Kahvakuulaurheilu.net

Mitäs sitä voisi toivoa:
-junioreita
-valmentajia
-kotimainen kattojärjestö, joka on kiinnostunut meistä
-tuomareita
-joku nostaja, joka breikkais kansainvälisesti kunnolla
-mediakiinnostusta
-kisat kuten Marksilla edellä ja lisäksi sotilaiden omat geimit

Oisko tässä aluksi

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Laadukkaat SUOMI verkkarit ala Girevoy Sport Finland

_________________
Kev:n treenit ke ja su klo18-19 yu-kentällä

Osteopaatillekko ?
http://www.suomenosteopaattiliitto.fi

Aamen!

Että jo 2015 omat verkkarit Tätä voisi sanoa jo progressioksi

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Harvat varmaan tietää, että olen ammatiltani opettaja (anteeksi, että ruotsin), ja käynnissä oleva keskustelu viittaa nyt myös ko. toimeeni. Olen nimittäin parhaimmillaan laatimassa valtakunnallista opetussuunnitelmaa Joutsenossa ja ajatukset ovat syvät. Jostain kumman syystä ne heijastuvat myös vapaa-aikaani. ELI mielipiteeni on, että valiokunta päättää millä kiloilla ja missä sarjassa kilpaillaan (naiset ja miehet); näillä ehdoilla jokaisella on vapaus valita haluaako kilpailla Suomessa ja/tai kansainvälisillä areenoilla. Mielestäni sarjan nimellä ei ole merkitystä, mutta linjojen on oltava selkeät. Luotan järkeviin valiokuntalaisiin sekä heidän päätöksiinsä!

Joo, säännöt täytyy tehdä tarpeeksi selkeiksi ja yksiselitteisiksi, eikä niitä venytetä missään tilanteessa.

Halusin nostaa keskustelua tuosta naisten raskaasta painosta, aika alkaa olemaan pikkuhiljaa kypsä myös naisten raskaampaan painoon. Miesten 32kg oli muistaakseni kaksi osallistujaa LC:n SM-kisoissa, eli ei sitä voi oikein sillä perustella, ettei riitä nostajia... Mutta siis, kyllä Aritar, valiokunta päättää tämän asian, kuhnan annetaan mahdollisuus nostajien rutista etukäteen

_________________
Jos treenataan, treenataan täysii!

yksi on puolet vähemmän kuin kaksi!

Ei vaan, kyllähän se niin on, että kun päätöksiä tehdään, täytyy ottaa huomioon sekä uusien harrastajien saaminen mukaan kisailuun ts. kynnys mahdollisimman matalaksi, sekä miettiä mikä olisi parasta lajin tason kehittämiseksi. Mikäänhän ei kiellä harjoittelemasta raskaammilla kuulilla, kuin mitä kisoissa käytettäisiin, jos naistensarjassa päädyttäisiin 20 kg ja miesten mestaruussarjassa nostettaisiinkiin 28 kg kuulilla( tämä siis ihan hypoteettinen ajatus!). Mestaruussarjoissa ei tule olemaan vielä ensi vuonnakaan todennäköisesti ruuhkaa, ei edes lähivuosina...
Moniko nykyisistä kisaajista olisi halukas tekemään vaihdon N 16=>20kg / M 24kg=>28kg, tai N 16kg=> 24kg/ M 24kg=> 32kg?

Itse voisin hyvinkin jo kuvitella nostavani ensi vuonna 28kg, mutta 32 kiloisiin en usko vielä siirtyväni, muutakuin ehkä jossain sprinttikisoissa tms. ei-virallisissa kisoissa.

Nuo sarjojen nimitykset ovat sitten pilkunfiilaamista, mutta niistäkin täytyy keskustella.

No tähän koukkuun on ihan pakko tarttua Meillä on varmaan eri käsitys sitten "valmentajuudesta", mutta eihän se nyt missään muussakaan lajissa mene niin, että kun on kerran kokeillut niin voi ryhtyä valmentajaksi.

Valmentajalla pitää olla muun muassa pirun laajat tiedot ihmisen fysiologiasta ja biomekaniikasta, urheiliupsykologiasta, syvä ymmärrys lajin teknisistä vaatimuksista, hyvä silmä tekniikalle, hyvä kyky verbalisoida ja visualisoida asioita. Lähtökohtaisesti mun mielestä aktiivinostaja ei lähtökohtaisesti ole se eka valinta valmentajaksi.

Ja vaikka kunnioitankin kaikkia kotimaisia nostajia urheilijoina ja ihimisinä, ei heissä ole montakaan jonka kelpuuttaisin valmentajakseni.

Mutta siis epäilen että Marks tarkoitti tässä tapauksessa ohjausta/mentorointia, jota voidaan seuroissa antaa vaikka junnuille tai aloittelevalle nostajalle. Siihen toki riittää pienempikin pätevöityminen, halukkuus pääasiassa

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

No lähtökohtaisesti urheilijalta vaadittavat henkiset ominaisuudet eroavat lähtökohtaisesti niin paljon valmentajan vastaavista.

Urheilijalta on turha edellyttää niin paljoa teoriatietoa taustalta kuin coachilta.

En mää nyt halua olla lausunnoissani ehdoton ja tilannehan on ihan eri, jos urheilulla käsitetään tällaista puuhastelua kuin GS meillä on.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Jotenkin tuntuu, että tässä puhutaan eriasioista.
Kahvakuulaohjaajasta ja GS-valmentajasta, jotka ainakin minun mielestä ovat eriasia. Jokainen kisanostaja voisi halutessaan toimia kahvakuulaohjaajana ja aloittelijoiden opettajana, mutta todella harvasta on viemään nostaja GS-huipulle, enkä tarkoita Suomen huippua, vaan kansainväliselle tasolle.

_________________
Jos treenataan, treenataan täysii!

Kyllä mun mielestä ihan hyvin kenestä vaan meistä saattaa ajan kanssa kehittyä vaikka millainen mestarien valmentaja, ei voi tietää. Ei niitä huippunostajien valmentajia monessa muussakaan lajissa joka nurkan takana ole, joten ihan muutamakin hyvä tulevaisuudessa riittäis. Ja niinkuin joku jo sanoi ettei tää sentään mitään rakettitiedettä oo. Ei kannata väheksyä meiän omia voimavaroja ollenkaan. Ihmisiä ne venäläisetki on, kai!?

Meistä kaikista esim täällä foorumilla oleilevista ja meitin panoksestamme on pitkälti kiinni Suomen kahvakuulatulevaisuus!

_________________
Girevoy Sport Lieto

Tässä vaiheessa summaan tätä valmentajakeskustelua siten (eikä herneitä sitten nenään, pliis), että ne jotka on sanonut että kenestä vaan nostajasta voi tulla valmentaja, niin niistä ei ainakaan voi tulla valmentajaa.

Sehän on valmennusosaamisen melkoista aliarvioimista.

Vaikka lajisuoritus näyttää yksinkertaiselta, niin ei tarkoita sitä etteikö taustalla ole paljon teoriatietoa.

Mutta se mitä Marks ja Kallekin sanoi aiemmin, että nykyisten nostajien (tai tulevien ex-nostajien) joukosta ne valmentajat ehkä nousevat, johtuu juuri siitä ettei tämä laji kiinnosta ketään muuta kuin aktiivinostajia.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Sitähän sanotaan, että vasta sitten tietää asiasta riittävästi, kun osaa selittää asian muille niin yksinkertaisesti, että tyhminkin ymmärtää. Tähän viitaten ei ole itsestäänselvää, että huipputason urheilija olisi hyvä valmentaja, mutta se monesti johtuu siitä, että urheilija on keskittynyt vain omaan työhönsä, eli harjoitteluun. Tällaisesta huippu- urheilijasta voi tulla hyvä valmentaja, jos omaa normaalit sosiaaliset taidot ja älykkyysosamäärän. Anatomian ja fysiologian riittävä ymmärtäminen on edellytys, mutta ei sen tarvitse olla niin, että osaa jokaisen lihaksen latinankieliset nimet, origon, insertion ja funktion ulkoa.

Tällä hetkellä tarvittaisiin paljon asiansa osaavia ryhmätuntien vetäjiä, jotka osaisivat opettaa perustekniikoita kuten etuheilautus, rive, pysty- ja vauhtipunnerrus, kyykyt jne. Näillä taidoilla saisi jo hyvin ihmisiä ohjattua ryhmätunneilla, jossa ei vaihtuvan joukon takia ole välttämättä järkeä yrittää lähteä opettamaan esim. työntötekniikkaa, tai edes tempausta. Kuitenkaan niissäkään ei kannata sortua ihmisten aliarviointiin, mutta tavallaan täytyy mennä keskitietä(ei liian helppoa, ei liian vaikeaa, mutta aina riittävän rankkaa!!! ). Tämän tason opeilla ei kuitenkaan välttämättä tarvitsisi vielä koulutuksia alkaa vetämään, JOS ei osaa ongelmatilanteen vastaantullessa keksiä ratkaisuja ja nähdä ihmisten yksilöllisiä eroja ja siis selittää asia niin, että jokainen ymmärtää lähtiessään miksi vaikkapa tempauksessa pitää tehdä niin ja näin.

Näistä sitten voisi vielä nostaa ylemmälle jalustalle lajivalmentajat. Tässä tapauksessa se olisi GS- lajivalmentaja. Tällaisen henkilön tulisi tottakai tietää lajista paljon, omakohtainen kokemus on monesti edellytys, joskaan ei tarvitse olla se menestynein, mutta että tietää mitä sudenkuoppia lajissa tulee vastaa, miten niistä selviää jne. Lajivalmentajan tulee ymmärtää myös erittäin hyvin kausisuunnittelu. Tämä on mielestäni melko haastava osuus ja sen rooli kasvaa mitä korkeammalle tasolle huippu- urheilua mennään. Venäläiset ovat tässä todella pätevää sakkia! Tekniikoita voi opettaa moni, mutta harvempi osaa luoda hyvän kokonaisvaltaisen harjoitussuunnitelman muulle kuin itsellensä. Itsensä kun tuntee hyvin, niin suunnittelu on monesti helpompaa. Tosin, moniko on sortunut viimeisen vuoden aikana ylitreenaamiseen? Ehkä siis ulkopuolisen silmä olisi hyvästä, vaikka sitten ihan sellainen konsultoijan rooli.

Ja pitää vielä sanoa, että lajin pariin tulee ihan varmasti seuraavien vuosien aikana lisää erityylisiä ohjaajia. Toiset ovat GS- henkisiä, toiset eivät niinkään. Pääasia omasta mielestäni olisi se, että vaikka intressit olisivat erilaiset harjoittelun suhteen, niin opetustaso pysyisi riittävän korkeana/kehittyisi riittävän korkeaksi. Valitettavasti näen viikottain trainereita opettamassa asiakastaan kuulalla ja päin helvettiä! Mutta mitäs siinä teet? Meet sanomaan, että sun valmentaja ei nyt oikein osaa hommaansa... Pitäis hankkia paremmat vakuutukset!

lisäyksenä vielä, että olisi kyllä tärkeää saada myös puhtaasti GS-tyylisiä ryhmätunteja, jossa nimenomaan keskityttäisiin työnnön ja tempauksen tekniikoihin tarkemmin ja hiottaisiin sitä osaamista. Itsellä on tarkoitus saada tällaista käyntiin ensi vuoden puolella, jos vain omat resurssit riittävät.

Minä toivon, että 2015 kahvakuulaurheilu on sellaista, että uudet nostajat uskaltavat mahdollisimman helposti tulla tapahtumiin nostamaan.

Erityisesti tässä vaiheessa on mietityttänyt, että miten pääsisi osalliseksi johonkin seuraan tai yhdistykseen. Suurin osa Suomesta on aluetta, jossa kahvakuulaurheilu ei ole osana paikallista seuratoimintaa, vaan paikallisesti se lähtee liikkeelle maksullisten kahvakuulatuntien kautta, jotka tietenkin toteutuu kaupallisuuden periaatteilla ja harvemmin GS suuntautuneesti. Eihän ohjaajillakaan ole sen tyylistä kokemusta ja osaamista. Mutta ehkäpä kahvakuula nimenomaan kahvakuulaurheilun mielessäkin yleistyy tulevina vuosina ja seuratoimintaan paremmin mukaan.

_________________
24 Blogi