Kahvakuulaurheilu.net
http://www.kahvakuulaurheilu.net/forum/

Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso
http://www.kahvakuulaurheilu.net/forum/viewtopic.php?f=4&t=5613
Sivu 1/3

Kirjoittaja:  pyykkonen [ Ke Heinä 12, 2017 4:26 am ]
Viestin otsikko:  Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

Vertailua kärjen osalta:

http://www.kahvakuulaurheilu.net/2017/0 ... vertailua/

Kirjoittaja:  Second [ Pe Heinä 14, 2017 1:05 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

Se lähinnä tuossa mietityttää että millaista harjoittelutaustaa ja määriä löytyy erinäisiltä nostajilta, mikä on kehityskaari jne.

Pääkkönen nousi kuin raketti. Työntö oli heti alusta lähtien vissiin todella kova, LC ja tempaus sitten kehittyi muutamassa vuodessa MS-tason ylitse. Esim LC:ssä kai taisi tulla parhaimmillaan 20 toistoa vuodessa lisää. Joka on kyllä järkyttävän kova tahti. Mutta joka ei sinällään ole yllättävää koska mitä olen tästä lukenut erinäisten nostajien ja valmentajien tahoilta, niin tuntuu olevan niin kunnollisen urheilutaustan omaavalla kaverilla taival CMS:ään kestää vuoden ja MS:ään kaksi. Pääkkösen taustoista tosin en tiedä (Taekwondo?).

Vuohijoki käsitääkseni on entinen voimanostaja ja hänen kohdallaan puhuttanee Pääkkösen kaltaisesta kehityskaaresta. Eli voimaa on ollut varmaan riittävästi, sitten vaan tekniikka ja liikkuvuus kohdilleen. Ruotsi-Suomi maaottelussa taisi hänen otteitaan nähdä ennen noin vuoden olympialaisia ja kovasti vaatimattommat painot oli neidillä vielä silloin käsittelyssä, Anna Everi oli vielä aivan suvereenisti paras nostaja naisista. Tosin muistelen että painot tahtoi karata aina samaan suuntaan ja kyykkykin oli jotenkin toispuoleinen, eli tekniikka- tai terveysongelmaa on voinut olla taustalla.

Tokolahan on tehnyt töitä pitkään, lieneekö vuosikymmenen, ja ammattimaisesti. Jotenkin tuntuu että mistään huippulahjakkuudesta ei siis puhuta vaan kaverista joka tosissaan on tehnyt töitä kehittymisen eteen!

Silvennoisesta en oikein tiedä mitään. Eikä kieltämättä kyllä pelkkä tempaus kiinnostakaan, jos saa sanoa.

Tein tuossa vertailua meidän CMS- ja MS tasoista SUL:n Kalevan kisojen karsintarajoihin ja jonkinlaisella karkealla vertailulla tulin siihen tulokseen että kalevankisojen karsintarajat ovat noin CMS-tason tuntumassa, eli kansallisen tason urheilija täytyy olla tuonne päästäkseen. Sellaisen nyrkkisäännön olen lukenut että 10 vuotta vaaditaan treeniä että karsintaraja ylittyy olipa mikä tahansa laji kyseessä lajissa, mutta tuossa on junnuvuosien harrastelu takana. Eli kovin montaa vuotta ei välttämättä ole tehty töitä ammattimaisesti lajille omistautuen.

Kirjoittaja:  Minna [ Pe Heinä 14, 2017 4:15 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

Second kirjoitti:
Silvennoisesta en oikein tiedä mitään. Eikä kieltämättä kyllä pelkkä tempaus kiinnostakaan, jos saa sanoa..

Saa sanoa eikä tätä Silvennoista itseäkään pelkkä tempaus kiinnosta :D siirryin tempaamaan silloin kun oli "pakko", jos halusi päästä kisaamaan kansainvälisissa arvokisoissa. Mun vahvuudet löytyy ihan muista nostolajeista.

Kirjoittaja:  AnttiV [ La Heinä 15, 2017 8:01 am ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

Minua taas ei jostain syystä kiinnosta nämä rankit sun muut taulukot yhtään. En edes tiedä mitä noi kirjainyhdistelmät tarkoittaa :?: .

Kirjoittaja:  Second [ La Heinä 15, 2017 12:00 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

Lyhyesti vertailukohdat:

CMS = Kansallinen taso, olympalaisten B-raja (jos olisi olympialaislaji), karsintaraja kalevan kisoihin (jos olisi yleisurheilua).
MS = Kansallainen huipputaso, olympialaisten A-raja.
MSIC = Kansainvälinen huipputaso.

Kirjoittaja:  pyykkonen [ Ma Heinä 17, 2017 2:26 am ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

Second kirjoitti:
Pääkkönen nousi kuin raketti. Työntö oli heti alusta lähtien vissiin todella kova, LC ja tempaus sitten kehittyi muutamassa vuodessa MS-tason ylitse. Esim LC:ssä kai taisi tulla parhaimmillaan 20 toistoa vuodessa lisää. Joka on kyllä järkyttävän kova tahti. Mutta joka ei sinällään ole yllättävää koska mitä olen tästä lukenut erinäisten nostajien ja valmentajien tahoilta, niin tuntuu olevan niin kunnollisen urheilutaustan omaavalla kaverilla taival CMS:ään kestää vuoden ja MS:ään kaksi. Pääkkösen taustoista tosin en tiedä (Taekwondo?).


Pääkkösen kehityskaari oli hyvin pitkälti samanlainen kuin maailman huippujen, mutta viimeinen harppaus MSIC-tasolle jäi tekemättä. Sekin on ollut noilla ihan maailman huippukavereilla 1-2 vuotta MS-tasosta. Markon voimatasot ovat olleet minun käsittääkseni aika matalat lajituloksiin nähden.

Second kirjoitti:
Vuohijoki käsitääkseni on entinen voimanostaja ja hänen kohdallaan puhuttanee Pääkkösen kaltaisesta kehityskaaresta. Eli voimaa on ollut varmaan riittävästi, sitten vaan tekniikka ja liikkuvuus kohdilleen. Ruotsi-Suomi maaottelussa taisi hänen otteitaan nähdä ennen noin vuoden olympialaisia ja kovasti vaatimattommat painot oli neidillä vielä silloin käsittelyssä, Anna Everi oli vielä aivan suvereenisti paras nostaja naisista. Tosin muistelen että painot tahtoi karata aina samaan suuntaan ja kyykkykin oli jotenkin toispuoleinen, eli tekniikka- tai terveysongelmaa on voinut olla taustalla.


Mitä olen seurannut, niin tekniikan ja liikkuvuuden lisäksi on lisäksi onnistunut saamaan kokonaisvaltaisen valmistautumisen kuntoon, mukaanlukien ravintoasiat, sekä psyykkisen ja sosiaalisen puolen.

Second kirjoitti:
Tokolahan on tehnyt töitä pitkään, lieneekö vuosikymmenen, ja ammattimaisesti. Jotenkin tuntuu että mistään huippulahjakkuudesta ei siis puhuta vaan kaverista joka tosissaan on tehnyt töitä kehittymisen eteen!


Samat havainnot.

Second kirjoitti:
Silvennoisesta en oikein tiedä mitään. Eikä kieltämättä kyllä pelkkä tempaus kiinnostakaan, jos saa sanoa.


Minnalla on pohjalla aika kova fysiikka, tänä keväänä mm. maastavedossa melkein 3 x oma paino. Tempaukseen alettiin panostamaan ainoastaan arvokisojen vuoksi. Parin kuukauden harjoittelulla 2014 MM-kisoissa meni 16 kg 189. 15 kk myöhemmin SM-kisoissa 2016 tuli Master of Sport. 2017 SM-kisojen tavoite oli MSIC, minkä piti olla mahdollinen, mutta ei missään nimessä varma nakki treenien perusteella. Vielä se ei ole mennyt.

Second kirjoitti:
Tein tuossa vertailua meidän CMS- ja MS tasoista SUL:n Kalevan kisojen karsintarajoihin ja jonkinlaisella karkealla vertailulla tulin siihen tulokseen että kalevankisojen karsintarajat ovat noin CMS-tason tuntumassa, eli kansallisen tason urheilija täytyy olla tuonne päästäkseen. Sellaisen nyrkkisäännön olen lukenut että 10 vuotta vaaditaan treeniä että karsintaraja ylittyy olipa mikä tahansa laji kyseessä lajissa, mutta tuossa on junnuvuosien harrastelu takana. Eli kovin montaa vuotta ei välttämättä ole tehty töitä ammattimaisesti lajille omistautuen.


Ei välttämättä ole tehty ammattimaisesti ollenkaan. Aika paljon on tullut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana vietettyä aikaa tuossa Hyvinkään urheilupuistossa ja Helsingissä asuessa Liikuntamyllyssä. Samoilla mestoilla on treenannut Kalevankisojen mitalisteja ja mm. NHL-jääkiekkoilijoita, eikä noiden treenitouhut niin kovin ihmeellisiä ole olleet. :)

Kirjoittaja:  veijoViiksi [ Ma Heinä 17, 2017 8:54 am ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

Meikän voimatasot(1max) oli varmaan parhaimmillaan ihan gs hommien alussa, sitten lajitreenin lisääntyessä juoksu tuli enempi kuvioihin ja tangon kanssa treeni väheni. Tuolloin mave oli 200kg 1max, kyykky 160kg, pena 125kg, etukyykky 120kgx2 (mulle ollu tärkeä liike vaikka Vasilev ei ihan diggailukaan) ja pystypunnerrus/vauhtipunnerrus 105kgx5.

Noilla oon jollain tavalla voimaani mittaillu ja silleen.

Kirjoittaja:  pyykkonen [ Ma Heinä 17, 2017 12:24 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

veijoViiksi kirjoitti:
Meikän voimatasot(1max) oli varmaan parhaimmillaan ihan gs hommien alussa, sitten lajitreenin lisääntyessä juoksu tuli enempi kuvioihin ja tangon kanssa treeni väheni. Tuolloin mave oli 200kg 1max, kyykky 160kg, pena 125kg, etukyykky 120kgx2 (mulle ollu tärkeä liike vaikka Vasilev ei ihan diggailukaan) ja pystypunnerrus/vauhtipunnerrus 105kgx5.

Noilla oon jollain tavalla voimaani mittaillu ja silleen.


On nuo sitten selvästi parempia, mitä muistelin.

Kirjoittaja:  Second [ La Heinä 22, 2017 8:18 am ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

pyykkonen kirjoitti:

Ei välttämättä ole tehty ammattimaisesti ollenkaan. Aika paljon on tullut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana vietettyä aikaa tuossa Hyvinkään urheilupuistossa ja Helsingissä asuessa Liikuntamyllyssä. Samoilla mestoilla on treenannut Kalevankisojen mitalisteja ja mm. NHL-jääkiekkoilijoita, eikä noiden treenitouhut niin kovin ihmeellisiä ole olleet. :)


Tässä on muuten hyvä pointti ja ehkä jopa hyvä että ei ole tehty ammattimaisesti töitä. Meillä Suomessa on nyt uutisoitu miten nuoret naiset treenataan loppuun, homma otetaan liian ammattimaisesti, tai pitäisikö sanoa "ammattimaisesti" eli on ajateltu että ammattimaisuus on synonyymi kovalle harjoittelulle. Olen koittanut vähän tuota sprintteri-maailman verhoa raottaa kun en nopeusharjoittelusta tiedä oikein mitään ja aika mielenkiintoisesti olen tullut siihen käsitykseen että aika monta lupaavaa sprintteria treenataan jumiin tai vammautumisiin. esimerkiksi se että sprinttereillä ei ole välttämättä kovin selkeää "parasta ennen päiväystä"-jonka jälkeen ukko/akka happanee käsiin, vaan ura päättyy riittävän vakavaan vammautumiseen. Jos urheilija pystyy treenaamaan ilman vammoja voi ura jatkua varsin pitkään ja huippukunto saavutettaan aika myöhäiselläkin iällä.

Näitäkin on että puoli-innoissaan harjoittelulla on saavutettu lähes yhtä hyvät tulokset kuin todella ammattimaisella harjoittelulla jossa on koitettu saavuttaa kaikki harjoittelulle aseteutut tavoitteet. Kisakausi onkin sitten mennyt mönkään.

Omaakin "uraa" kun miettii niin vielä alussa pystyi tekemään aika koviakin treenejä suhteessa omaan kuntoon. Sitä mukaa kun kunto on koventunut niin volyymiä on pitänyt pudottaa ja alkaa miettimään enemmän laadun kannalta, kroppa ei vaan kestä ja jääräpäinen pitäytyminen harjoittelutavoitteissa on aina katkennut jonkinasteiseen vammaan. Miesten mestaruussarja on minun mielestä semmoinen oppikoulu jossa loukkaantumismahdollisuudet on aika isot ja olisi mielenkiintoista tietää kuinka monta miestä meillä suomessakin on koittanut siirtyä 32:siin, mutta tie on katkennut ihan puhtaasti siksi että on tullut loukkaantuminen tai on tajuttu loukkaantumisten riski liian suureksi eikä olla sitä korttia haluttu katsoa. Amatöörisarja on tässä suhteessa paljon turvallisempi ja anteeksiantavaisempi, ja toisaalta se on vähän ongelmakin kun porukka siirtyy sitten amatöörisarjasta mestaruussarjaan sillä ajatuksella että kuulat vain on raskaampia ja toistoja tulee vähemmän. Minusta kun tuntuu että oikeastaan siinä vaihdetaan aivan toiseen lajiin.

Ja toisaalta olen aika varma että tämä sanonta pitää tässäkin tapauskessa paikkaansa: "juniorisarjojen huipuista ei tule aikuisten sarjojen huippuja". Eli ehkä se alkuvaihe pitäisikin "uhrata" harjoittelutavoitteille ja pohjakunnon kasvatukselle kisatavotteiden kustannuksella, vaarana on vaan se että tämä mentaliteetti siirtyy aikuisten sarjoihin niin aletaan leikkiä vammoilla. Volyymit kasvaa ja kokonaisrasitus kasvaa sen pisteen yli josta kroppa ei vaan enää toivu. Toki meidän lajissa porukka tulee lähemmäs keski-ikäisinä hyvin värikkäällä liikuntataustalla varustettuna, mutta kaippa sama periaate pätee meilläkin.

Kirjoittaja:  Second [ Ma Heinä 24, 2017 11:26 am ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

Minna kirjoitti:
Second kirjoitti:
Silvennoisesta en oikein tiedä mitään. Eikä kieltämättä kyllä pelkkä tempaus kiinnostakaan, jos saa sanoa..

Saa sanoa eikä tätä Silvennoista itseäkään pelkkä tempaus kiinnosta :D siirryin tempaamaan silloin kun oli "pakko", jos halusi päästä kisaamaan kansainvälisissa arvokisoissa. Mun vahvuudet löytyy ihan muista nostolajeista.


Tähän asiaa täytyy vielä palata koska se on jäänyt pyörimään kallonpohjalle, koska oma kahtiajakautuneisuuteni lajeja kohtaan häiritsee minua aika paljon.

Lajin sisäinen hajaannus on minusta ongelma. Toki kaikilla on kivaa ja sillee, mutta riittääkö se?

Lajin harrastajana minua ei kiinnosta tempaus eikä oikeastaan juuri biathlonkaan. Eikä kyllä OALC:kään. No, ehkä puolimaratonina. Tai ehkä ei enää sekään. Jaksa prosentteja laskemaan mutta aika iso osa lajia ei siis minua lajiaktiivina kiinnosta. Toki tärkein kysymys on: Pitäisikö ketään kiinnostaa se että minua ei kiinnosta?

Hirveän syvällisesti ei vielä kykene ajattelmaan että miten tuo vaikuttaa koko lajiin, mutta ajan virtauksia seuraten luulen että lajin pirsoittaminen on vähän kuin housuun kusemista talvella, ensin se lämmittää mutta... No, jokainen testatkoot itse. Toki kaikkien miellyttäminen lajia hajauttamalla on houkutteleva ajatus ja ehkäpä meillä ei kituvana marginaalilajina oikein muuta vaihtoehtoa olekaan... Ja toisaalta mitä siitä seuraa että muutama sata kisaajaa/seuraajaa ei ole kiinnostunut kuin jostakin tietystä asiasta jo ennestään marginaalisessa lajissa. Tästä päästään taas siihen kysymykseen että pitäisikö ketään kiinnostaa että minua ei kiinnosta?

En pääse millään eroon ajatuksesta että jokaisen hääräily omalla hiekkalaatikollaan omassa viitekehyksessään ei voi tehdä hyvää. Jos äkkiä laskisi niin meillähän on maratooninostajat (jota ei viitsi ryhtyä jaottelemaan sen kummemmin), kunto-, amatööri- ja mestaruussarjalaiset. Tempaus, Biathlon, OALC, LC. Bolt. Sprintti. Viesti. sekä perus-GS. Mitä unohtui. Ja viimevuonna kisaajia oli, mitä, 300-250? Siinähän no melkein joka kisaajalle oma ryhmänsä. Ja kun SM-kisojen lähtölistoja katsoi niin näinhän se melkein menikin.

Onko lajeja jotka ovat kestäneet vuosikymmeniä ilman kivijalkaa joka on yhdistänyt harrastajat toisiinsa. Ja tekeekö isoista lajeista isoja se että ne rönsyilee vaiko se että niillä on selkeä keskeinen teema joka sitoo hararastuskunnan yhteen? Esim Crossfitissä on omat avainliikkeensä joissa kisataan vuodesta toiseen ja joista se (pahamaineisesti?) tunnetaan, vaikka rönsyily onkin valtavaa. Äkkiseltään ei tule yhtään lajia mieleen joiden harrastajakenttää nimittäisi pirstaleisuus kuten meidän lajissa. Toki ehkä tämä johtuu siitä että olen liian lähellä GS:ää nähdäkseni sen yhtenäisyyttä.

En tiedä. Se että minulla on mahdollisuus valita pelkkä LC vetoaa henkilökohtaisella tasolla, mutta yleisellä tasolla tuntuu että se on huono asia että minulla on tämmöinen valinnanmahdollisuus. Entäpä jos minun olisi pakko temmata lajin yleisen hengen mukaisesti? Väittäisin että tämmöistä henkeä oli vielä silloin kun minä lajin pariin astuin, eikä sitä osannut edes kyseenalaistaa koska tuntui että se kuului lajin henkeen. Lajin sisäinen ilmapiiri oli huomattavasti yhtenäisempi kuin nykyisin.

Hankala kysymys. Eikä tämä pari tuntinen pähkäily tehnyt minusta yhtään viisaampaa. No, semmoista se on.

Kirjoittaja:  AnttiV [ Ma Heinä 24, 2017 7:23 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

^
Vaikea noita on lähteä karsimaankaan. Tosin SM-kisoissa voisi riittää kaksi kuulakokoa, niin saataisiin enemmän kisaajia sarjaa kohti.

Kirjoittaja:  pyykkonen [ Ti Heinä 25, 2017 3:21 am ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

Ensi vuoden SM-kisojen osalta lajeista päätetään tasan viikon päästä. Jos on perusteltuja esityksiä, niin mielelläni vien niitä suoraan päätöksentekopöytään asti. Asiasta pidettiin kysely, mutta ainakin minulle jäi sellainen kuva, että isoja muutoksia vähän karsastetaan.

http://www.kahvakuulaurheilu.net/2017/0 ... astaukset/

Ongelmahan on ollut tiedossa ja yritystä sarjojen vähentämiseen on ollut mm. nyt tuossa Suomen Cupissa, missä kaikki kuulapainot, sekä oalc/lc ja oaj/jerk on yhdistetty käyttämällä virtuaaliliigan kertoimia.

Kirjoittaja:  Second [ La Heinä 29, 2017 10:37 am ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

pyykkonen kirjoitti:
Ongelmahan on ollut tiedossa ja yritystä sarjojen vähentämiseen on ollut mm. nyt tuossa Suomen Cupissa, missä kaikki kuulapainot, sekä oalc/lc ja oaj/jerk on yhdistetty käyttämällä virtuaaliliigan kertoimia.


Tämä oikeastaan minusta juuri alleviivaa ongelmaa siten kuin minä sen hahmotan. Hirveä määrä lajeja (kuulapainot, liikkeet, ja painoluokat) yhdistetään yhteen. Missä lajissa koitetaan kilpailla siten että kilpailija voi kisata hiihtämällä, pyöräilemällä, rullatuolilla tai juoksemalla ja näitä tuloksia sitten vertaillaan? Eipä missään koska kaikki nämä lajit on erotettu omiksi lajeikseen, toki on sitten triahtlonit yms mutta niissä kisataankin sitten joku tietty matka uimalla, pyörällä ja juoksemalla.

Pari minun mielestäni selkeää ongelmakohtaa mitä tulee itse pisteytyksiin:
-32kg kuulilla nostamista penalisoidaan liikaa, 32kg LC:tä pitäisi nostaa joku 45 että sillä päästään 100 toiston 24kg LC tulokseen... Nurmenniemi ja Pääkkönen ovat nostaneet satasen kunnolla noin 30 toistoa ja siihen 15 toiston lisääminen voi olla vuosien työ eli ihan mistään marginaalisesta ongelmasta ei puhuta...
-Entäpä liikkeiden välinen vertailu? Onko nämä kertoimet tarkkoja? Ja miten voidaan verrata tempaus- ja työntö- tai LC-tulosta toisiinsa? Nähdäkseni tämä kannustaa vain spesialisoitumiseen, eikä lajin sisäiseen yhdistymiseen. Huippu tempaajat edelleen tempaa ja huippu LC-nostajat nostaa LC:tä.
-Miksi ei painoluokilla ole omia kertoimia? Jos jostakin niin tästä löytyy venäläisiltä dataa, sen kun katsoo vain IUKL:n ranking taulukoita.

Varmasti näihin kysymyksiin löytyy myös perustellut vastaukset mutta nämä on semmoisia jotka minun mielessä on pyörinyt. Mutta jottei metsä katoaisi puilta niin tämä ei ole pääongelma, vaikkakin se osoittaa pääongelman suuntaan, joka on seuraava:

Suomen Cup nostaa kyllä keskenään kilpailevien määrää mutta ei yhdistä harrastajakuntaa itsessään. LC-spesialistit nostaa edeleen vain LC:tä ja tempaajat vain tempaa. Amatöörisarjalaiset pysyvät kastissaan jne.

Itseasiassa Virtuaaliliiga on sinällään paljon mielenkiintoisempi, jos siinä jokaisen pitää nostaa kaikissa kolmessa nostomuodossa joita voi pitää tämän lajin peruskalliona. Toki samat pisteytysongelmat koskevat sitäkin, mutta mielestäni perusajatus on oikea: On kolme liikettä jotka kaikki pitäisi hallita, liian kovaa erikoistumista ei siis voi tapahtua. Ainakin mikäli mielii pärjätä. Toki kaikissa nostomuodoissa kisaaminen onkin sitten se ongelma, virtuaaliliiga on kenties ainoa keino ratkaista tämä ongelma... Onko se sitten kovinkaan toimiva ratkaisu jos halutaan yhdistää harrastajakuntaa. Siinäpä iso kysymys, johon en osaa edes hahmotella vastausta.

Toki Kv-kisoihin tähtäävät naiset ja me LC-spesialistitkin kärsitään tästä, koska me ollaan liian keskittyneitä omalla hiekkalaatikkolla leikkimiseen. Mutta minusta esimerkiksi oma erikoistumiseni ei ole lajin kannalta hyvä asia vaan se nimenomaan rikkoo yhtenäisyyttä.

Tarkoitus ei ole kauheasti kritisoida, koska arvostan kuitenkin pyrkimystä ajaa lajia eteenpäin, ja on hyvinkin mahdolllista että olen pahasti väärässä. Mutta tämä on minun näkemykseni.

Kirjoittaja:  AnttiV [ La Heinä 29, 2017 12:06 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

Minunkin mielestäni kilokisat kertoimillakaan eivät ole hyvä idea.

Muuten painoluokkia olisi hyvä saada ja silloin ei voi olla kovin montaa kuulakokoa.

Tuskinpa Long cyklen kisaajia kannattaa pakottaa biathloniin tai päinvastoin, mutta perus-gs kunniaan vaikka myönnän itsekin kisanneeni välikoon kuulilla ja Boltissa. SM-kisat ja kansalliset olisi kuitenkin hyvä mennä yksinkertaisella konseptilla.

Kirjoittaja:  Ida [ La Heinä 29, 2017 3:49 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Suomalaisen painonnoston ja kahvakuulaurheilun taso

Virtuaaliliigan kertoimista sen verran, että laskin ne 2015 vuoden lopussa olemassa olleesta kisatietokanta-datasta. Kertoimet laskin huomioimalla kaikki sellaiset suoritukset, joissa sama nostaja on nostanut kolmen kuukauden sisällä samaa lajia eri kuulapainolla.

Näytti siltä, että kerroin oli n 1,5 eri pääpainojen (16, 20, 24, 28 jne) väliä. Jotain eroa oli muistaakseni eri lajien välillä ja lisäksi kerroin vaikutti ehkä hieman kasvavan mitä painavampiin kuuliin meni. Painavampien kuulien nostajia oli kyllä vähemmänkin niin saattoi olla jotain satunnaisuuttakin vain. Toki voisi intuitiivisesti ajattellen olla todellinenkin ilmiö ja kertoimen pitäisi nousta 1,5stä kun kuulapaino nousee. Sitten varmaan miehillä ja naisilla pitäisi kyllä olla omat kertoimet, kun naisten raskas on eri kuin miesten raskas.

Jonkun pitäisi katsoa nuo kertoimet uudestaan jossain vaiheessa, kun nostotuloksiakin kertynyt nyt enemmän.

Suomen cuppiin olisin toivonut sellaista kisaa, että olisi pitänyt tehdä kaikki kolme lajia, mutta ei saanut oikein kannatusta.. WAKSC:n tämän vuoden MM-kisoissahan nostettiin kolmen päivän aikana kaikki lajit läpi ja palkittiin näissä yhteensä parhaiten pärjännyt.

Sivu 1/3 Kaikki ajat ovat UTC
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
http://www.phpbb.com/