Juha R kirjoitti:
Voisko joku demonstroida, millainen kannattaa sormilukko olla tempauksessa, vai kannattaako? Eli millainen systeemi siihen, että säästäis otetta kaikkein eniten? Ja miten ote vaihtelee liikkeen aikana? Mielellään kuvia, videota tai vaikka powerpoint esitys tyhmälle kiitos.
Ote säästyy tempauksessa kaikkein eniten sillä, että ns. seuraat kuulaa (itse teen sen kumartumalla aika alas, mutta varsinainen kumartuminen ei ole se "juttu" - pääasia ettet kiskaise kuulaa pelkällä kädellä, vaan nostat sen jalkojen voimaa käyttäen alhaalta ylös. Jos ns. nyppäys tapahtuu vain kädellä, kuulaa on puristettava täysillä ja silloin se syö otetta.
Mutta, kuulaa ei myöskään pidä puristaa (tässäkin vanha kommentti tuosta aiheesta
ote-treeniketjusta tempaukseen ja kuulan kahvan puristamiseen liittyen)
Mun mielestä sormilukko kannattaa opetella. En edelleenkään voi sanoa osaavani tai edes käyttäväni sitä itse koko ajan, mutta toisaalta huomaan että jos unohdan sen, sarja ei olekaan yhtä hyvä. Saatan tehdä niinkin, että ekat minuutit teen ilman, mutta viimeisillä minuuteilla (per käsi) tarvitsen sitä todella. Silloin se auttaa.
Kahvan ei pidä liikkua kämmenen sisällä tempauksen aikana (vaikea selittää, otehan "elää" koko ajan) vaan kun ensin otat kiinni oikeasta kohdasta (ei liian kulmasta, mutta ei keskeltäkään), siinä se myös pysyy. Kahvaa ei tarvitse pitää kiinni kuin periaatteessa etusormen ja peukalon voimin; niin että yläasennossa ote hellittää. Ja kun lasket sen kuulan taas alas, sormilukko pitää kuulan otteessa.
Mikä on oikea ote?
Tämä on se, miten olen ensin oppinut. Sinne päin, mutta
EI hyvä. Tuossa mun ote on aivan liian kulmassa kiinni. Sormilukkoa haen, mutta ihan noin se ei ole. Tempasin pitkään siten, että pidin kuulaa tuolta ihan kulmasta. En tiedä miksi.
Parempi:
Tässä muutamia esimerkkejä paremmasta kohdasta ottaa kiinni.
Oikeastaan itse liikerataa (ylhäältä alaspäin lukien) ajatellen se menee niin, että kuula on ylhäällä lukituksessa. Siitä pudotus alaspäin siten, että pikkurilli ohjaa kuulan suunnan oikeaksi (ruuvausta ei välttämättä tarvita, mutta pudotuksessa käden suunnan tulee olla oikea, joten pikkurilli antaa suunnan). Noin silmien korkeudella napataan sormilukko kiinni, pudotetaan kuula alas, ja pidetään sormilukko kiinni alhaalle takaheilautukseen saakka. Jalkojen voimaa käyttäen temmataan kuula taas ylös (annetaan heilurin tuoda se, ei kiskota käsivarrella), löysätään ylhäällä taas sormilukkoa ja lukitaan käsi. Näin olemme saaneet yhden toiston aikaiseksi, ja sitten tehdään sama uudestaan.
Väittäisin edelleen, että ilmankin sormilukkoa pääsee aika pitkälle -- mutta todella pitkälle ei. Omalla kohdallani juuri sormilukko ja tuo kuulan kääntäminen alhaalla on tällä hetkellä ehkä olennaisimmat asiat (jalkojen käytön lisäksi). Vain niiden avulla saan toistot sieltä 160 ylöspäin. Jos en keskity näihin kahteen, sitten jäädään pyörimään 8 minuuttiin ja 150-160 toiston hujakoille.
Ja, tämä kaikki vain oman kokemukseni pohjalta fiilistelyä ja vain mun mielipide.