Kahvakuulaurheilu.net

Lyhykäisyydessään olen sitä mieltä, että Secondin treenisysteemi on pääpiirteissään oikea, jopa nostomuotojen sekoittamisessakin voi olla järkeä, vaikka sitä aluksi vierastinkin.

Joka tapauksessa pidän lajinomaista peruskestävyysharjoittelua parhaana systeeminä, vaikka toki intervallipohjaisillakin ohjelmilla melko hyviin tuloksiin päästään. Soudussa treenattiin aikoinaan hyvin intervallipainotteisesti, kunnes huomattiin, että siinäkin pitkät hitaat lenkit rakentavat pohjaa, jonka voi hyödyntää kilpailuun valmistavalla kaudella.

Second on osoittanut, että noinkin suuria määriä voi jyystää. Kestävyyslajeissa myöskään ei pidä liika pelätä harjoittelua lievässä ylikuormitustilassa, vaan sinne pitää uskaltaa mennäkin harjoittelukestävyyden parantamiseksi kuten Second on tehnyt.

Näkisin syynä "jyystäjien" puuttumiseen sen, että GS on vielä hyvin pieni laji, se tavallaan elää samaa vaihetta kuin muut kestävyyslajit ennen 70-lukua. Jos GS olisi vaikka olympialaji ja/tai siinä liikkuisi suuri raha ja paljon lahjakkaita harrastajia, taso nousisi niin kovaksi, että olisi pakko jyystää pärjätäkseen huipulla.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

^ Mielenkiintoinen kirjoitus! Lisäisin tuohon listaan tempauksen ja Long Cyclen osalta vielä otekestävyyden rajoitteet. Mulla henkilökohtaisesti ei ole treeneissä tullut toistaiseksi vastaan ko. lajien osalta kuin otekestävyys. Odotan sitä hetkeä, kun voin sanoa, että kunto loppui ennen forkkuja.

Pyykkösellä hyvä postaus ja kirjoitus.

Minulla on AnttiV:n kanssa hyvin samantapaiset ajatukset. Tai no, ei kai tuota olisi tarvinnut sanoa. Itsekin näen yhtymäkohtia sen suhteen että GS on vielä niin pieni laji ja venäläisten dominoiva että optimaalista harjoittelutapaa ei ehkä vielä ole kehitetty. Ehkä olen väärässä, mutta minulla on se käsitys että venäläisten harjottelumentaliteetti on aika intervalli- ja teholähtöinen kestävyysurheilussa edelleen. Kun en kieltä osaa niin vaikea asiaa tarkastaakaan mistään sikäläisistä tutkimuksista.

Ehkä minä olen poikkeusyksilö mutta kun minun kokemusten mukaan PK-alueen jyystäminen lajinomaisesti ei ole kovinkaan vammaherkkää puuhaa. Tehollinen harjoittelu on se jolla paikat kipeytyy ja mahdollisesti särkyy. Tuollainen peruskestävyysalueella jumppaaminen on vain päästä kiinni, kynnys tehdä vaikkapa 40 minuuttia liki tauotta on aika hirvittävä kokemus (muistan edelleen).

Itselläni on jäänyt nakuttamaan takaraivoon tässä viimeisen puolen vuoden aikana on että erityisesti vauhtikestävyysalueella tehdyt lajinomaiset harjoitteet on vieneet omaa lajikuntoa eteenpäin aika roimasti. Aiemmin noudattelin enemmän ajatusmallia että pääasiassa peruskestävyyttä ja maksimikestävyyttä. Vauhtikestävyyttä sen sijaan ei juuri ollenkaan, koska harjoittelun polarisaation pitäisi mieluusti olla aika suuri. Nyt alkaa mieli muuttua ja mm suomalainen juoksuvalmennuksen viisaudet alkaa tuntua järkeville, eli ajoittain vauhtikestävyyttä ja paljon. Toki harjoittelutaustahan tähän vaikuttaa, jos VK-harjoittelua on tehty vähän niin kaippa sen harjoittaminen tehoaa erityisen hyvin? Ja jos MK-alueen harjoittelusta on laistettu niin sitten se tehoaa?



Minulle uusi juttu että maksimikestävyys tehtäisiin ei-lajin omaisesti. Nopeutta ja kimmoisuuttajan ainakin norjalaiset hiihtäjät hakevat kuulemma mäkijuoksusta, tosin nousumatkat taisivat olla sen verran pitkiä että puhtaasti nopeudesta ei enää voi puhua. Muistaakseni jopa puoli kilometriä saattoi olla vedon pituus eli reilusta minuutin suoritusajasta on kysymys...

Saksalaisten (olympia)joukkueet soudussa treenasivat ainakin johonkin aikaan siten että noin puolet kestävyysharjoittelusta oli soutua. Kaikki tehollinen harjoittelu tehtiin soutamalla, ja nimenomaan peruskestävyys-alueen harjoittelussa käytettiin sitten korvaaviakin keinoja. Toki tässä on sitten kausivaihteluita. Peruskestävyys-kaudella soutua oli paljon (noin 75-80% kesätyysharjoittelusta) ja kisaan valmistavalla kaudella korvaavan harjoittelun määrä alkoi lisääntyä kun soudun tehot lisääntyi.

Tuota mm britit ovat apinoineet aika menestyksekkäästi saksalaisten valmentajien avstuksella.

Soudussa korkeita voimaomainsuuksia minun lukemani lajianalyysin mukaan tarvitaan kun vene on pysähdyksissä, ja tällöinkin räjähtävyys ei ole niin oleellinen omianisuus kuin hitaampi maksimivoima, koska voimatuottoajat suodussa on kohtuu hitaita. Olympiatasolla tarvitaan 1,9 kertaa omapaino kyykyssä (toki jalostettuna lajivoimaksi), piirikunnallisella tasolla (CMS) riitti joku 1,5-1,7. Muuten sitten suorituksen aikana voima ei ole kovinkaan merkittävä omianisuus.

Se että uskaltaako noita verrata GS:ään millään tavalla on sitten toinen juttu. Oma mielipiteeni on että työntö toki vaatii voimaa, mutta se voima tuotetaan tasaisesti toisto toistolta suoritusajan puitteissa. En tiedä voiko edes loppukirin katsoa vaativan korkeampia voimaominaisuuksia koska kuulaa edelleen liikutellaan samalla teholla, voimantuotto tehdään vain tiheämmin välein. Esimerkiksi juoksussa loppukirin aikana voimalla voi olla merkitystä (niiden urheilututkimusten mukaan mitä minä olen lukenut) mutta tällöinkin jokaisella askeleella tuotetaan korkeampia tehoja, askel tiheys ei merkittävästi muutu. Eli tässä suhteessa GS:n loppukiriä ei voi oikein verrata.

Näkisin, että voima helpottaa GS liikkeissä siten, että yhteen toistoon ei kuluta niin paljon energiaa. Esim työnnössä jos voima ei riitä siihen, että pystyisi tekemään sen melko pienellä allemenolla, tulee helposti kuluttaneeksi yhteen toistoon turhan paljon energiaa. Tai rinnallevedossa jos näpeissä ei riitä voima pieneen ja sähäkkään swingiin, tulee kuulat helposti päästettyä putoamaan lähemmäs maata, jolloin taas kokonaisuudessaan tehdään enemmän työtä. Jos voima ei olisi millään lailla rajoittava tekijä, kuvittelisin että nostetut kilot olisivat melkolailla samat esim 24 ja 32 kg kisatuloksissa. Kuitenkin nostetut kilot yleensä ovat sitä pienemmät mitä isommat kuulat. Olettaisin, että niillä joilla tämä putoaa radikaalisti voimaominaisuudet eivät ole niin hyvät.

Juu minulla ei ole mitään käsitystä suodusta, edes soutu-ergolla en ole koskaan soutanut. Aika hoikatkin naiset kyllä tempaa sellaisia tuloksia että oikein hirvittää. Jotta en lähde väittämään tuossa asiassa vastaan.

Pääkkösen voimatasoista ja niissä tapahtuneista muutoksista olisi mielenkiintoista kuulla. Käsitääkseni hän on kuitenkin jossakin määrin aktiivisesti tehnyt tangolla voimaa. Onko mitään muutosta tapahunut sitä mukaa kun tulokset on koventuneet? Vai on voimatasot esimerkiksi kyykyssä junnannut paikoillaan?

Muistelen joskus 2013 hänen sanoneen että etukyykkyä tulee tehtyä jos tuntuu että työntö takkuilee. Toisaalta jotenkin minulla on tuntuma että kyykky ei ole hirveästi kehittynyt viimeisten päiväkirjamerkitöjen perusteella, vaikka GS-tulokset on koventuneet noista ajoista aika tasaista tahtia. Voi kyllä olla että muistan väärin.

Mutta esittäisin sellaisen hypoteesin että: Tämä taitaa olla aika tyypillistä aktiivisesti levytankotreeniä tekevillä edistyneemmillä GS-nostajilla, eli että voimatasot ei nouse tiettyä pistettä ylemmäksi oikein kirveelläkään vaikka alkuunsa ne on nousseet hyvin. Ja jos tuo pitää paikkaansa niin kertooko se sitä että lajitreeni ei enää tue voiman lisääntymistä ja se taas kertoo sitä että voimaominaisuuksia ei tarvita enempää? Vai kertooko se yhtään mitään mistään?

Juu en saanutkaan sitä käsitystä että väheksyisit voimaa, hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan!

Kyllä gs siis varmasti kuitenkin on selkeästi kestävyyslaji, eli kestävyysominaisuuksien kehitys ei tunne rajoja, mutta voimaa voi kehittää harakoille.

https://www.youtube.com/watch?v=xKQnkWy83jw

Malliesimerkki tehokkaasta voimankäytöstä LCssä, eli sähäkkä ja varmasti biomekaanisesti taloudellinen tekniikka. Fysiologia voisi kuitenkin monella tuollaisessa tekniikassa kärsiä, eli hetkelliset voimapiikit ehkä niin kovia, ettei aerobinen energiajärjestelmä pysy kyydissä vaan aletaan väkisin mennä anaerobiseen.

Akhramenkolla oli muistaakseni voimanosto taustaa. Denis Vasiliev on myös lähtöisin Kaliningradin alueelta ja heillä molemmilla on ollut sama valmentaja,siksi varmaan lyhyt rive Talsissa 2012 joku teki juniorien ME:n LC:ssä. Tulos oli jotain 83 toistoa 2 x 32kg:llä,muistaakseni Jätkä taisi olla -78kg:n sarjassa.Hänen recordinsa oli mavessa 160kg Ei kuulosta kovalta voimatulokselta

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Voimatasot eivät ole koskaan mitään älyttömiä olleet Etu/Kyykky 120kg/160kg, Mave 200kg. Nämä siis joskus 2011 vuoden aikana jolloin treenasin niitä paljon ja kuulilla tein lähinnä jumppaa. Voi sanoa että voima tulokset on mennyt taaksepäin ja kovaa vaikka GS-tulokset ovat parantuneet. Kyykkyraudat pyörii siinä 80-120kg ja etukyykyssä 60-100kg. Tuntuu riittävän kaiken muun lisäksi.

_________________
"Kurkkua, kyrsää ja roganohvii. Roganohvi menee nimittäin tonne reitee aika hyvin.."

Tämä onkin mielenkiintoinen tieto.

Eli kovin vahva ei tarvitse tosiaankaan olla.

Yksi tapa lähestyä asiaa on, että minkä tyyppiset lajit vaikuttaisivat antavan parhaiten valmiuksia siirtyä GS:iin.

Jossain vaiheessa näyttivät kamppailulajitaustaa omaavat kehittyvän nopeiten, mutta viime aikoina taitaa lajissa menestyneissä olla enemmän muista lajeista siirtyneitä.

Mitä voimaan tulee, näkisin sen kehittämisen yhtäaikaa Gs-treenin kanssa vaikeammaksi kuin kombin GS+kestävyys. Eli lajin parin tullessa olisi hyvä omata valmiiksi kohtalaiset voimatasot ellei ole malttia pitää selkeitä voimaharjoittelu kausia kuten muutama kilpailija täällä on ilmeisesti hyvällä menestyksellä tehnyt. Tosin en tiedä, ovatko tehneet samalla jonkinlaista ylläpitävää gs- treeniä.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Äärimmäistä polarisointia on käytetty ainakin hiihdossa, missä esim Marjut Rolig joinakin huippuvuosinaan ei tehnyt käytännössä ollenkaan VK- harjoittelua vaan pelkästään sitä kevyempää ja maksimikestävyyttä. Hiihdossa tämä voi lajin intervalliluonteisuuden takia joskus toimia, mutta juoksussa niin sanotut TV-kovat lienevät jokaisen tosissaan harjoittelevan peruskauraa.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Juu, samaa muistelen minäkin.

Juoksuhan ovat sikäli erikoinen kestävyysurheilun muoto että harjoittelumäärät huipputasolla on selkeästi matalampia kuin muissa lajiessa. Suurimmissa (soutu, pyöräily, hiihto, uinti) 800-900 tuntia vuosi, juoksussa muistaakseni 600 tuntia. Jotkut juosee tuota korkempia määriä, mutta menestys ei sitten ole niin hyvää kuin vähemmän harjoittelevilla. Eli juoksu tuntuisi kannustavan viettämään enemmän aikaa vauhtikestävyysalueella, maksimikestävyys- ja jopa peruskestävyysalueen kustannuksella.

Suunnistajien harjoittelumääristä minulla ei ole mitään hajua. Mutta vaikka lajissa juostaan niin silti muistelen jostkain lukeneeni että kovat juoksutulokset (radalla) eivät lajiin siirry välttämättä kovinkaan kummoisesti. Ehkä tämä asettaa jotakin eroja harjoitteluun, tai sitten ei. Hankala sanoa kun ei tiedä miksi juoksussa pärjätään vähemmällä treenillä suhteessa enemmän treenaaviin. Jalat toki on kovilla mutta kun juoksijat on siinäkin mielessä mielenkiintoinen porukka että korvaavaa kestävyysharjoittelua tehdään varsin vähän, monet eivät tee korvaavaa harjoittelua ollenkaan jos ei ole vammoja jotka estää juoksun.

Blogi-tekstin viimeisessä kappaleessa lukee "Tai ehkä juoksemisessa käytettävät lihakset eivät täysin tai oleellisesti poikkea kahvakuulaurheilussa käytettävistä lihaksista?"

Juoksemisessa suunta on eteen-ylöspäin, työnnössä aikalailla vain ylöspäin. Käytettävissä lihaksissa kuitenkaan on tuskin paljon eroa? Työnnössä tosin juoksua enemmän ylävartalon lihaksetkin tekevät jotain. Koska jalat ovat kuitenkin pääroolissa työnnössä, tuskin mennään kovasti metsään, jos peruskestävyystreeniä tehdään juoksemalla?

Soudulla vetävänä liikkeenä taas ainakin äkkiseltään tuntuisi olevan enemmänkin yhteyksiä tempaukseen (riveen?), ei niinkään työntöön. Työntöä enemmän on tällöin käytettävissä takaketjun lihaksia?

Luulisin, että varmaan parasta olisi tehdä peruskestävyystreeni lajiliikkeillä, mutta koska pidemmän päälle sellainen veivaaminen on monelle liian tylsää, on parempi tehdä jotain muuta...

Kuntopiireistä on varmasti hyötyä, mutta jotta peruskestävyysharjoittelulla voidaan saavuttaa paikallista hyötyä lihaksissa, niin tiettyjen lihasten harjoittamisen pitäisi kai kuitenkin olla aikalailla jatkuvaa?

Siitä kuinka pitkä tauko vesittää paikallisen hyödyn on varmaan jotain tutkimuksiakin.