Tuli vielä mieleen, että oletko koettanut sellaista vauhtipunnerrusta, jossa käsien saavuttaessa suoran asennon (kyynärpäät lukossa) seistään päkiöillä. Vasta sen jälkeen lasketaan kantapäät maahan ja sen jälkeen kuulat alas. Tosi haastava liike tasapainolle. Jos vielä haluaa viilata, niin painon ollessa päkiöillä painopiste olisi ukkovarpaan päällä, jolloin pohkeet aktivoituu hieman eri tavalla. Tossa joutuu kiinnittämään huomiota aika paljon täyteen lantion ojennukseen ja ajoitukseen. Alkuasento siis räkki, loppuasento lukitus päkiöillä.
Niin ja vielä yksi mistä itselleni on ollut hyötyä kaikkiin lantion täyteen ojennukseen liittyvissä jutuissa. Tempausveto (toiv. oikea termi, taitaa olla kuulatermein high pull??). Levytangolla tempausleveydeltä n. 110 % painoilla tanko niin korkealle ja niin läheltä vartaloa kuin mahdollista ja tässäkin tangon ollessa korkeimmillaan pitäisi olla päkiöillä.
Noita edellisiä olen itse tehnyt ja sitten miettinyt vastaavia liikeratoja esim. vauhdittomassa pituudessa, takaperinvoltissa, flikussa, potkuissa, työnnöissä jne. tietenkin varioiden mikä on ollut tavoite vrt. ulospäin voltti vai alastulo paikkaan vai askeleen verran taakse. Mulle on toiminut räjähtävyyden harjoitteluun kontrastivoimamenetelmä, eli noiden raskaiden liikkeiden väliin jotain pika/räjähtävyysakselilta. Mutta se oli sitä aikaa kun olin vielä nopea, nyt gs:ssän jumiuttamana ja hidastamana...ehkä vain harjoittelun puutetta