Lajissa viehättää sen rankkuus ja tietty armottomuus. Pitää keskittyä joka sekunti ja minuutti koska kuula ei anna muuta mahdollisuutta. Se haastaa kun järjellisesti ajateltuna voimat on loppu, mutta sisu ei anna luovuttaa. Aina saa selkäänsä ja se on tällaiselle elämäntapa treenimasokistille upia tunne!
Myöskin se on ainoa laji itselle, joka ei vammauta olkapäitä. Ne kun on järkyttävän herkät saamaan kiertäjänkalvontulehduksen. Kuulaillessa voin treenata täysiä ilman, että ne hajoaa. Ja monta lajia kokeilleena voin sanoa, ettei mikään muu ole minulla kasvattanut yhtä lailla kärsivällisyyttä, voimaa ja hapenottokykyä! Ja ne tekniikan hienosäädöt on koukuttavia. Niin, onhan niitä syitä.
Kilpailla haluan koska siihen on mahdollisuus ja jos joskus onnistuu ison työmäärän jälkeen jopa olemaan hyvä jossain, niin onhan se luokattoman huikea tunne!