Kahvakuulaurheilu.net

Keskustelufoorumi
Tänään on To Maalis 28, 2024 9:57 am

Kaikki ajat ovat UTC




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 35 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: La Loka 26, 2013 6:29 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:16 pm
Viestit: 2501
pyykkonen kirjoitti:
Se mitä tiedän Anasenkon treeneistä, niin päivän toinen treeni lenkki ja toinen on lajitreeniä matalammalla pacella ja/tai kevyemmällä painolla kuin kisassa, mutta aika pitkiä settejä. Anasenkon meininki menisi tuohon useampi harjoituskerta -malliin. Mutta selvästi tulee aika paljon treeniä myös kovemmalla sykkeellä. Sitä en osaa sanoa tuleeko peruskuntokaudellakin.


Anasenkon maratontyöntö kaksnelosilla video-osiossa on kyllä komea ja ymmärrettävissä, kun hän treenaa noin. Tuntuisi aika monella venäläishuipulla riittävän rahkeet ylipitkiin suorituksiin sen perusteella mitä niitä silloin tällöin videoilta näkee.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: La Loka 26, 2013 8:47 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1994
AnttiV kirjoitti:
Tempauksen kädenvaihto on hankala juttu ; hyvin tiheällä kädenvaihdolla vapaa käsi ei pääse lepäämään liikaa ajatellen kestävyysominaisuuksien kehittymistä mutta toisaalta ei synny yhtämittaista monen minuutin rasitusta kehittämään lajispesifiä kestävyyttä. Jos tekisi vaikka melko raskaalla kuulalla vaihtaen kättä joka toistolla, tulisi kättä kohden ehkä jotain 5-8 rpm. Mitenkähän kehittää verrattuna vaikka n.s. pysäytettyyn tempaukseen, hyvin vaikea sanoa.


Variaatioiden mahdollisuuksia on varmasti loputtomasti ja aika paljon riippuu muusta harjoittelusta, tavoitteista yms.

Meikäläinen mittaa peruskestävyyden kehittymistä aika pitkälti määrien kautta (niin kilomäärissä kuin ajallisesti) ja peruskestävyysharjoittelu rakentuu sen ympärille. Tällöin esimerkiksi temmatessa luonnolliselta tuntuu pyrkiä mahdollisimaan nopeaan paceen ja korkeaan kokonaiskilomäärään, siis niin harjoituskohtaisesti kuin etenkin viikkotasolla.

Mutta toisaalta kuten kirjoitat niin luulen että käsien hiussuonitusta ja muita käsien aerobisia kestävyystekijoitä ajatellen tuollainen määriä hakeva harjoittelutapa ei ole välttämättä optimaalinen GS:ää varten, koska kädet tekee töitä joko laktisesti tai sitten ovat lähes täysin passiivisia kun sitä kautta on saavutettavissa korkeimmat määrät. Vaan määräfanatikko on määräfanatikko ja uhraa sen alttarille vaikka tuloskehityksensä. [smilie=13.gif]

Ei tule kyllä yhtään lajia mieleen josta voisi ajatella kuten GS:stä tässä suhteessa, eli että varsin merkittävästi liikeisiin osallistuvat lihasryhmät kuuluvat kehon heikoimpiin (tai ainakin vähiten kestäviin)... Uinti voisi olla, mutta siitä en tiedä kyllä oikein mitään.

Soutu on toinen jossa on aikanaan käytetty paljon lihaskuntopiirejä ihan aerobisen lajinomaisen kestävyyskunnon kehittämiseen soutukauden ulkopuolella joissa kuitenkin liikkeisiin osallistuvat lihasryhmät on tehneet töitä laktisesti, mutta sitten tuli soutu-ergot jotka mitä ilmeisimmin tarjoavat paljon paremman tavan harjoittaa kestävyyskuntoa... Eli pitkät tasavauhtiset soutulenkit ilman laktaatteja ovat osoittautuneet paremmaksi harjoittelutavaksi. Senkin tiedän että vuoden 2012 SM-maratonin pronssimitalisti kävi 2011 pokkaamassa sisäsoudun SM:ssä kultaa omassa luokassaan ja taisipa olla kokonaistuloksissakin toinen. Eli erittäin vahva juoksutausta ja muutamia kuukausia kestänyt soututreeni (akilesjänne leikkauksesta tipuessa) riitti siellä... GS:ssä tämä tuskin on mahdollista. Eli sikäli soudun ja GS:n pitäisin kuitenkin erillään. Toki sisäsoudun tasosta Suomessa minulla ei ole mitään kuvaa, enkä tiedä oliko kyseinen tulos oikeasti kova soutupiireissä.

Toisaalta taas muistelen että aika monet GS-gurut ovat sitä mieltä että oikeasta urheilijasta leivotaan kunnon valmennuksella CMS vuodessa ja MS vuodessa... Kuulostaa kyllä aika hurjalle tavoitteelle!

Äh en tiedä. Jaaritteluksi meni.

EDIT: mitä taas omaan kestävyyskuntoon tulee niin 33-vuotias entinen tervakeuhko jolla parhaat aikuisvuodet meni ilman urheiluharrastusta ei minun kirjoissa täytä hyvän kestävyyskunnon tunnusmerkkejä, vaikka keveitä kuulia jaksaisi vähän heilutellakin (tämäkin vain heikoista älynlahjoista johtuen, kun ei ymmärrä miten typerää se on). :lol: Toki matalatehoista liikuntaa jaksaa aika hyvin kun töissä on pitänyt nortin tärvelemällä hapenottokyvyllä pärjätä.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Loka 28, 2013 9:56 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:16 pm
Viestit: 2501
Second kirjoitti:
Ei tule kyllä yhtään lajia mieleen josta voisi ajatella kuten GS:stä tässä suhteessa, eli että varsin merkittävästi liikeisiin osallistuvat lihasryhmät kuuluvat kehon heikoimpiin (tai ainakin vähiten kestäviin)... Uinti voisi olla, mutta siitä en tiedä kyllä oikein mitään.

Soutu on toinen jossa on aikanaan käytetty paljon lihaskuntopiirejä ihan aerobisen lajinomaisen kestävyyskunnon kehittämiseen soutukauden ulkopuolella joissa kuitenkin liikkeisiin osallistuvat lihasryhmät on tehneet töitä laktisesti, mutta sitten tuli soutu-ergot jotka mitä ilmeisimmin tarjoavat paljon paremman tavan harjoittaa kestävyyskuntoa... Eli pitkät tasavauhtiset soutulenkit ilman laktaatteja ovat osoittautuneet paremmaksi harjoittelutavaksi. Senkin tiedän että vuoden 2012 SM-maratonin pronssimitalisti kävi 2011 pokkaamassa sisäsoudun SM:ssä kultaa omassa luokassaan ja taisipa olla kokonaistuloksissakin toinen. Eli erittäin vahva juoksutausta ja muutamia kuukausia kestänyt soututreeni (akilesjänne leikkauksesta tipuessa) riitti siellä... GS:ssä tämä tuskin on mahdollista. Eli sikäli soudun ja GS:n pitäisin kuitenkin erillään. Toki sisäsoudun tasosta Suomessa minulla ei ole mitään kuvaa, enkä tiedä oliko kyseinen tulos oikeasti kova soutupiireissä.
.


Näkisin GS:n oikeastaan aika vastakkaisena uinnille ajatellen hapotuksia ja treenimääriä. Johonkin satasen vapariin tähtäävä huippu-uimari saattaa uida toistakymmentä km päivässä. Kysyin tuota eräältä ex-uimarilta ja sanoi sen johtuvan osittain verenkierron edullisesta asennosta vedessä tavallaan painottomassa tilassa. GS:ssa taas on päinvastoin eli kädet paljon ylhäällä ja kovia voimapiikkejä, joita uinnissa ei tule. Itselläni uinti on ainoa toimiva oikeasti GS:sta palauttava laji.

Soutuharjoittelu koki muiden kestävyyslajien tapaisen muutoksen kestävyyspainotteisempaan suuntaan jo 70-luvun alussa. Ikivanhat lajin konkarit kertovat ajoista ennen sitä jolloin kunto rakennettiin lähinnä 500metrin intervalleilla. Soutajien fysiikka ei Suomessa ole ollut ihan muiden kestävyyslajihuippujen tasolla, mikä on näkynyt ergotuloksissa. Siellähän on tuo huima Geigerin 5.46 ja kai jokunen kuuden minuutin pinnassa kävijä mutta aika vähän todella kovia tuloksia. Entinen maileri Jukka-Pekka Kauppi veti tämän vuoden SM-kisoissa kevyen luokan SE:ksi 6.13, mikä kertoo juoksutaustan merkityksestä, jaloillahan tehdään jotain 80% työstä. Toisaalta Karppinen souti yli viisikymppisenä 6.14 ja olisi varmasti alittanut 6 minuuttia aktiiviaikanaan, jos olisi kokeillut, mutta koko vaikuttaa paljon. Crossfit-hrmu Mikko Salo souti 6.38, mitä voisi sanoa kiikkuvan niillä "kovan" tuloksen rajoilla. Denisov 6.09, mutta on karjulla kokoakin.

Sisäsoutu on teknisesti niin helppo laji, että arvelisin useimpien kansallisen tason hiihtäjien vetävän 2000m parin kk treenillä 6.30 paikkeille ellei allekin. Sen sijaan GS:än siirtymä veisi aikaa vuosia, tosin varsinkin kamppailulajien puolelta on nähty nopeitakin siirtymisiä.

Näihin hapotuksiin vielä, niin eipä tule äkkiseltään mieleen mitään kestävyyslajia, missä ylös tai eteenpäin työntävää liikettä toistetaan hyvin pitkään vaan kaikki ovat lähinnä vetäviä. Elikkä hartia- ja rintalihaksissa lie harvalla kovin hyviä kestävyysominaisuuksia ja niiden kehittäminenän on työlästä.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Loka 28, 2013 11:12 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1994
AnttiV kirjoitti:
Soutuharjoittelu koki muiden kestävyyslajien tapaisen muutoksen kestävyyspainotteisempaan suuntaan jo 70-luvun alussa. Ikivanhat lajin konkarit kertovat ajoista ennen sitä jolloin kunto rakennettiin lähinnä 500metrin intervalleilla.


Jeps. Osa lihaskuntopiireistä joista olen lukenut ovat nimenomaan jotakin 30-60 minuuttia kestäviä yhtäkestoisia harjoituksia joissa liikettä vaihdellaan lennosta. Liikkeitä voi olla 1-12. Eräs lukemani esimerkki oli Terry O'Neilin tunti tuskaa jonka kokonaiskesto oli tunnin ja liikkeitä yhteensä 12, mutta jaettuna siten että ensin tehtiin 20 minuuttia yhtä 6 liikkeen kierrosta pari kertaa, sitten vaihdettin toiseen 5 liikkeen patteriin ja lopuksi pystysoutua 20 minuuttia. Tuo kyllä tähtästi käsitääkseni kokonaissykkeissäkin jopa vauhtikestävyyspuolelle ja oli varsin rasittavaksi suunniteltu. Mutta tuolla on nimenomaan lihastasolla tarkoitus lisätä maitohappojen sietokykyä, ei niinkään poistamista, sekä toki tarjota kovan kestävyysharjoituksen hengitys ja verenkiertoelimistölle.

Saksalaiset ovat viime aikoina aika voimakkaasti vakuuttaneet maailmaa siitä että soutuharjoittelussa pitää tehdä kovasti matalan intensiteetin harjoittelua juuri talvikausina soutu-ergolla, rinnalla on sitten perusvoimaan nojaavaa painoharjoittelua, toki mukana varmasti on nopeuskestävyys harjoittelua soutuergolla myös jossakin määrin, mutta tilastollisesti tehollinen harjoittelu on tosi vähäistä. Tehollinen hajroittelu on todella rajallista. Esim britit ovat muutaneet harjoitteluaan tuohon suuntaan. Käsittääkseni tämä yllä mainitsemani lihaskuntopiiri-ajattelu on siis tätä nykyä "kuolemassa" pois, koska soutu-ergolla voidaan harjoittaa soutulihaksia ilman laktaatteja yhtäaikaa peruskestävyyden kanssa. Painoharjoittelun rooli on supistumassa melkein pelkäksi perusvoimaharjoitteluksi. Kansainvälisesti siis tähän on herätty käsitääkseni viimeisen 10-20 vuoden aikana, heidän harjoittelunsa itsessään saattaa toki olla Itä-Saksan peruja, mutta nyt se on alkanut rantautua yleiseen tietoon.

Minun pitää myöntää että soudusta itsessään lajina tiedän hyvin vähän. Piirit joita itse ole seurannut ovat vaan olleet aika kiinnostuneita noista Saksalaisten harjoittelun ominaispiirteistä. Ja ei voi kieltää etteikö tuollainen harjoittelufilosofia kiehoisi itseäänkin, paljon matalaa intensteettiä ja kohtuu paljon perusvoimaharjoittelua, tehoja todella maltillisesti. mmm... mukavaa.

EDIT: Mielenkiintoista kuulla että soutuun on aika helppo muidenkin tulla eikä oma tietämäni tapaus (Harri Nissinen) ole mikään poikkeus.

Niin ja tosiaan ei ole kertaakaan tullut mieleen että GS:ssä se että käsi on ylhäällä eikä oikein saa verta täydellä teholla on vielä yksi ominainen piirre!


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Loka 28, 2013 1:49 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:16 pm
Viestit: 2501
Second kirjoitti:
Käsittääkseni tämä yllä mainitsemani lihaskuntopiiri-ajattelu on siis tätä nykyä "kuolemassa" pois, koska soutu-ergolla voidaan harjoittaa soutulihaksia ilman laktaatteja yhtäaikaa peruskestävyyden kanssa. Painoharjoittelun rooli on supistumassa melkein pelkäksi perusvoimaharjoitteluksi.


Varmaan noin on soudussa, kun sama kehitys on näkynyt hiihdossa jo pitkään. Tosin yksilökohtaisia eroja on, osa tekee edelleen lähinnä kuntopiirityyppistä voimaharjoittelua. Varsinkin naishiihtäjät tekevät nykyään painoharjoittelua, ehkä heillä useammin juuri voima on rajoittava tekijä.

Aika varovainen kumminkin olisin punttitreenin suhteen perinteisissä kestävyyslajeissa. Koska kestävvyysurheilijalle punttitreeni tuntuu helpolta taukoineen ja toisaalta on käsitys, että treenissä kuuluu hengästyä ja hikoilla, helposti tauot pitää liian lyhyinä ja tekee liian pitkää ja monta sarjaa. Myöskin kuntoilijoiden kohdalla parikin punttitreeniä viikossa ottaa paljon isomman osan kokonaisharjoittelusta kuin 2xpäivässä treenaavalta ammattilaiselta. Eli muutenkin huteraa aerobista pohjaa tuhotaan jos ne salitreenitkin lipsahtavat bodaustyyppisen hapottaviksi.

Oman kehon painolla tehty hapottava kuntopiiri on tosiaan tehokas kunnon terävöittävä ja lisäksi kehittää lihasten yhteistoimintaa ja kimmoisuutta. Ei ole nyt muodissa, mutta mainettaan parempi.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Loka 28, 2013 5:44 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1994
AnttiV kirjoitti:

Varmaan noin on soudussa, kun sama kehitys on näkynyt hiihdossa jo pitkään. Tosin yksilökohtaisia eroja on, osa tekee edelleen lähinnä kuntopiirityyppistä voimaharjoittelua. Varsinkin naishiihtäjät tekevät nykyään painoharjoittelua, ehkä heillä useammin juuri voima on rajoittava tekijä.


Kyllä. Ja ei tuota minun kirjoitusta kannata täydellisenä kuvauksena saksalaissoutajien harjoittelusta ottaa, lähinnä talven aikaisesta määräharjoittelusta kirjoittelin sen valossa mitä olen kuullut ja lukenut, eikä kiertoharjoittelu siis ole kuollut sellaisenaan lähinnä tarkoitin juuri talvikauden harjoittelun muuttumista soutuliikettä jäljittelevästä lihaskuntopiiristä soutu-ergolla tapahtuvaan matalan intensiteetin harjoitteluun (tietysi mm juoksu ja hiihto ovat olleet ja ovat kummassakin tyylissä läsnä aika voimakkaastikin). Eivät lihaskuntopiirit täysin siis ole hävinneet.

Kuitenkin urheiljat on yksilöitä ja joutuu vähän tapauskohtaisesti miettimään mitä tehdään.

Minulla on kutakuinkin sama tapa Pyykkösen kanssa tällä vähällä kokemuksella mitä minulla on, eli kun tehdään kisaan (tai kauden tavoitteeseen) valmistavaa harjoitusta niin hapottavat lihaskuntopiirit on astuneet kuvaan. Noiden kohdalla voi tosi hyvin huomata mitä sana piikkaaminen tarkoittaa, selkeää kehitystä tulee joka harjoituksella. Tällä hetkellä pyrin voimakauden harjoitteluun saamaan 5,10,15 sekä 20 toiston sarjoja kokoajan läpi viikon siten että jokainen lihasryhmä tulisi rasitettua vähän joka tavalla, alaktisesti ja laktisesti, lajinomaisesti ja apuliikkeenä. Lähinnä siksi että jos joku minulla on voimaharjoittelussa ongelmana niin se on poukkoileminen ja kykenemmättömyys suhtautua voimaharjoitteluun liittyviin asioihin pitkäjännitteisesti, eli jos tiputan voimakestävyyden tai perusvoiman pois voimaohjelmasta niin kohta se ahdistaa, ainoastaan kisaan valmentava kausi on sellainen että maltan jättää perusvoiman pois. Toki silloin heti alkaa haikeasti muistella miten kivoja ne viiden kovan toiston mave-sarjat on.

Yksi juttu jonka olen ollut huomaavinani että jos kovatehoisten kestävyysharjoitusten aikana perusvoima ei tartu kun lihaskohtaiset adaptaatiot ovat kestävyyspohjaisia niin kestovoima tarttuu ja se ei oikeastaan haittaa itse kestävyysharjoittelua.

Mutta minulla tämä homma on vielä käymistilassa kun koittaa opetella oman kropan reagointia sekä lajia nimeltä GS, ehkä ensi vuonna jo uudella tavalla.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Loka 28, 2013 6:55 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1994
pyykkonen kirjoitti:
Crossfitissa on myös samaa siinä mielessä, eli suurin osa treeneistä on kestävyys-näkökulmasta tehotreenejä. En tiedä varmasti, mutta minulla on sellainen kuva, myös peruskestävyys on kehittynyt crossfittaajilla varsin korkeaksikin.


Tähän astiset Crossfitin huippunimet ovat pääosin luoneet pohjansa muissa lajeissa. Muun muassa Crossfitin väittämät sen harrastajien menestyksestä painonnostossa ovat aika hupaisia kun muistetaan että kirkaimmat crossfit painonnostajat ovat entisiä painonnostajia.

Toisaalta aika hyvää tulosta on tehty niin monilla eri metodeilla että en epäile etteikö crossfitkin sellaisenaan voisi luoda aika hyvää kestävyyspohjaa. Ei se ehkä ole paras tapa ainakaan aerobisen peruskestävyyden kehittämiseen.

Lainaa:
Nyt olen omassakin harjoittelussani tulossa vähitellen tulossa tuohon tilanteeseen, että peruskestävyys ei vain riitä. Polvet eivät kestä juoksua ja aika huonosti kestävät kuntosalin laitteitakin, jos harjoituksen kesto on yli puoli tuntia. Jotenkin yritän tätä yhtälöä ratkaista omalta kohdaltani. Ajankäyttö onkin sitten vielä oma juttunsa. Hiihto on yksi mitä olen harkinnut. Toinen on lounastaukojen käyttäminen esim. soutuun.


Sen mitä eri kestävyyslajien vertailusta olen päässyt lukemaan niin hiihdossa kait on vähän se ongelma että vaikka se on erittäin tehokas treenimuoto itsessään niin ajallisesti se on polkupyöräilyyn verrattavissa, eli ei kaikkein tehokkain ajallisesti katsottuna. Syynä se että jos latu ei lähde kotinurkalta niin siirtymiset voi viedä pitkiäkin aikoja. Sama ongelma tietysti uinnilla. Pyöräilyn ongelmana on kohtuullisen pieni työskentelevä lihasmassa ja se että kun hengitys- ja verenkiertoelimmistö tekee peruskestävyyden yläalueilla töitä niin reidet tekee laktisesti vauhtikestävyysalueella töitä, tosin tämä ei välttämättä ole minkäänlainen ongelma, koska oman ymmärrykseni mukaan VK-treeni vielä kehittää hiussuonitusta. Vaatimuskena on juuri riittävän pitkään jatkuva riittävän korkea rasitus, jopa kova intervalliharjoittelu aktiivisella palautuksella voi muodostaa hiussuonistoa tehokkaasti. Mutta joka tapauksessa palatakseni takaisin pyöräilyn (ja sitä myöten hiihdon ja uinnin) jonkinasteiseen tehottomuuteen niin jos juoksuun vertaa niin pyöräily vaatii noin 1,5-2 kertaisen ajan samaan harjoitusvaikutukseen pääsemiseksi, hiihto sellaisenaan käsittääkseni vaatii noin 0,75 kertaisen ajan juoksuun verrattuna mutta tästä "tiedosta" olen aika epävarma (foorumilta luettu, ja omaan ulkomuistiini nojaten), eli jos kotiovelta pääsee ladulle niin sitä sitten!

Tästä syystä kai on kolme tai neljä hyvää vaihtoehtoa jos aika on kortilla:
-Juokseminen (joka taas ottaa kovasti polviin joillakin)
-Crosstrainer helposti kätettävissä. Crosstrainerin tehokkuudesta en ole ihan varma, onko tehokkaampaa kuin juoksu? en tiedä.
-Soutulaite helposti käytettävissä
-rauhallisella temmolla tehtävät lihaskuntopiirit, pyritään kuormittamaan isoa lihasmassaa kerralla jotta mitkään yksittäiset lihakset eivät mene hapoille (ainakaan voimakkaasti) mutta että syke nousee selvästi peruskestävyysalueelle.

Jos taas harjoittelutavoista puhutaan niin aika pitkälle uskon mitä Lyle McDonald sanoo harjoittelusta, eli satsaaminen vauhtikestävyys- ja maksimikestävyysharjoitteluun ei välttämättä ole ollenkaan huono valinta jos aikaa on vähän, toki huipputuloksiin sillä ei päästä mutta jos käytössä on 3-4 tuntia viikossa ja haluaa päästä mahdollisimman korkealle niin sitten seuraava kaava voisi olal toimiva: Tyypillisesti 2 x 60-90 (riippuen juostaanko vai pyöräilläänkö) minuuttista vauhtikestävyysharjoitusta tai 2 x 20-40 min (riippuen juostaanko vai pyöräilläänkö)maksimikesätävyysharjoitusta voi korvata aika isonkin määrän peruskestävyysharjoittelua, näiden päälle sitten keveää liikuntaa sen mukaan miten aikaa on. Tietysti yksi ongelam on se että etenkin jälkimmäinen on niin tuskallista tekemistä että kuinka monella loppuu motivaatio kesken? Eli se että jotkut kovat GS-tyypit tekee kovaa tulosta kestävyyslajissa ilman suurta panostusta kestävyysharjoitteluun kertoo minusta tästä, kovat työntö- tempaus ja LC-sarjat varmasti soveltuvat tuohon maksimikestävyyskaavaan jollakin tapa, eivät ehkä optimaalisesti koska harjoittelu on lyhyisiin sarjoihin perustuvaa intervalli luonteista harjoittelua ja voisi kuvitella vielä että aika passiivisin palautuksin. Mutta tulosta syntyy näemmä silläkin.

Tuossa hänen artikkelisarjansa aiheesta (totta kai lontooksi):

http://www.bodyrecomposition.com/traini ... art-1.html

En niinkään ehkä pitäisi häntä asiantuntijana kestävyysharjoittelussa (pääasiassa hän on ravinto-guru) mutta tekstit on aika hyvin perusteltuja ja lähestymistapa nojaa tieteellisen näyttöön.

tulipahan taas viesti.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ti Loka 29, 2013 9:36 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:16 pm
Viestit: 2501
Jos selkä tai polvet ovat niin hajalla, että soutukin sattuu, niin crossarilla yleensä vielä pystyy tekemään, mutta tylsäähän sen sotkeminen on.

Juoksemista pidetään jostain syystä ykköslajina yleiskestävyyden kehittämiseen vaikka itse ajattelisin varsinkin GS-ia silmällä pitäen kaikkien neljän raajan käyttöä parempana. Mutta toisaalta huomasin kyllä juoksun loputtua polvivaivoihin, että sen pois jääminen vaikuttaa negatiivisesti kuntoon.

Uimalla ei paikkoja saa hajalle, korkeintaan krooli voi olla vaikeaa olkapäävaivaiselle ja rintauinnin potku polvikipuiselle, mutta sopivan tyylin valitsemalla pitäisi pärjätä. Ei yhtään huono vaihtoehto aerobiseksi, jos tekniikat osaa.

Perinteisen hiihto ei pahasti polvia rasita ja varmasti kohottaa kuntoa, mutta toisaalta hartiapankki joutuu koville sekä siinä että GS:ssa. Tuore amatöörien LC-mestari taisi omata hiihtotaustan, jos en ihan väärin muista ja suoritushan oli murskaavan ylivoimainen.

En sitten tiedä, miten tarkeää lajinomaisuus hiussuoniston kehittämisen kannalta ain on. Entisaikoina esim yhdistelmä kesälajina kilpapyöräily ja talvisin perinteisen hiihto oli aika yleinen ja siihen törmää vieläkin joskus vaikkakin pertsaa mennään nykyään yläkroppavoittoisesti. Arkijärjellä ajatellen ei pitäisi toimia, mutta käytännössä on tyyppejä, jotka molemmissa tosi kovia eivätkä kovin paljon satsaa toisen lajin ylläpitämiseen välikautena.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ti Loka 29, 2013 9:22 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1994
Halpuus ja helppous on varmasti merkittävä juttu.

Sitten esimerkiksi uimarit tuntuvat juoksevan ihan sen takia että oma laji ei tarjoa juurikaan "iskevää" rasitusta keholle joten juoksun "iskuttavana" lajina arvellaan pitävän (ala)kropan luuston, nivelet ja jänteet kunnossa.

Yksi juttu etenkin GS:n suhteen on sitten kimmoisuuden kehittäminen. Norjalaiset hiihtäjät joidenkin tekstien mukaan tuntuvat suosivan kohtuu pitkiä mäkijuoksuja "räjähtävän kestävyyden" kehittämiseen koska se (=kimmoisuus) on tärkeä osa hiihtoa mutta ei kehity hiihtämällä. Kyse ei käsittääkseni ole HIIT-sprinteistä tai ns. kimmokestävyysharjoittellua vaan jotakin luokkaa 500-800 metriä pitkiä nousuja, jos muistan oikein.

Ja toinen on että missä paikoissa kimmoisuutta pitää olla GS:ssä ja missä paikoissa taas juoksussa. Juoksu vaatii kimmoisuutta lonkankoukistajilta ja pakara/takareideltä, etureisi lähinnä kannattelee kehoa. Akilesjänne tietysti myös on hyvin tärkeä osa kimmoisuutta. GS:n suhteen en osaa kyllä sanoa ollenkaan, liikeradat on sen verran pieniä alaraajoissa että liekkö kimmoisuus kovinkaan tärkeä asia, lisäksi heiluriliike on sen verran hidas että lihas/sidekudos ei välttämättä säilö venytysenergiaa riittävän pitkään että se hyödyttäisi takaisin heilautusta. Nostokenkien kantakorotus taas varmaan määrittää aika pitkälle että tuleeko akilesjänteeseen venytystä työnnön ykkösdipissä ja pompussa.

Nämä kimmoisuusasiat on kyllä minulle aika outoja juttuja.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ti Loka 29, 2013 11:06 pm 
Poissa
Kahvakuulaholisti
Avatar

Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 1:34 pm
Viestit: 3348
Paikkakunta: Lappeenranta
Second kirjoitti:

Saksalaiset ovat viime aikoina aika voimakkaasti vakuuttaneet maailmaa siitä että soutuharjoittelussa pitää tehdä kovasti matalan intensiteetin harjoittelua juuri talvikausina soutu-ergolla, rinnalla on sitten perusvoimaan nojaavaa painoharjoittelua, toki mukana varmasti on nopeuskestävyys harjoittelua soutuergolla myös jossakin määrin, mutta tilastollisesti tehollinen harjoittelu on tosi vähäistä. Tehollinen hajroittelu on todella rajallista. Esim britit ovat muutaneet harjoitteluaan tuohon suuntaan. Käsittääkseni tämä yllä mainitsemani lihaskuntopiiri-ajattelu on siis tätä nykyä "kuolemassa" pois, koska soutu-ergolla voidaan harjoittaa soutulihaksia ilman laktaatteja yhtäaikaa peruskestävyyden kanssa. Painoharjoittelun rooli on supistumassa melkein pelkäksi perusvoimaharjoitteluksi.


Tuohan kuulostaa Juri Verkhosankyn "blokkimenetelmän" mukaiselta harjoittelulta soudulle A-blokissa. Sen jälkeen B-blokissa otettas soudussa lisää tehoharjoittelua Vk:na ja intervalleina kisanopeudella vähetäen voimaharjoittelu maksimissaan ylläpitäväksi jos ollenkaan riippuen blokin kestosta. C-blokissa sitten kisavauhtia kasvattaen matka lähes kisamatkaan piikaten kisaan. B ja C-blokit on melko lyhyitä, että saataisiin tehot piikatua ilman tehoharjoittelun helposti ylirasitukseen johtavaa rasitusta. Blokkiharjoittelulla on väitetysti saatu paras lajituloksen parannus aikaan verrattuna perinteisempiin harjoittelumuotoihin vaikkakin esim maksimivoiman kustannuksella ainakin kestävuuslajeissa. Toisaalta kisasoutajaa tuskin haitaa maksimivoiman tilapäinen heikkeneminen kunhan soudussa saadaan paras mahdollinen tulos kisoissa.

En ole ihan varma, muuta luulisin , että paikalliseen lihaskestävyyteen tähdätyn kuntopiiriharjoittelun perinteisillä puntti- ja kehonpainoliikkeillä kannattaisi ehkä korvata vaikka vähän eksentrisen lihassupistusen lihasvaurioita tuottavalla rekityöntö ja -veto harjoittelulla, sillä silloin voisi useammin harjoitella lihaskestävyyden energiantuottokomponenttia ilman että tarvitsisi odotella lihasten korjautumista eksentrisen lihassupistuksen vaurioista.

Eli optimaalisen harjoittelun resepti kestolajille voisi olla seuraava:
Alussa aerobisen kunnon ja hiussuonituksen kehittämista lajilihaksissa lajitreenillä aerobisella tasolla ja saman aikaisesti voiman tai kestovoiman kehittämistä lajilihaksissa lajin ja yksilön tarpeiden mukaan. Tämän jälkeen piikattaisiin asteittain mutta nopeahkosti lajin tehoharjoittelulla kisaan. Itse asiassa alkuvaiheen lopussa kestävyys ja voimatasot voivat alkaa heikentyä, koska harjoitusvolyymi nousee niin korkeaksi. Se ei haittaa koska voimaharjoittelun on tarkoitus vain valmistaa lihakset kestämään tehoharjoittelua ja muutenkin mahdollista superkompensaatio harjoittelumäärän pudotessa tehokaudella.

_________________
Koska sivistys on pinnallista...


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ke Loka 30, 2013 9:21 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:16 pm
Viestit: 2501
Second kirjoitti:
Yksi juttu etenkin GS:n suhteen on sitten kimmoisuuden kehittäminen. Norjalaiset hiihtäjät joidenkin tekstien mukaan tuntuvat suosivan kohtuu pitkiä mäkijuoksuja "räjähtävän kestävyyden" kehittämiseen koska se (=kimmoisuus) on tärkeä osa hiihtoa mutta ei kehity hiihtämällä. Kyse ei käsittääkseni ole HIIT-sprinteistä tai ns. kimmokestävyysharjoittellua vaan jotakin luokkaa 500-800 metriä pitkiä nousuja, jos muistan oikein.

Ja toinen on että missä paikoissa kimmoisuutta pitää olla GS:ssä ja missä paikoissa taas juoksussa. Juoksu vaatii kimmoisuutta lonkankoukistajilta ja pakara/takareideltä, etureisi lähinnä kannattelee kehoa. Akilesjänne tietysti myös on hyvin tärkeä osa kimmoisuutta. GS:n suhteen en osaa kyllä sanoa ollenkaan, liikeradat on sen verran pieniä alaraajoissa että liekkö kimmoisuus kovinkaan tärkeä asia, lisäksi heiluriliike on sen verran hidas että lihas/sidekudos ei välttämättä säilö venytysenergiaa riittävän pitkään että se hyödyttäisi takaisin heilautusta. Nostokenkien kantakorotus taas varmaan määrittää aika pitkälle että tuleeko akilesjänteeseen venytystä työnnön ykkösdipissä ja pompussa.

Nämä kimmoisuusasiat on kyllä minulle aika outoja juttuja.


Kimmoisuus ja elastisen energian käyttö menevät minultakin yli hilseen, mutta tuntuvat olevan taas kova sana esim hiihdon puolella. Kuulemma kovat tekijät erottuvat juuri noissa ominaisuuksissa muista.

70-luvulla kestävyysjuoksuun ilmestyi oikein n.s. kimmokestävyyskausi, jolloin saatettiin tehdä kuusikin kertaa viikossa kova mäkihyppelyharjoitus keväällä ennen kisakautta. Joillekin tulleiden akillesvaivojen takia into hommaan hiipui eivätkä kaikki huiput kokeilleet sitä koskaan.

GS:ssa uskoisin noilla olevan paljonkin merkitystä. Tempauksen pudotusenergiaa pystyy varmasti säilömään lihaksiin ja sidekudoksiin. Työnnössä sen on vaikeampaa, koska kisassa ei saa tykittää seuraavaa toistoa suoraan edellisen pudotusvoimalla vaan kuulat pitää hetkeksi pysäyttää. Ehkä sitä siitä huolimatta voi jotenkin käyttää hyväksi, näin tuossa juuri vanhan kisavideon, missä Ratchinski tykitti jotain 5-6 työntöä hirveällä pacella ja sitten huilasi räkissä ja taas mentiin.

Miten sitten lihasten esijännittämistä, elastisuutta ym tehokkaasti harjoitetaan tai pikemminkin opetellaan, en oikein tiedä.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ke Loka 30, 2013 9:59 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1994
Juha kirjoitti:
Second kirjoitti:

Saksalaiset ovat viime aikoina aika voimakkaasti vakuuttaneet maailmaa siitä että soutuharjoittelussa pitää tehdä kovasti matalan intensiteetin harjoittelua juuri talvikausina soutu-ergolla, rinnalla on sitten perusvoimaan nojaavaa painoharjoittelua, toki mukana varmasti on nopeuskestävyys harjoittelua soutuergolla myös jossakin määrin, mutta tilastollisesti tehollinen harjoittelu on tosi vähäistä. Tehollinen hajroittelu on todella rajallista. Esim britit ovat muutaneet harjoitteluaan tuohon suuntaan. Käsittääkseni tämä yllä mainitsemani lihaskuntopiiri-ajattelu on siis tätä nykyä "kuolemassa" pois, koska soutu-ergolla voidaan harjoittaa soutulihaksia ilman laktaatteja yhtäaikaa peruskestävyyden kanssa. Painoharjoittelun rooli on supistumassa melkein pelkäksi perusvoimaharjoitteluksi.


Tuohan kuulostaa Juri Verkhosankyn "blokkimenetelmän" mukaiselta harjoittelulta soudulle A-blokissa. Sen jälkeen B-blokissa otettas soudussa lisää tehoharjoittelua Vk:na ja intervalleina kisanopeudella vähetäen voimaharjoittelu maksimissaan ylläpitäväksi jos ollenkaan riippuen blokin kestosta. C-blokissa sitten kisavauhtia kasvattaen matka lähes kisamatkaan piikaten kisaan. B ja C-blokit on melko lyhyitä, että saataisiin tehot piikatua ilman tehoharjoittelun helposti ylirasitukseen johtavaa rasitusta. Blokkiharjoittelulla on väitetysti saatu paras lajituloksen parannus aikaan verrattuna perinteisempiin harjoittelumuotoihin vaikkakin esim maksimivoiman kustannuksella ainakin kestävuuslajeissa. Toisaalta kisasoutajaa tuskin haitaa maksimivoiman tilapäinen heikkeneminen kunhan soudussa saadaan paras mahdollinen tulos kisoissa.

En ole ihan varma, muuta luulisin , että paikalliseen lihaskestävyyteen tähdätyn kuntopiiriharjoittelun perinteisillä puntti- ja kehonpainoliikkeillä kannattaisi ehkä korvata vaikka vähän eksentrisen lihassupistusen lihasvaurioita tuottavalla rekityöntö ja -veto harjoittelulla, sillä silloin voisi useammin harjoitella lihaskestävyyden energiantuottokomponenttia ilman että tarvitsisi odotella lihasten korjautumista eksentrisen lihassupistuksen vaurioista.

Eli optimaalisen harjoittelun resepti kestolajille voisi olla seuraava:
Alussa aerobisen kunnon ja hiussuonituksen kehittämista lajilihaksissa lajitreenillä aerobisella tasolla ja saman aikaisesti voiman tai kestovoiman kehittämistä lajilihaksissa lajin ja yksilön tarpeiden mukaan. Tämän jälkeen piikattaisiin asteittain mutta nopeahkosti lajin tehoharjoittelulla kisaan. Itse asiassa alkuvaiheen lopussa kestävyys ja voimatasot voivat alkaa heikentyä, koska harjoitusvolyymi nousee niin korkeaksi. Se ei haittaa koska voimaharjoittelun on tarkoitus vain valmistaa lihakset kestämään tehoharjoittelua ja muutenkin mahdollista superkompensaatio harjoittelumäärän pudotessa tehokaudella.


En tiedä miten heillä on homma hoidettu. Voihan siellä hyvinkin olla blokki-ajatettelua taustalla. Tosin voi olla niinkin että viikottain on tehty pientä määrää tehollista harjoittelua, en tiedä. Mitä muut ovat kirjoittaneet niin itse asiassa tehojen määrä talvikaudella voi olla yhtä suurin kuin kesän kisaan valmistavassa harjoittelussa, matalalla intensiteetillä määrät vain talvella ovat niin paljon isompia että syntyy tilastollinen illuusio tehoharjoittelun vähäisyydestä talvella eli siis tunteina ja minuutteina tehoja tehdään yhtä paljon kuin kesällä. Mutta eipä tämäkään kerro että onko käytetty blokkimetodia vai ei...

Vauhtikestäyysharjoittelua oli 2 % kokonaisharjoittelusta, maksimikesätyvyyttä ja muuta kovan intensiteetin kesätvyysharjoittelua 3.1%, siis noin 40 viikon kauden aikana joka sisältää kisaan valmentavan kauden. Eli jos soutajat ovat tehneet kauden aikana 600 tuntia harjoittelua niin VK:tä siitä on 12 tuntia, MK:ta 18.6 tuntia. Tämän vuoksi kyseinen harjottelutemplaatti on herättänyt aika paljon keskustelua. Esimerkiksi suomalaiset juoksuvalmennuksen teesit saattavat olla sitä mieltä että hyvä juoksija juoksee 3 kertaa 60-90 minuuttia viikossa vaihtikestävyyttä... Yhdessä kuukaudessa suomalaisjuoksija siis juoksee saman verran kuin olympia kisoissa hyvin menestynyt, jopa mitaleille päässyt, saksalaissoutaja noin 40 viikossa. Ja kaiken lisäksi sakemannin kisasuoritus kesti alle 10 minuuttia, suomalaisella se on voinut vielä jopa yli 2 tuntia. Toki juoksu on vähän oma lukunsa, mutta kuitenkin.

Lainaa:
When the researchers analysed the 37-week data, their findings were very interesting. One of the most important of these was that internationally successful junior rowers performed 95% of all specific rowing training at a heart rate corresponding to a blood lactate concentration under 2mmol/L (see figure 1).

Within the average 12-14 hours of training per week the athletes logged over the scrutinised period, this meant six hours of actual rowing in Zone 1 (Z1). Two to three hours were spent resistance training, two hours doing alternative steady state aerobic training, and one hour doing warm-up/flexibility work. Given that this data covered the competition period, it is very, very important to note that the athletes did just 30 minutes a week of very high intensity work.


Tuo Zone 1 siis tarkoittaa peruskestävyysaluetta tässä tekstissä.

Siis käytännössä voimaa tehtiin monin verroin enemmän kuin tehollista harjoittelua, voimaharjoittelun sisällöstä minulla ei kuin väittämisä siitä että se on ollut perinteistä paikkaharjoitellua toistoalueitsta en ole varma (tosin käsittääsekni perusvoimaa ja maksimivoimaa on pääasiassa haettu), kiertoharjoittelua heillä siis ei ilmeisesti ole tehty ollenkaan vaan jos on haettu aerobista kestävyyttä ja lihaskestoa niin se on tehty soutamalla.

Tässä kohtaa tekstiä sanotaan että 30 min viikoittain kovia tehoja on tehty mutta tuo voi viitata vain tilastolliseen illuusioon, ei niinkään harjoittelun arkitodellisuuteen.

Mutta hämmästyttävän vähällä lajitreenillä on menty. 6 tuntia viikossa!

Tässä vielä pari esimerkkiä MK-hajroittelusta:

Lainaa:
Examples of these high-intensity sessions included:

2-3 x 3-10 mins @ 90% HRmax – 10-20 mins recovery between;
2-8 x 40-120 sec @ maximal effort – 5-15 mins recovery between.


Huomion kiinnittyy tosi pitkiin palautuksiin, etenkin tuon enismmäisen harjoituksen osalta. Kaukana ollaan juoksijoiden käyttämistä kaavoista joissa palautustauko on vain puolet vedon pituudesta. Eikä sarjojakaan ole noin kovan tason urheilijaksi kovin paljoa.

Tämmöinen tapaus siis nämä saksalaiset soutajat. Sen kummemmin en osaa sanoa että mikä olisi paras ratkaisu GS:ää ajatellen. mm juoksufoorumin puolella juuri tuli vastaan kirjoituksia joissa kaverit oli nostaneet maksmivoimatasoja kestovoimaharjoittelulla, siis tehokkaammin kuin maksimivoimaharjoittelulla... En tiedä onko tässä tapauksessa sitten ollut niin että maksimivoima on piikitetty huippuunsa ja rajoittava tekijä on ollut kestovoima ja kun sitä on alettu harjoittaa niin tämä on heijastunut maksimivoimaankin. Eli jokainen on yksilö ja myös edeltävä harjoittelu pitäisi pystyä ottamana huomioon. Samoin kun maksimaalinen hapenotto voi toimia kestävyyden tulppana ja siksi sitä on hyvä harjoittaa ympäri vuoden, vaikka periaatteessa siihen pitäisi kiinnittää huomiota vasta 4-8 viikkoa ennen kisaa. Mutta kun jokainen harjoitusohjelma ja jokainen kisaaja on vähän oma kokonaisuutensa.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: To Loka 31, 2013 10:37 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:16 pm
Viestit: 2501
Second kirjoitti:
maksimaalinen hapenotto voi toimia kestävyyden tulppana ja siksi sitä on hyvä harjoittaa ympäri vuoden, vaikka periaatteessa siihen pitäisi kiinnittää huomiota vasta 4-8 viikkoa ennen kisaa. jokainen kisaaja on vähän oma .


Kyllä sitä yleensä pk-kaudellakin yritetään ainakin ylläpitää.

Seniilille ihmiselle tyypillisesti ajauduin taas 70-luvulle ja kaivoin esiin Virenin koko vuoden toteutuneet treenit ja niissä aerobinen/anaerobinen suhde oli pk-kaudellakin noin 70/20 (loppu rytmi- nopeus- mäkijuoksua ym) ja valmistavalla kaudella jotain 60/30 eli yllättävän paljon tehoja aikakaudella, jolloin suuria määriä arvostettiin yli kaiken. Toki tuo jaottelu on varsin karkea, mutta kyllä viikko-ohjelmistakin näkee, että sekä määrää että tehoja piisasi.

Todella yllättävää tuo saksalaissoutajien harjoittelu nykypäivänä jolloin tehot ovat muodissa. Anekdoottina tulee mieleen pari vuotta sitten Airo-lehdessä ollut juttu veteraanisoutajasta, joka kertoi vuosikymmeniä kestäneen kisaharrastuksensa aikana kokeilleensa monenlaisia systeemejä ja parhaiten toimi aivan pelkkä pk-harjoittelu. Mutta hän oli tehnyt kunnioitettavia suorituksia lähinnä Sulkavan Soudun tapaisissa ja muidenkin kestävyyslajien ylipitkissä suorituksissa ja kahden tonnin ergotulos ei ollut muistaakseni niinkään kova.

Ja nuo sarjapalautukset ovat tosiaan pitkiä.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: La Marras 02, 2013 4:55 pm 
Poissa
Pitkä sykkeli kahdella pommilla

Liittynyt: Su Touko 27, 2012 2:48 pm
Viestit: 41
Tein iltatreenin innoittamana puhdetyönä pienen tiedonhaun kahvakuulasta hyvää keskustelua jatkaakseni. Sain tulokseksi eritasoisia artikkeleita noin 64. Vertailun vuoksi: vuonna 2005-06 tieteellisissä lehdissä oli 2 artikkelia ja vuonna 2013 16. Kasvu pienessä määrässä ajoittuu vuosille 09-11. Mitenhän tämä vertautuu Marksin historiakatsaukseen?

Ruksin köykäisimmät mielivaltaisesti pois ja jäljelle jäi 31 artikkelia vuosilta 2008-13. Joukossa on muutama mielenkiintoinenkin artikkeli ja monta hieman köykäistä. Mutta niistäkin saa kuvan, miten laji ja väline ovat olleet esillä tutkimuksessa. Mielenkiintoinen juttu oli mm. se, miten kuulaharjoittelua voi soveltaa erilajien voima- ja kestävyysharjoittelussa. Tänne foorumille ei nähtävästi voi liittää liitetiedostoja, joten laitan tähän kuvan yhdestä:

Liitteet:
Clipboard01.jpg
Clipboard01.jpg [ 185.5 KiB | Katsottu 6940 kertaa ]


Tällaista työterveydestä. Tuo aiemmin mainittu Hiihto-lehden juttu kestävyydestä oli myös mielenkiintoinen. Itse sain näistä intoa ja taustatukea oman harjoittelun suunnitteluun järkevämmäksi, kun kuulailu meinaa nyt tökkiä palattuani painonnoston pariin. Mitenkään painonnostoa väheksymättä jotenkin kuulailu kuitenkin vetoaa enemmän monipuolisuutensa vuoksi, kun siihen saisi yhdistettyä enemmän peruskuntoharjoittelua matalilla sykkeillä vaikkapa soutamisella C2:lla.

Tiedonhaun myötä --> mielenkiintoisia julkaisuja? Journal of Strength & Conditioning Research, International Journal of Athletic Therapy & Training, Medicine & Science in Sports & Exercise, Strength and Conditioning Journal, British Journal of Sports Medicine.

Vielä esimerkkiabstrakti yhdestä mielenkiintoisesta jutusta:

Lainaa:
Manocchia, Pat et al. 2010. Transference Of Kettlebell Training To Traditional Olympic Weight Lifting And Muscular Endurance. Journal of Strength & Conditioning Research. Supplement 1:1, Jan 2010.
Kettlebells are commonly used across a broad spectrum of strength and conditioning programs, from novice or beginner recreational users to elite level athletes. Many of the movements conducted with kettlebells are of a ballistic nature, similar to that of Olympic lifts. Since kettlebell training and Olympic lifts display some similarities regarding the technique, we hypothesized that training with kettlebells would translate into a resultant improvement in strength and power during Olympic style lifts. This may be of significance when deciding proper training regimens or seeking an alternative to traditional lifting. The research data purporting the efficacy of kettlebell training is, to our knowledge, scarce, and scientific examination as to whether this exercise modality positively correlates to Olympic lift strength/power is nonexistent. The purpose of this study was to examine the translational effect that a10 week Kettlebell training program would have on strength, power and endurance for Olympic style barbell lifts and bodyweight exercises. Using a standard periodization model, 15 subjects, age range (20-72 years) with various levels of experience in physical fitness regimens underwent a 10 week, 2 day per week program using only kettlebells consisting of group (class) training sessions. Each subject was tested prior to (T1) and after the completion of the 10-week session (T2). To determine changes in strength, power and endurance subjects were tested on a barbell clean and jerk (3 rep max), barbell bench press (3 rep max), a vertical jump and a 900 back extension to failure. Statistical analysis using paired t-tests were conducted on all dependent variables. Kettlebell training results in a translation of strength, power and endurance measured in traditional lifting techniques. Data demonstrate significant differences in bench press strength (51.7 +/- 25.0 kg vs 56.4 +/- 27.1 kg, p < .05) and back extension endurance (45 +/- 5.7 reps vs 54 +/- 9.3 reps, p< .05). Kettlebell training produced a highly significant difference in the traditional clean and jerk, (30.8 +/- 16.7 kg vs 38.5 +/- 17.1 kg, p < .001). No differences were apparent in the vertical jump. These data suggest a significant improvement of strength, power and endurance as a result of kettlebell training. Although gains in the traditional Olympic lifts were greater than that seen in lower extremity power, kettlebells proved to have a considerable transferability to traditional weight training and bodyweight exercises. Our findings indicate that kettlebell training provides a measurable improvement of strength, power and endurance as measured by barbell and bodyweight exercises. Taking into consideration that our subject demographic was broad in regards to training experience and age, our data suggest that kettlebells can be used as an effective method for improving fitness and is not restricted to either highly skilled or elite level athletes. While further investigation in to this subject is recommended, our data suggests that due to the positive translation of kettlebell training to that of Olympic lifts, the use of kettlebells as a training implement is an excellent alternative to traditional weight lifting.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Pe Marras 22, 2013 5:18 pm 
Poissa
Pitkä sykkeli kahdella pommilla

Liittynyt: Su Touko 27, 2012 2:48 pm
Viestit: 41
Lisää mielenkiintoista matskua: http://www.kettlebellscience.com/index.html

ja http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22344061

Olisiko paras yhdistelmä treenausta: c2-ergometri, kahvakuulat ja levytanko+painot? Mukaanlukien tietenkin into ja taito vielä käyttää niitä?


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 35 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 19 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com