viikon kilometrimäärästä tai ajallisesta harjoittelun määrästä. Tuo on aika hurja koska harjoitusaika venähtää helposti 3 tuntiin, alkaa olemaan jalat kovilla! Kansallisen tason nuorten hiihtäjien harjoittelusta mitä olen lukenut niin 2-3 tunnin harjoituksia voi olla helposti useampi viikossa (tosin polkupyörällä tai hiihtäen ei juosten).

GS-puolella edelleen ihmettelen sitä että miksi kukaan ei tunnu harjoittelevan kahvakuulilla peruskestävyyttä. Mitään järjellistä vastausta en keksi miksi ei, ja kun omalla kohdalla tämä tuntuu toimivan. Miksi juosta kun kahvakuulat tarjoavat lajinomaisen harjoittelumuodon? Kai siinä joku järki on, ei vaan tähän kaaliin ole vielä uponnut.
Kirjoittaja:  AnttiV [ Pe Loka 25, 2013 5:09 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
Second kirjoitti:
GS-puolella edelleen ihmettelen sitä että miksi kukaan ei tunnu harjoittelevan kahvakuulilla peruskestävyyttä. Mitään järjellistä vastausta en keksi miksi ei, ja kun omalla kohdalla tämä tuntuu toimivan. Miksi juosta kun kahvakuulat tarjoavat lajinomaisen harjoittelumuodon? Kai siinä joku järki on, ei vaan tähän kaaliin ole vielä uponnut.


Samaa olen pohtinut, koska pk-harjoittelun teho perustuu pitkälti lajisuorituksessa tarvittavien lihasten hiussuonituksen kehittämiseen.

Näkisin syyksi sen, että vaikka sykkeet saisikin pysymään pk-alueella, voimapiikkejä syntyy liikaa, jotta harjoituksesta palautuisi lihastasolla riittävän nopeasti ja muutoinkin oletetut hyödyt tulisivat täysimääräisinä. Sitten tulee muita tekijöitä nahan kestävyydestä siihen, etteivät kovin kevyet kuulat ylläpidä riittävää kuulien hallintaa.

On pahuksen vaikeaa työntää kahta kuulaa pitkään aerobisesti. Ainakin hartiat ja forkut tahtovat hapottaa ilkeästi kevyilläkin kuulilla. Jotenkin ajattelisin, että kuulilla työnnön ja LC:n pk-treeni olisi järkevintä tehdä yhdellä keskiraskaalla kuulalla ja/tai käyttää eräänlaisia määräintervalleja, joissa tehdään useita aikasarjoja mutta yritetään välttää kovaa hapotusta. Tempauksen keventäminen onkin vaikeampi juttu, ehkä väliheilureita tms.
Kirjoittaja:  Second [ La Loka 26, 2013 12:01 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
AnttiV kirjoitti:
Second kirjoitti:
On pahuksen vaikeaa työntää kahta kuulaa pitkään aerobisesti. Ainakin hartiat ja forkut tahtovat hapottaa ilkeästi kevyilläkin kuulilla. Jotenkin ajattelisin, että kuulilla työnnön ja LC:n pk-treeni olisi järkevintä tehdä yhdellä keskiraskaalla kuulalla ja/tai käyttää eräänlaisia määräintervalleja, joissa tehdään useita aikasarjoja mutta yritetään välttää kovaa hapotusta. Tempauksen keventäminen onkin vaikeampi juttu, ehkä väliheilureita tms.


En tiedä miten suuri ongelma tuo happamuus lopun viimein on. Tietysti kyseisissä lihaksissa hiussuonitusta ei välttämättä sillä tavalla tapahdu vaan kehitys suuntautuu isompien suonien kasvattamiseen. Toisaalta voisi olettaa että jossakin vaiheessa käsien kestävyys on kehittynyt sille tasolle että lihas alkaa kasvattaa hiussuonistoa. Ehkä. :?:

Työnnön osalta olen samaa mieltä. LC on vähän helpompi mutta samat ongelmat siinäkin, liike vain on sen verran kokonaisvaltainen että se kuormittaa suhteessa paremmin koko kroppaa kun työnnössä rasitus menee käsivarsille voimakkaammin.

Tempaus sen sijaan on omasta mielestä hyvin keveää, kunhan käsiä vaihtaa usein. Jos omaa harjoittelua käyttää jonkinlaisena esimerkkinä niin 24 kuulalla tempaisin 129 toistoa 8 minuutin testinostossa, 20 kiloisella voi nostaa tunnin ajan mutta harjoitustuntuma on rasittava. 16 kiloisella harjoitustuntuma on jo aika kevyt. Ilman mankkua tietty niin nahkat kestää.

Näitä sitten voi yhdistellä eräänlaiseksi simppeliksi "lihaskuntopiiriksi" eli kahta liikettä vuorotellaan muutaman minuutin välein. Itse olen huomannut että jos lepominuutin pitää vaikka joka viides minuutti niin harjoitus on paljon helpompi kuin että sen pitäisi vain kerran kymmenessä minuutissa: kädet vaan pääsee palautumaan paremmin, volyymissakään tämä ei tunnu juuri missään. Rasitustuntuma muuttuu ainakin minulla raastavasta keskiraskaaksi. Eli aika pienillä jutuilla pystyy vaikuttamaan aika paljon siihen mille treenit tuntuu ja miten ne mihinkin ottaa. En tiedä olisiko fiksua lisätä sitten vielä jotakin pomppu-hyppyjä taukominuuteille, koska jalat voi päästä liian vähällä kun kädet rajoittaa rasittavuutta liikaa.

Ehkä suurin ongelma kun kokonaisuutta katsoo on se että peruskestävyyskausi on jopa enemmän peruskestävyyteen painottuva, koska ainakin minulla kädet reagoi todella selvästi tehoharjoitteluun ja voimaharjoitteluun. Esim Peruskestävyyden ala-alueilla tapahtuva harjoittelu voi olla lihasten kannalta todella rasittavaa.

Jotakin ajatuksia ja havaintoja.
Kirjoittaja:  AnttiV [ La Loka 26, 2013 6:23 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Kahvakuulaurheilututkimukset?
Second kirjoitti:
Tempaus sen sijaan on omasta mielestä hyvin keveää, kunhan käsiä vaihtaa usein. Jos omaa harjoittelua käyttää jonkinlaisena esimerkkinä niin 24 kuulalla tempaisin 129 toistoa 8 minuutin testinostossa, 20 kiloisella voi nostaa tunnin ajan mutta harjoitustuntuma on rasittava. 16 kiloisella harjoitustuntuma on jo aika kevyt. Ilman mankkua tietty niin nahkat kestää.

Näitä sitten voi yhdistellä eräänlaiseksi simppeliksi "lihaskuntopiiriksi" eli kahta liikettä vuorotellaan muutaman minuutin välein. Itse olen huomannut että jos lepominuutin pitää vaikka joka viides minuutti niin harjoitus on paljon helpompi kuin että sen pitäisi vain kerran kymmenessä minuutissa: kädet vaan pääsee palautumaan paremmin, volyymissakään tämä ei tunnu juuri missään. Rasitustuntuma muuttuu ainakin minulla raastavasta keskiraskaaksi. Eli aika pienillä jutuilla pystyy vaikuttamaan aika paljon siihen mille treenit tuntuu ja miten ne mihinkin ottaa. En tiedä olisiko fiksua lisätä sitten vielä jotakin pomppu-hyppyjä taukominuuteille, koska jalat voi päästä liian vähällä kun kädet rajoittaa rasittavuutta liikaa.
.


Tällaiset harjoitukset ovat ainakin suomalaisessa GS.ssä todella poikkeuksellisia, oikeastaan ainutlaatuisia ja vaativat hyvää kestävyyttä. Tempauksen kädenvaihto on hankala juttu ; hyvin tiheällä kädenvaihdolla vapaa käsi ei pääse lepäämään liikaa ajatellen kestävyysominaisuuksien kehittymistä mutta toisaalta ei synny yhtämittaista monen minuutin rasitusta kehittämään lajispesifiä kestävyyttä. Jos tekisi vaikka melko raskaalla kuulalla vaihtaen kättä joka toistolla, tulisi kättä kohden ehkä jotain 5-8 rpm. Mitenkähän kehittää verrattuna vaikka n.s. pysäytettyyn tempaukseen, hyvin vaikea sanoa.
Sivu 1/3 Kaikki ajat ovat UTC
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
http://www.phpbb.com/