Jukka kirjoitti:
Kaukanahan Suomessa ollaan vielä kun tuloksia vertaillaan, mutta monessa lajissa Suomessa huippu-urheilijatkin joutuvat käymään päivätöissä ja harjoittelu kustannetaan itse jne. Menestystäkään ei välttämättä maailmanlaajuisesti tule, mutta silti puhutaan huippu-urheilusta. Kyllä moni täällä foorumilla näkyvistä henkilöistä mielestäni treenaa sen verran paljon ja tiettyyn päämäärään keskittyen, että voidaan puhua, jos ei huippu-urheilusta, niin ainakin jostain huippukilpakuntoilusta kuin harrastelusta. Toki suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu olla nöyrä, vaatimaton, eikä omia saavutuksia saa arvostaa julkisesti.
Rouva mielestäni kuuluu näihin, jotka ovat saaneet pureman kertalaakista ja nimenomaan sen kilpailemisen haasteen vuoksi. Toki tämä on vain villi arvaus.. Kisoissa pääsee ylittämään itsensä ja hienoahan tulosta sieltä on myös tullut! Itse esim. olen innostunut kuulista aikanaan täysin eri lähtokohdasta ja pidän nykyäänkin kilpailemista toissijaisena asiana.
Marks on siinä täysin oikeassa, että kun ihmisille mainitsee sanan kilpaileminen, niin heti tulee jyrkkä EI. Tähän olen itsekin törmännyt ja mm. valmentanut henkilöä, joka teki ensimmäisissä treeneissä täyden 10 min setin tempauksia 16 kilon kuulalla(nainen), mutta kauhisteli ajatusta lähteä kisailemaan... Sen takia onkin hyvä, että järjestettäisiin näitä GS-lajitreenejä ja sitä kautta saataisiin kannustettua nimenomaan puhtaasti harrastajia mukaan kisailemaan. Tässä myös aasinsilta siihen, että ehkä sitä ei kannata liikaa yrittää erotella yleistä kuulaharjoittelua ja sitten GS-harjoittelua, sillä yhteläisyyksiä on paljon, vaikka toiset tekisivät treeniä vain hyvän hien aikaansaamiseksi.
Niin ja tarkoitin miehiä tuolla 24-kiloisella. Hienoa oli nähdä kuinka iloisesti se liikkui myös naisilta! Ja mun mielestä on kk-urheilija, vaikka ei 24 kiloisilla pystyisi täyttä kymppiä liikuttamaankaan ja toisaalta pidän itseänikin ainakin semi-sellaisena, vaikka treenaan aikasarjoja harvinaisen vähän.
Todella villi arvaus
Mulle on todella tyypillistä hypätä altaaseen syvästä päästä. Homma tehdään joko täysillä tai ei ollenkaan. Aikoinaan Karaten kanssa oli ihan sama homma. Treenasin 5krt/viikko ja sitten yksi kaunis päivä lopetin kertalaakista. Nyt on taas täysii vaihe menossa ja saan lähes kaiken motivaation kisoista. Siksi ehkä on vaikea motivoitua treenaamaan nyt kun seuraava kisapäivä ei ole tiedossa...
Ymmärrän kyllä hyvin, että kaikilla ei motivaatio kuulan heiluttamiseen tule kilpailuista, joillekin riittää se yksin tekeminen ja omasta kunnosta huolta pitäminen jne., mutta minulle se ei riitä.
Vaikka kovasti väitin alussa, että en aijo kilpailla, niin kummasti heti ensimmäisinä treeniviikkoina sain kauheat kiksit siitä, että nyt meni enempi toistoja kuin viimeksi jne. Ja kyllä mä meidän 9-vuotiaallekin sanoin, kun juoksi elämänsä ekan cooperin tällä viikolla, että 6 kierrosta on mentävä. (ja meni) Muut vanhemmat oli vähän järkyttyneitä... Pointti ehkä, että kilpailuviettiä joko on tai ei ole. Eikä siihen pidä kaikkia pakottaa, toisille se vain sopii kuin sormi nenään.
Noita vapaamuotoisia kisoja kannattaa edelleen pitää x-worldien yhteydessä esim. over head anyhow 5min, jolloin nostolavalle menemisen kynnys on mahd. pieni, koska jos sitä ei kokeile, ei voi tietää tykkääkö siitä.
Ja hui mitä tempaaja naaraksia Suomessa onkaan!!!
Kyllä voi olla kk-urheilija vaikkei kisoissa kävisikään tai ei aikasarjoja tekisikään.
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
Hyvä kunto on bonus kyseisestä lajista.Kuntoilijalle tuntemus ,hyväolo ja kunto ovat enemmän päämääriä.Jos tulokset paranevat,se on treenien tuoma lisäbonus 
Itse koen että on helpompi motivoitua ja pysyä ohjelmassa,kun on päämääränä kisat 
![[smilie=12.gif]](./images/smilies/12.gif "12")
.Kehittyminen on kuitenkin se suurin porkkana