Kahvakuulaurheilu.net :: katso viestiketjua

Kiitos heti alkuun noista tuen sanoista. On helpottavaa huomata että vähän samat on ollut tuntemukset muillakin silloin kun kuulaa alettiin kieputella. Nähtävästi tässäkin hommassa on sama peli niin kuin hirressä roikkumisessakin, sanovat että pari ensimmäistä päivää on vaikeita mutta sitten helpottaa.

Kuten sanoin että en enää ole ihan elämäni keväässä vaikka sielu vielä käykin rippikoulua, niin täytyy aloitella tosi rauhallisesti. Jos nyt vaikka noita heilautuksia ja muita helpompia tekisi alkuun vaikka tuonne heinäpoudille asti ja sitten hieman katselisi vaikeampia kun kunto antaa myöden ja käsivaivat ovat helpottaneet, jos ovat. Nyt ei oikein kärsi kokeilla noita rinnallevetojakaan kun kyynärsarana on hieman tärviöllä. Kauhulla olen katsellut tuota tempaustakin. Kaippa se vaatii kovan henkisen psyykkauksen ja alkuun vielä jonkun lastenkuulan että saa koordinaation kohdalleen, sen verran näyttää hurjalta tuo toiminta tällaisesta aloittelijasta. Jos ei ala homma asettua myöhemmin jiiriinsä, niin täytyy harkita ammattiauttajaa.

Kirjoittaja:	Hartsu [ Ke Huhti 07, 2010 5:32 pm ]
Viestin otsikko:	Peruskysymyksiä
Olen koeponnistanut tätä kahvallista kuulaa, ja ajattelin että siinäpä olisi soma laji tällaiselle seniorikansalaiselle, kaikki mahdollisuudet yhdessä rautapallosa. Kun ensin kuntosalilla kiertelin ja ihmettelin moista rautamötikkää, luullen salinhoitajan tuoneen talvijemmaan jotain laiturinpainoja, niin uteliaisuuteni heräsi. Sitten netistä löysin siitä paljon juttuja, muun muassa nämä sivut, ja sitten niiden videoiden perusteella rohkenin suorittaa niitä etuheilautuksia, sen arvioin helpoimmaksi liikkeeksi näkemistäni. Yllätykseni oli kyllä melkoinen. Kun kuudentoista kilon moukulalla tein tusinan etuheilautusta, niin pumppu hakkasi ettei meinannut luiden sisällä pysyä. Enkä ole mielestäni vielä missään arkkuvalmiissa kunnossa kaikkien hiihtojen ja pyöräilyjen yms. aktiviteettien jälkeen. Ajattelin, että millä ihmeellä niitä pidempiä sessioita oikeen pystytään tekemään, kun meikäläinen meinasi rykiä palkeensa mäelle jo tuolla tusinalla? Joten kertokaapa minkälaiset tuntemukset teillä oli kun kuulaa aloitte uteliaisuudesta noviisina heiluttelemaan. Minkälaisia sarjoja teitte alussa, minkälaisilla painoilla yms. Olen koettanut täältä sivuilta katsella vähän sillä silmällä, mutta tavaraa on niin paljon että meinaa iskeä infoähkyn. Mitä olen löytänyt jotain harjoitustietoja, niin ne on tarkoitettu paljolti jo pidemmälle ehtineille, eikä niille jotka vasta ovat suunnittelemassa nousemista tyvestä latvukseen. Jospa sitä on ollut joitain muitakin samalla viivalla alkuun kauhistelemassa lajin kovutta, siitä saattaisi saada jonkinlaisen motivaation kipinän jolla pystyisi potkimaan itseään eteenpäin tässä rajussa lajissa.

Kirjoittaja:	Antti [ Ke Huhti 07, 2010 5:58 pm ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
Samanlaisia tuntemuksia. Tuli vähän sellainen fiilis kun junnuna ensimmäisiä kertoja vähän matolla painittiin. Vähän sellainen samanlainen "lihaskipu" ja tunne. Kuulana oli kanssa 17kg. Aika äkkiä ne sarjat siitä piteni mutta enemmän tuli tehtyä esim 20 toistoa ja sarjoja enemmän. Sitten kekkasi että jutun idea onkin ehkä tehdä pidempiä sarjoja mutta ei niin montaa kerralla. Esim 2-3x40 tai sinne päin per liike. Aika äkkiä tuohon kyllä kroppa tottuu mutta ehkä liian aikaisin tuli sitten tartuttua liian painaviinkin kuuliin. Pitkää sarjaa vaan niin kyllä sillä ainakin aika hyvä tulee.

Kirjoittaja:	Juha [ Ke Huhti 07, 2010 6:16 pm ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
Yleensä aina kysytään vähän taustoja ja tavoitteita, jotta voi vähän paremmin säätää vastausta. Eli: Ikä Sukupuoli Pituus Paino Kehon koostumus (ylimalkaisesti: normi, tiukka, lihava, tai tarkka rasva%) Aikaisemmat liikuntatausta Voimatasot kuntotaso Liikkuvuus Mahdolliset fyysiset vammat / rajoiteet Tavoitteet jne. Itse kun testasin alussa maksimaalista sarjaa, niin yökki meinas lentää. Aloitin kuulaharjoittelun intervallityylilä, koska sitä silloin niin kehuttiin, eli tehdään vaikka 10 toistoa ja levätään esim. minuutti ja sama tarpeen tai ohjelman mukaan. Alussa kannatta opetella ihan perusliikeitä tuolla intervallityylillä ja kättä vuorotellen vaihdellen. Perusliikeitä ovat , heiluri, Yhden käden heiluri, korkea veto, rinnalleveto, pystypunnerrus, vauhtipunnerrus. Samalla kun opettelee nuo kannataa opetella myös ottamaan oikea asento kuulan kahvasta kun se on rinnalla punnerruksia yms varten. Ote pitäisi olla sellainen diagonaali, ettei se taivuta rannetta taakse ja rasita sitä liikaa. Sitten kun nuo sujuu hyvin niin opettele vähitellen työntöä , rinnalleveto työntöä (LC:tä)ja tempausta. Ja samalla voi ruveta välillä tekemään pitempiä sarjoja hyvin osaamiasi liikeitä. Oikeasta otteesta läytyy kuvia foorumin muista ketjuista. Tässä vähän alkua.

Kirjoittaja:	Hartsu [ Ke Huhti 07, 2010 6:41 pm ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
Kiitos heti alkuun noista tuen sanoista. On helpottavaa huomata että vähän samat on ollut tuntemukset muillakin silloin kun kuulaa alettiin kieputella. Nähtävästi tässäkin hommassa on sama peli niin kuin hirressä roikkumisessakin, sanovat että pari ensimmäistä päivää on vaikeita mutta sitten helpottaa. Kuten sanoin että en enää ole ihan elämäni keväässä vaikka sielu vielä käykin rippikoulua, niin täytyy aloitella tosi rauhallisesti. Jos nyt vaikka noita heilautuksia ja muita helpompia tekisi alkuun vaikka tuonne heinäpoudille asti ja sitten hieman katselisi vaikeampia kun kunto antaa myöden ja käsivaivat ovat helpottaneet, jos ovat. Nyt ei oikein kärsi kokeilla noita rinnallevetojakaan kun kyynärsarana on hieman tärviöllä. Kauhulla olen katsellut tuota tempaustakin. Kaippa se vaatii kovan henkisen psyykkauksen ja alkuun vielä jonkun lastenkuulan että saa koordinaation kohdalleen, sen verran näyttää hurjalta tuo toiminta tällaisesta aloittelijasta. Jos ei ala homma asettua myöhemmin jiiriinsä, niin täytyy harkita ammattiauttajaa.

Kirjoittaja:	Juha [ Ke Huhti 07, 2010 6:49 pm ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
Hartsu kirjoitti: Kiitos heti alkuun noista tuen sanoista. On helpottavaa huomata että vähän samat on ollut tuntemukset muillakin silloin kun kuulaa alettiin kieputella. Nähtävästi tässäkin hommassa on sama peli niin kuin hirressä roikkumisessakin, sanovat että pari ensimmäistä päivää on vaikeita mutta sitten helpottaa. Kuten sanoin että en enää ole ihan elämäni keväässä vaikka sielu vielä käykin rippikoulua, niin täytyy aloitella tosi rauhallisesti. Jos nyt vaikka noita heilautuksia ja muita helpompia tekisi alkuun vaikka tuonne heinäpoudille asti ja sitten hieman katselisi vaikeampia kun kunto antaa myöden ja käsivaivat ovat helpottaneet, jos ovat. Nyt ei oikein kärsi kokeilla noita rinnallevetojakaan kun kyynärsarana on hieman tärviöllä. Kauhulla olen katsellut tuota tempaustakin. Kaippa se vaatii kovan henkisen psyykkauksen ja alkuun vielä jonkun lastenkuulan että saa koordinaation kohdalleen, sen verran näyttää hurjalta tuo toiminta tällaisesta aloittelijasta. Jos ei ala homma asettua myöhemmin jiiriinsä, niin täytyy harkita ammattiauttajaa. Jos kyynärpää on vaivana, niin aloita ihan rauhallisesti. Tempaus on sen verran haastava liike että on parempi opetella ekana sen osia ja siihen valmistavia liikkeitä, kuten ne heilurit ja pystypunnerrukset. Asteittain vaikeampaa kuten yhden heilurit ->käden heilurit -> korkeat vedot -> rinnalleveto ja samaa aikaan vaikka pystypunnerus -> vauhtipunnerrus -> työntö. Kun nuo molemmat sujuu niin tempausta voi alkaa harjoittelemaan. Tai näin ainakin moni suosittelee.

Kahvakuulaurheilu.net http://www.kahvakuulaurheilu.net/forum/

Peruskysymyksiä http://www.kahvakuulaurheilu.net/forum/viewtopic.php?f=44&t=2996	Sivu 1/2

Kirjoittaja:	anzuppi [ Ke Huhti 07, 2010 6:53 pm ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
Mä tein aluksi etuheilautuksia. Painona oli 12kg lujateräs ja itsetehty 9kg. Ja yleinsä juuri sarjoina, muun jumpan/lihaskuntoharjoitusten päälle. 9kg:n kuulaa heittelin/työnsin myös pihamaalla, vapaalla tyylillä, eli tyylejä vaihdellen... Hiki tuli ja naapuri ihmetteli... Pikkuhiljaa otin uusia liikkeitä käyttöön ja innostuin kisaliikkeistä. Nykyään en treenaa enää lainkaan punteilla. Pääasiallisin treeniväline on kahvakuula.

Kirjoittaja:	Rouva [ To Huhti 08, 2010 5:39 am ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
Tervetuloa, Mä aloitin kuulatreenin vajaa 8 kk sitten. Kuulana oli 8kg, jolla tein heilureita, ensin 10, muutaman päivän päästä minuutin jne. Alkuun tein paljon myös pystypunnerruksia. Työnnön allemeno oli todella vaikea hahmottaa varsinkin kevyellä kuulalla, joten painoa lisäämällä oli pakko tehdä myös jaloilla töitä. Kun aloitin meillä oli kuulina 8, 12 ja 2*16 lujateräskuulat. Parin kuukauden kuluessa ne vaihtui kisamalleihin ja kisakuulien myötä myös liikkeet kisaliikkeisiin. Keho tottuu kuulaan pian. Mielestäni kannattaa tehdä mielummin vähän ja usein, kuin paljon ja muutaman kerran viikossa.

Kirjoittaja:	Hartsu [ To Huhti 08, 2010 6:59 am ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
Tässä asian alkutaipaleella tulee katseltua kaikkea mahdollista uusin silmin ja kiinnitettyä liikaa huomiota ehkä epäolennaisuuksiinkin. Kun tihrustelin tuota Kahvakuulan perusliikkeet julistetta, niin huomioni kiinnittyi tuohon työnnön lihaspiirrokseen. Sen mukaan lihaksista on käytössä ainoastaan jalka- ja pakaralihakset. Miksikähän siitä on jätetty kokonaan värittämättä käsi-ja olkapäälihakset? Koska eihän se erotu näin maalikonsilmin tuosta punnerruksesta kuin pääosin siten että työnnössä käytetään vielä jalkoja apuna. Joten luulisi että tuossa työnnössä kuitenkin suurimman työn tekevät ne em. käden- ja olkapään lihakset? Miten on onko ne jääneet vain vahingossa vaille väriä, vai onko sillä jokin muu merkitys?

Kirjoittaja:	Hartsu [ To Huhti 08, 2010 5:14 pm ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
No niin nyt on punnus hommattu, painoltaan vähän alle puuta ja ensimmäinen kellarissa rymyäminen on takana. Oli juuri niin kovaa hommaa kuin alkuun epäilinkin aikaisempien kokeilujen perusteella, tai jos ihan rehellisiä ollaan niin oli se vielä astetta kovempaa. Mieleen tuli, että olisikohan sittenkin kannattanut hommata alkuun jokin nuorisokuula, sillä sen verran pisti puhalluttamaan? Mutta eihän sitä iso äijänköriläs moista kehtaa, vaikka ventilaatio muistuttaa lähinnä höyrypilliä. Lohdullista oli se aiemmin kuulemani, että yhtä kovaa ja vaivalloista se on ollut alku kaikilla muillakin. Itselläni on tosin hieman riippana ikä, jota on kertynyt puolisen vuotta enemmän kuin sille Keminmaan jalasmökkimiehelle jolla on tyrkky vielä puoluejohtajan hommiinkin. Lieneekö näillä sivuilla muita tällaisia ikähoriskoja, jotka eivät osaa asettua yleisesti oletettuihin raameihin ja viettää aikaansa kiikkustuolissa keinutellen ja huokaillen kun ei meinaa aika kulua ja on tylsää ja eikö se Saimi ja Jalmari jo ala? Tein muutamia kympin sarjoja eteenheilautusta molemmille käsille, tai olivatko korkeita vetoja kun ne tuntuvat meikäläisestä vähän samanlaisilta ja eräänlaisia varioituja pystysoutuja ynnä muita hempautuksia ikäänkuin testimielessä. Punnerrukset, työnnöt, tempaukset ja muut hienoudet jotka ottavat tuohon kyynärpäähän vähän liian makeasti tarvitsee jättää sitten tuonnemmaksi. Tuon saman käden olkapää on operoitu pari vuotta sitten ja sitäkin vielä hieman aristaa sieltä kuuluvan rutinan takia, vaikka siinä ei mitään kipuja olekkaan. Joten maltilla on edettävä eikä auta sortua mihinkään päättömään kohkaamiseen. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että aika on parasta lääkettä noissa kyynärpäävaivoissa, mutta toivottavasti tämä kuulan hemputtelu ei lisää parantumiseen kuluvaa aikaa. Mutta kun ei millään viitsisi maata uuninpangolla parantumista odottelemassa, niin jotain täytyy koettaa. Mitä tulee siihen jonkun kysymään kuntoilutaustaan yms., niin hiihdetty, pyöräilty ja rullaluisteltu on aktiivisesti, sekä näpräilty kuntosalilla muiden huru-ukkojen kanssa. Tavoitteita ole sen ylevämpiä kuin että kunto olisi kohdallaan ja terveyttä, vetreyttä ja elonpäiviä piisaisi.

Kirjoittaja:	Antti [ To Huhti 08, 2010 5:33 pm ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
Alussa tuo kuula tosiaan tuntuu aika rankalta. Älä treenaa kerralla sitten liikaa vaan koitaa saada viikkoon vaikka neljä tai viisi pikkasen helpompaa kuulasettiä aluksi. Ja muista kuunnella kroppaasi ettei tule vedettyä turhan rankalla kädellä alkuun. Kyllä se sietokyky siitä kasvaa aika nopeasti kunhan vaan fiksusti malttaa sen pari kuukautta alkuun treenata.

Kirjoittaja:	Hartsu [ To Huhti 08, 2010 6:31 pm ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
Kyllä se nuorisokuula olisi Eetvartin mukaan tainnut olla meikäläisellekkin näin alkutaipaleelle viisain valinta? No tällä mennään mikä on hankittu eikä valiteta. Taisi tulla pieni laskuvirhe hänen iässään, jos hän on ollut vuonna 2007 62 vuotias?

Kirjoittaja:	jake heke [ To Huhti 08, 2010 6:46 pm ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
Joo,mutta taisi tehdä samana vuonna oman ennätyksensä tempauksessa 62 vuotiaana. 24kg:n kuulalla 220 tempausta 10 min yhdellä kädenvaihdolla Mulla tulee 50 syksyllä mittariin ja tänään tuli uusi PR jerkissä Ajatuksena itsellä parantaa tuloksia ainakin 65 vuotiaaksi asti Paljonko sulla on oikeasti ikää

Kirjoittaja:	Hartsu [ To Huhti 08, 2010 7:18 pm ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
jake heke kirjoitti: Joo,mutta taisi tehdä samana vuonna oman ennätyksensä tempauksessa 62 vuotiaana. 24kg:n kuulalla 220 tempausta 10 min yhdellä kädenvaihdolla Mulla tulee 50 syksyllä mittariin ja tänään tuli uusi PR jerkissä Ajatuksena itsellä parantaa tuloksia ainakin 65 vuotiaaksi asti Paljonko sulla on oikeasti ikää Jos minua tarkoitit, niin vajaan parin viikon päästä on 64 lasissa.

Kirjoittaja:	jake heke [ To Huhti 08, 2010 8:29 pm ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
Okei! En taidakkaan olla enää Methusalem ikäni puolesta täällä Hauska kuulla että varttuneempikin väki innostuu treenaamaan kläppien porukoissa

Kirjoittaja:	Hartsu [ Ma Huhti 12, 2010 11:16 am ]
Viestin otsikko:	Re: Peruskysymyksiä
Olen katsellut noita videoita erilaisista suorituksista ja minulle ei ole oikein valjennut,että mikä on tempauksessa oikea suoritustapa. Jossain videoissa näyttää siltä että kuula kääntyy yläkautta tehden laajan kaaren rystysten yli. Kun taas toisissa, esim. siinä kotimaisessa jossa ne kaverit heiluttelevat siinä kivimuurin edessä, näyttää siinä kahdenkäden tampauksessa taas siltä ettei kuula pyörähdä ylhäällä rystysten yli, vaan kääntyy siellä ylhäällä jotenkin sivulta kiertäen taakse. Onko tässä hommassa olemassa useampia koulukuntia, vaan onko molemmissa suoritus kuitenkin samanlainen, mutta jostain syystä en vain tajua sitä? Tuntuu vähän karskilta hommalta jos tuollainen iso kuula siellä ylhäällä mäjähtelee sen lennokkaan kaaren päätteeksi kämmenselkän ja ranteeseen.

Sivu 1/2	Kaikki ajat ovat UTC
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group http://www.phpbb.com/