Kahvakuulaurheilu.net

Ihan ykköseks menee se kummallinen hetki josta on olemassa kuvamateriaaliakin, eli SM Biahtlonin tempaus. En tiedä mitä siellä 9 minuutin kohdalla tapahtui, mutta ykskaks kaikki alkoi vaan toimimaan ja lopputuloksena olikin sitten sellanen mielipuolinen hymy ja nauru Muistan ajatelleeni että "tässä sitä sitten tempastaan, kuula kulkee ku unelma, oma pr on muutaman toiston päässä, eikä tunnu missään". Fiilis oli todellakin hämmentävä.

Se oli varmaan se kuuluisa Flow-tila.

Mä vielä odottelen, että muistaisin jotain jostain. Tuli mm. videota katsoessa ihan yllätyksenä, että siellä oli Tahdonvoiman mölysakki ollut äänessä meidän erän aikana...

Mulle varmaan parhaiden hetkien topkympissä on saamani sydämellinen vastaanotto kun tulin katsoon Ryhdin biathlonia vuosi sitten talvella, siitä kiitokset Markolle ja Ninnille! Ja toinen on kyllä se jonka sain Kanalassa samana keväänä ("sun autossa on rengas tyhjä, älä välitä, me vaihdetaan se").

_________________
aka traanitapiiri
Valiokunta | Koti | Kuulasauna | Katsoo ne jotkut golfiakin

Ensimmäinen pitkä sarja kahdella kuulalla niin, että toistoja oikein laskettiin, pakkasta rapiat -20 astetta. Pyykösen ja Marksin kanssa Ryhdin puistossa (jota jostain syystä vielä sonninmäen puistoksi sanotaan). Siitä se ajatus sitten lähti...
Toinen mikä on jäänyt mieleen kun LC SM 2011 kisojen jälkeen eräs kuulavaikuttaja kehui suoritustani.

_________________
"Emme lopeta leikkimistä siksi, että vanhenemme vaan vanhenemme siksi, että lopetamme leikkimisen"

Se kun sain siirrettyä treenisalin olohuoneesta autotalliin. Saa luukuttaa mörköheviä ja pöllytellä mankkua minkä kerkeää ilman että tulee sanomisia. Omistan maailman parhaan salin.

Kyllä ne parhaat hetket mulla liittyvät siihen hetkeen, kun saa loppuun vedetyn sarjan lopettaa. Työntösarjan lopussa tuska on niin kova, että endorfiiniryöppy on makia:)

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Mulla menee toi hyvinkään jerkki ykköseksi. Kuitenki ensimmäinen kerta elämässäni ku työnsin 24 kilosilla täydet 10 min.

_________________
Punaviini ja suklaa

Omista kokemuksista flow -tilat .Kisoissa eka kerran Baltic-cup 2008 keväällä ja tein ekan 10min tempauksessa ja jotain 115.Aika pysähtyi ja nostot eivät painaneet mitään
Toinen voimakas flow-tila oli Tampereen SM-kisat 2010 ja taas tempauksessa . Treeneissä paras tulokseni oli ollut 96 ja kisoissa 140 ja oma recordi( myös -105kg:n Suomen ennätys) Silloin aika loppui kesken. Taistelu Fugleveita ei tainnut tulla yhtään Hyvinkään SM-kisat ja työnnössä hävisi yksi minuutti tiedostosta Hämmästyin hetkeksi kun viimeinen minuutti alkoi ja mun laskuissa niitä piti olla vielä 2 Ainoa kerta kun työnnössä on tullut tuollainen tila.

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Hienoimmat hetket on olleet niitä kimppatreenejä, joissa ollaan käkätetty vatsat kippurassa, illan vietot joissa ollaan istuttu pikku tunneille...
mutta myös niitä kisakokemuksia V-mäistä treeniä kestää, että pääsee kisalavalle

Hienoja hetkiä on paljon, top 3:
Ensimmäinen oikea kisa Santahaminan LC-kisa 12/2009 2*12kg 103reps, tulin puskista ja yllätin "konkarit", voitin itseni
LC maratooni 12/2010 30min 18kg 331reps, en uskonut jaksavani...
LC-SM Liedossa 2011 OALC 20kg 130reps FLOW, ei ollut mitään käsitystä ajasta, pacesta, liian blondi laskemaan kolmeentoista...

Kiitos kaikille!

_________________
Jos treenataan, treenataan täysii!

Laji on tarjonnut lukuisia hienoja hetkiä. Tulisi tosi pitkä lista ja varmasti jotain jäisi mainitsematta. Tämä siitäkin huolimatta, että olen harrastanut lajia vasta suhteellisen lyhyen ajan. Poimin tähän muutaman esimerkiksi.

Tunne todella kovan treenin jälkeen, kun on vetänyt itsensä aivan loppuun, on upea.
Ilmapiiri kisapaikalla on todella hieno.
Mullakin on kisatempauksista mukavia muistoja, vaikka tempaus on jäänyt mun harjoittelussa vähän paitsioon. Hyvinkään SM-kisojen tempauksen käden vaihdon jälkeiset 4 viimeistä minuuttia olivat upea kokemus. Taisin päästä ainakin lähelle flow-tilaa. Mulla ei ole mitään käsitystä tahdista eikä ajan kulumisesta. Normaalissa tilassa tunnen, koska kuulan asettuminen yläasentoon on hyvä ja koska huono. Viimeiset neljä minuuttia vain tempasin. 120:n kohdalla alkoi tuntua, ettei ote kestä loppuun asti. Toistot meni siinä vaiheessa raakatempaamiseksi. Kuula nousi kovalla tahdilla kevyesti loppuun asti, vaikka ote oli koko ajan kovilla. Oli vielä hienoa, kun kovat naisnostajat tulivat kehumaan suoritusta.

_________________
"Nosta eläkä inise!!!" -P. Virtanen

Ehdottomasti Haapajärvi Biathlon. Jerkin 12-kiloisilla piti olla täysi mahdottomuus, mutta loistavalla kannustuksella ja suoritusta edeltävillä valmentajan halauksilla kuulat pysyivät käsissä koko 10 min ja oma ennätys ylittyi 40 toistolla..!! Tempauksella ei sitten ollutkaan enää väliä.. Sen päivän voisin elää hetkenä minä hyvänsä uudelleen Vaikka viimeiset 4 min jerkissä olivatkin fyysistä tuskaa