Ai mitä mieltä? No eri mieltä tietenkin.
(Käytän esimerkkinä nyt vain itseäni, koska sattumalta olen tässä lähellä) marks kirjoitti:
Aikasarjalla saa mun mielestä todella hyvin treenattua tekniikkaa tietyssä fyysisessä ja henkisessä tilassa, eli väsyneenä. Mitä tapahtuu kun käsi, olkapää, jalat väsyy, pysyykö ns. paketti kasassa. Silti, mun mielestä se ei välttämättä ole hyvä sen varsinaisen tekemisen alkuopetteluun, tai jonkun uuden tekniikan sisäänajamiseen.
Koska, jos haluaa oppia jotain uutta, silloin pitäisi olla virkeä, eikä se taas toteudu kun on stressaantunut eli rasittunut jo muutaman minuutin tekemisen jälkeen. Toki aikasarjalla pääsee sitten testaamaan ns. käytännössä liikerataa.
Aikasarjat eivät ole mitään aloittelijoiden kiusaamista, eikä myöskään "vain kokeneiden tapa treenata". Eikä missään tapauksessa pelkkää väsyneenä treenaamista.
Kuten mikä tahansa treeni, myös aikasarjat aloitetaan oman tason mukaisesti.. Itse aloitin 12-kiloisella, 6 minuutin sarjoilla, ja koska se onnistui - tein sitä. Missään nimessä en aloittanut treenamaan 16 kg:lla, ja vaikka kisasin 16 kg:lla jo viime kesänä - treenasin tempaukset aina 12-kiloisella. Työnnöissä sitten 16 kg. Jos 6 minuuttia jollain painolla ei onnistu treenissä, on ilmiselvää ettei se kovin lyhyellä aikavälillä onnistu kisoissakaan
painosi on liian raskas.
Stressiä ei tule, jos paino on sopiva. Tulee rasitusta ja treeniä toki, mutta ei sen pitäisi henkisesti kauhean raskasta olla. Ei kova lajitreeni koskaan helppoa ole, mutta miksi ihmeessä sen pitäisi olla?
Mitä tekniikkaan tulee, mun mielestä aikasarjat taas ovat lähestulkoon ainoa tapa oppia. Vai mitä muuta ehdottaisitte? Vaihto 10, 15, 20 toiston välein? Harkittuja yksittäisiä toistoja? Kuula maahan ja taas yksi toisto uudestaan? Mitä siinä lopulta oppii? Tai toisinpäin käännettynä: koetteko oppineenne sillä tavalla? Onko tekniikka nyt sitä mitä sen pitäisi olla? Minä en oppinut. Nyt, kun teen aikasarjoja (vain ja ainoastaan) tekniikka alkaa olla sillä tasolla että pitäisi saada tuloksiakin.
marks kirjoitti:
Mulle itselle aikasarjoissa on se ongelma, että en saa niillä tarpeeksi raskasta treeniä aikaiseksi. Siis siinä mielessä koska esim. tempauksessa käteni ja olkapääni palavat loppuun ennen jalkoja, en saa ns. tarpeeksi rasittavaa kokonaisuutta vaikka toki "ottaakin" hyvin. Mutta, se ei johdu aikasarjojen puutteista vaan siitä että omalla kohdalla teen niitä väärässä kohdassa, tai oikeastaan siksi että ns. peruskuntoni on liian huono.
Mitä tarkoitat "tarpeeksi raskaalla treenillä"? Mitä jää puuttumaan? Mä saan todella raskaan treenin aikaiseksi pelkillä aikasarjoilla, jos ei "ala tuntua" niin sitten teen niitä vain enemmän.
En ole tehnyt GS-treeniä käytännössä millään muulla tavalla kuin aikasarjoina. Ympäri vuoden. Kunto on kohentunut ja paranee koko ajan; juuri sellaiseksi kuin lajissa vaaditaan. Tulokset kasvavat, pystyn koko ajan nostamaan raskaampia painoja, pidemmän aikaa, menemään nopeammin ja kauemmin. Tämä aikasarjoilla, eri painoisilla kuulilla, rasitusta varioiden mutta säännöllisesti treenaten.
marks kirjoitti:
Mun mielestä aikasarjat ovat erittäin hyviä kuukautta tai paria ennen kisaa mutta peruskuntoon ottaisin enemmän sellaista koko koneistoa rasittavaa, kuten vaikka tempauksia monella kädenvaihdolla tms. Tämä varmasti riippuu kunkin tekijän omasta tasosta.
Siis, vähän sekava viesti mutta pointtina: kun kunto ja tekniikka ovat hyvällä tasolla, aikasarjoilla saa mun mielestä treenattua kisanomaista tilannetta parhaiten, isona antina rytmin löytäminen ja työskentely rasittuneena, eli henkinen ulottuvuus ja epämukavuuden sieto ovat isossa roolissa.
Lajinomaisen kunnon saa parhaiten - ja idioottivarmasti - aikasarjoilla. Tempaukset monella kädenvaihdolla on hyviä, mutta miksi tehdä niitä - jos yhdellä kädenvaihdolla saa treenattua lajin kannalta tehokkaammin.
Koska GS:n syvin olemus ja tavoite on tehdä 10 minuuttia toistoja putkeen, en ymmärrä miksi treenaamiseen voisi tai pitäisi hakea oikoteitä? Mitä ehdotatte idioottivarman, mutta kieltämättä melko raskaan treenitavan tilalle? GS on raskas laji, pohjimmiltaan se ON. Treenaamisen on oltava sitä mitä lajikin .. näin siis mun mielestä.