Kahvakuulaurheilu.net

Keskustelufoorumi
Tänään on Su Marras 19, 2017 3:17 am

Kaikki ajat ovat UTC




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 16 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: Ma Huhti 25, 2016 11:53 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Ma Kesä 15, 2009 4:08 pm
Viestit: 3938
Paikkakunta: Hyvinkää
Mitä mieltä tämän tyyppisestä "voimaharjoittelusta".

http://conceptfinnrowing.blogspot.fi/20 ... ttelu.html

Lainaa:
...olisi tärkeää keskittyä lajivoimaan ja keskivartalon voiman kehittämiseen ja ylläpitoon. Lajivoima kehittyy loistavasti Wattbikella, SkiErgillä tai Soutulaitteella. Toimiva kestävyysurheilijan voimasetti on esim. 6-10x40" kovalla vastuksella ja suhteellisen alhaisella tempolla. Soudussa tahti voi olla 22-24, SkiErgissä 30-36 ja Wattbikella kadenssi 70-80. Vastus kaikissa näissä 9-10 laitteiden asteikolla. Wattbike Trainerilla kannattaa kääntää magneetti jonnekin 5-7 välille! Uusi mielenkiintoinen tuttavuus jalkatreeniin on Cybex Sparc, jolla saa tehtyä todella hyvää ja voimakasta askellustreeniä.

_________________
Ensimmäinen totuus, tai en tiedä.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Huhti 25, 2016 12:15 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1969
Minä olen tykästynyt siihen malliin että perus- ja maksimivoima siihen solveltuvilla välineillä eli levytangolla ja kaikki kestovoima sitten lajinomaisesti. Käsittääkseni tuossa artikkelissa puhutaan juuri kestovoimaominaisuuksista, koska puhutaan kesäkaudesta joka kuitenkin useimmilla on kisakautta.

Samoin sitten nopeusvoiman kanssa, lajinomaisesti.

Ja tämä näkemys pohjautuu saksalaisten olympiasoutujoukkeiden valmennukseen. Eli omasta päästä en ole nyhjännyt. :)

Tosin sitä en oikein tiedä kannattaako sitä levytankoa jättää kesäksikään (=kisakaudella) pölyttymään nurkkaan vaan jotakin ylläpitävää silläkin pitäisi tehdä jotta maksimivoimaomiansiuudet pysyy ennallaan eikä näiden tippuminen syö muita voimaominaisuuksia. Ja kerran sinne salille on menty noiden laitteiden perässä niin eihän levytanko kovin kaukana ole.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Huhti 25, 2016 2:30 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:16 pm
Viestit: 2475
pyykkonen kirjoitti:
Mitä mieltä tämän tyyppisestä "voimaharjoittelusta".

http://conceptfinnrowing.blogspot.fi/20 ... ttelu.html

Lainaa:
...olisi tärkeää keskittyä lajivoimaan ja keskivartalon voiman kehittämiseen ja ylläpitoon. Lajivoima kehittyy loistavasti Wattbikella, SkiErgillä tai Soutulaitteella. Toimiva kestävyysurheilijan voimasetti on esim. 6-10x40" kovalla vastuksella ja suhteellisen alhaisella tempolla. Soudussa tahti voi olla 22-24, SkiErgissä 30-36 ja Wattbikella kadenssi 70-80. Vastus kaikissa näissä 9-10 laitteiden asteikolla. Wattbike Trainerilla kannattaa kääntää magneetti jonnekin 5-7 välille! Uusi mielenkiintoinen tuttavuus jalkatreeniin on Cybex Sparc, jolla saa tehtyä todella hyvää ja voimakasta askellustreeniä.


Kestävyyspuolella on tapana puhua voimaharjoittelusta esim ylämäkijuoksun yhteydessä. Tämä on aiheuttanut hirveästi sekaannusta, kun muitten lajien harrastajat ovat tulkinneet sen punttien kolisteluksi.

_________________
Armottomia kommentteja jo vuodesta 1962.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Huhti 25, 2016 6:28 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Ma Kesä 15, 2009 4:08 pm
Viestit: 3938
Paikkakunta: Hyvinkää
Lähinnä mietin sitä olisko jotain järkeä tehdä esim. noita "voimavetoja" soutulaitteella maksimivastuksella. En ole koskaan tehnyt.

_________________
Ensimmäinen totuus, tai en tiedä.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ti Huhti 26, 2016 8:44 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1969
pyykkonen kirjoitti:
Lähinnä mietin sitä olisko jotain järkeä tehdä esim. noita "voimavetoja" soutulaitteella maksimivastuksella. En ole koskaan tehnyt.


Kaippa se määrittää tuon hyödyllisyyden että miten mikäkin lihas rasittuu. Voisin kuvitella että soutaminen ei kahvakuulaurheilua ajatellen ole mitenkään paras tapa, esim levytanko/käsipainot tähän lajiin olisi ehkä parempi ratkaisu, mutta kun en soutamista tunne niin hyvin. Ja toki heikoudet ja vahvuudet tuohon vaikuttaa. Esim itse aikanaan kirjoitin itselleni reseptin kulmasoutua varten kun rivessä lavat ja käsivarren koukistajat väsyi, kulmasoutua tein sitten lihaskestävyytenä ja aika tehokkaasti se korjasi tuon suorituskyvyn heikkouden. Eli voihan noita kohdistetustikin käyttää vähemmän lajinomaisesti.

Tietysti paras tapa olisi varmaan tehdä vain raskaammalla kuulalla kisaliikkeinä, mutta aina tähän ei ole mahdollisuuksia. Ja esim sinun tapauksessa voisi miettiä että tosiaan syytä miettiä korvaavia tapoja.

Eli jos hypoteettisesti ajattelee että sinulla väsyy kropan takaosaston ojentajat soudussa mutta käsivarret kokonaisuutena ja etureidet ei niin voisi miettiä että noille kehittäisi sitten jotakin muita tapoja harjoittaa niiden kestovoimaominaisuuksia.

Sikäli itselle tulee mieleen että paras korvaava harjoittelutapa kahvakuulaurheilua ajatellen on levytankoharjoittelu ja vaikka maastaveto/rinnalle veto, kulmasoutu ja vauhtipunnerrus, sitten jotakin yläpitoja ja otetreeniä. Tuon pitäisi rasittaa jos aika tehokkaasti kaikkia tarvittavia lihaksia. Toisaalta ehkä soutu ja sitten ylipidot ja otetreenit riittäisi nekin? Etenkin tempausta ajatellen voisi olla näin?


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ti Huhti 26, 2016 10:35 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:16 pm
Viestit: 2475
AnttiV kirjoitti:
pyykkonen kirjoitti:
Mitä mieltä tämän tyyppisestä "voimaharjoittelusta".

http://conceptfinnrowing.blogspot.fi/20 ... ttelu.html

Lainaa:
...olisi tärkeää keskittyä lajivoimaan ja keskivartalon voiman kehittämiseen ja ylläpitoon. Lajivoima kehittyy loistavasti Wattbikella, SkiErgillä tai Soutulaitteella. Toimiva kestävyysurheilijan voimasetti on esim. 6-10x40" kovalla vastuksella ja suhteellisen alhaisella tempolla. Soudussa tahti voi olla 22-24, SkiErgissä 30-36 ja Wattbikella kadenssi 70-80. Vastus kaikissa näissä 9-10 laitteiden asteikolla. Wattbike Trainerilla kannattaa kääntää magneetti jonnekin 5-7 välille! Uusi mielenkiintoinen tuttavuus jalkatreeniin on Cybex Sparc, jolla saa tehtyä todella hyvää ja voimakasta askellustreeniä.


Kestävyyspuolella on tapana puhua voimaharjoittelusta esim ylämäkijuoksun yhteydessä. Tämä on aiheuttanut hirveästi sekaannusta, kun muitten lajien harrastajat ovat tulkinneet sen punttien kolisteluksi.


Sisäsoutuaikoina tein muutaman kerran suunnilleen tuollaisia. Vaikea sanoa, toimivatko GS:ssä. Eihän tuo kymppivastuskaan mikään oikeasti raskas ole. Jos enemmän voimapuolta hakee, niin kai sitten alataljalla.

Edit: Lainasin väärää viestiä eli tarkoitus vastata Pyykkösen viestiin voimavedoista ergolla.

_________________
Armottomia kommentteja jo vuodesta 1962.


Viimeksi muokannut AnttiV päivämäärä Ti Huhti 26, 2016 10:44 am, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ti Huhti 26, 2016 10:40 am 
Poissa
Painovoima paras voima
Avatar

Liittynyt: Su Kesä 03, 2012 10:45 am
Viestit: 97
Minusta soutulaite ei ole kummoinenkaan väline voiman harjoitteluun jos on yhtään yli 50kg kehonmassan omaava olento. Hapenottokyvyn kehittämiseen ja maitohappojen siedättämiseen se toki on oivallinen ja käytetyt lihakset ja rytmi on sopivan lähellä tempausta ja riveä. Minusta "aivot narikkaan"-rääkkiä ei kannata tehdä kuulilla koska siellä hämärän rajamailla alkaa tekniikka olemaan niin heikkoa ettei niitä toistoja kannata ruokkia selkärankaan. Soutulaitteella on turvallisempaa vetää kovaa vaikka tässäkin lajissa on syytä osata pitää alaselkä tuettuna, pyöristymättä.

_________________
Kisoissa ei voita vahvin vaan se joka nostaa eniten.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Su Loka 08, 2017 12:18 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1969
Tässä nyt näin kuula-uran orrelle nostaneena on tullut testailtua uudenlaista tapaa rytmittää kestävyyden ja voiman harjoittelua.

Jos lontoo sujuu ja muutama tunti on ainaa kuunnella youtubea niin suosittelen tutustumaan Alex Viadaan. Muistaakseni kaverilla on karkeasti ottaen 272kg raakka kyykky ja mailin juoksuaika 4:36 (tai jotakin). Eli kohtuu hyvät tulokset kummassakin. Toki kaverin saavutuksia on suurenneltu netin huhumyllyssä siten että olisi kyykännyt jotakin 350kg ja juossut mailin 4:15 aikaan, mutta nuo on tulokset on revitty rinnakkaistodellisuudesta. Kirjakin olisi saatavilla, mutta enpä ole lukenut.

Ehkäpä tasapainoisin lähestymistapa mihin itse olen törmännyt, siis kun kyseessä on voima- ja kestävyysharjoittelun yhdistäminen. Yleensä tuntuu olevan niin että joko kesävyysurheilijalle suunnitellaan voimaohjelma, tai toisin päin. Se mikä tuossa selvästi erottuu oikeastaan kaikkiin ohjelmointitapoihin mitä tähän mennessä on tullut vastaan on se että Viada suosittaa viikon jakamista kahtia. Esim alkuviikosta on raskas kyykky ja penkkipäivä ja loppuviikosta sitten pitkälenkki tai joku muu erityisen tärkeä kestävyystreeni. Tuo on oikeastaan koko homman pääjuju.

Se mikä tuossa on tärkeää on se että harjoittelua ei ripotella tipoittain pitkin viikkoa, kuten se normaalisti tehdään. Eli esim:
-tiistai on kyykky, torstai penkki ja lauantai maastaveto.
Tai:
-maanantai on intervalli, keskiviikko on vauhtikestävyys ja perjantai on pitkä lenkki.

Ja pahimmillaan sitten otetaan kumpikin malli, leivotaan ne yhteen ja saadaan yhdistetty kestävyys-voimaohjelma joka jyrää kovimmankin karpaasin maanrakoon muutamassa viikossa... Ja mikä surullisinta niin juuri tämmöisellä ohjelmoinnillahan sitä kestävyyden ja voiman harjoittelua monesti tutkitaan.

Viadan malli on sen sijaan on sellainen esim maanantai-tiistai palvelee voiman hankintaa. Keskiviikko olenee välipäivä jolloin tehdään jotakin muttei mitään erityisen raskasta. to-pe-la palvelee kestävyyden hankintaa ja su otetaan lepona.

Tämä ei tarkoita välttämättä sitä että voimapäivinä ei tehdä mitään kestävyyshommaa tai päin vastoin, mutta nimenomaan ne tehokkaat treenipäivät pidetään mahdollisimman kaukana toisistaan.

Nyt kun omassa harjoittelussa satsaan puhtaasti voimaan ja kestävyyteen, eikä lajiharjoittelu kuulien muodossa ole "tiellä" niin tuo systeemi on muodostunut aika hyväksi malliksi.

-maanantaina on hyvä vireystila koittaa nostaa maksimimäärä toistoja kyykyssä ja maastavedossa ilman että tarvitsee pelätä tulevien päivien juoksutreenejä (toki tiistaina juoksen mutta peruskestävyyttä).
-Tiistaina sitten voi juosta keveähkö peruskestävyyslenkki ja tehdä penkkiä ilman pelkoa siitä että se turmelee tulevan päivän nopeusvoimaharjoittelua kyykylle ja maastavedolle.
-Keskiviikkona voin tehdä nopeusvoimaa ihan huoletta koska seuraavana päivänä minulla on taas keveähkö peruskestävyysjuoksu ja penkki. HUOM! tänä päivänä minun nopeusominaisuudet eivät välttämättä ole ihan huipussaan, mutta tämän treenin tarkoitus on käydä liikkeitä läpi kohtuu pienellä rasituksella mutta kuitenkin koittaa kalastaa siitä jotakin hyötyjä voiman hankintaan ja nopeus on semmoinen.
-Tortaina voin juosta kohtuu huoletta (ei kuitenkaan liian kovaa!) ja tehdä yläkroppaa keveähkösti koska seuraavana päivänä minulla on pitkähkö peruskestävyysjuoksu.
Perjantaina voin juosta sikäli huoletta että seuraavanakin päivänä minulla on pitkähkö peruskestävyysjuoksu (tai pitkä lenkki).
-Launtaina uskallan juosta huoletta pitkät lenkitkin vähän vauhdikkaampaa (tai jos tekee mieli niin vauhtikestävyyttä) koska sunnuntai on pyhitetty levolle.
-Sunnuntaina odotan innolla maanantain voimatreeniä koska lepopäivänä ei lähdetä lenkille. Lähinnä venyttelyä, mobbaamista yms

Tähän astisia huomioita yllä olevasta on juuri se että esim juoksussa on tärkeää pitää ne alkuviikon juoksut PK-alueella!!! Ja tässä mielessä esim tuo tiistain juoksu voi olla väärässä paikassa ja ennemmin pitäisi olla keskiviikkona... Elämä kun on elämää ja keveän raikas PK-juoksu voi muuttua VK-juoksuksi... Voisi kai sanoa että mitä hitaampaa ne kilometrit taittaa niin sen parempi koska silloin työskennellään mahdollisimman kaukana voimaharjoittelun kohdealueelta, eli nopeista lihassoluista.

Yksi iso juttu tuossa on se että henkinen fokus on selkeä, eikä vuoropäivinä pidä koittaa suunnata huomiota eri alueisiin. Viikossa on ikään kuin kaksi (tai kolme) päätähtäintä. Kyykky ja maastaveto maanantaina, penkki tiistaina sekä viikon pääjuoksu viikonloppuna.

Pitkään mietin tätä mallia ja vertasin sitä aiemmin käytössä olleeseen malliin jossa 'raskas-keveähkö-raskaahko-kevyt'päiväjaolla edetään, mutta vaikka se toimii etenkin kestävyysharjoittelussa niin yhdistettyyn kestävyys ja voimaharjotteluun ei ehkä kumminkaan oikein sovellu kovin hyvin. Sen sijaan juuri viikon jakaminen kahteen osaan on minun mielestäni paras ratkaisu silloin kun halutaan harjoittaa kumpaakin ominaisuutta kohtuu tasaisesti.

Toki esiin nousee kysymys siitä onko tällä mallilla sijaa esim meidän lajissa? Selkeä juttu joka minulla tulee mieleen on henkisen fokuksen saaminen voimaharjoitteluun. Omaa harjoittelua kun miettii niin kuulatreenit tahtoivat aina viedä huomiota voimaharjoittelulta, silloinkin kun voimanhankinta oli päätähtäimessä. Juuri siksi että kaikkia treenejä oli jaettu pitkin viikkoa eikä niissä välttämättä ollut selkeää pääkohdetta. Nyt kun minulla on maanantai ja tiistai jotka on korvamerkitty raskaalle voimaharjoittleulle ja loppuviikko raskaalle juoksulle niin vastaavaa huomion karkaamista ei pääse esiintymään kuin että ne olisivat pitkin viikkoa.

Ja ehkäpä sama myös juoksua koskien, tosin minulla juoksu ja kuulatreenit eivät vaikuttaneet juurikaan toisiinsa tai siten etteikö sitä olisi helppo kontrolloida, mutta kenties joillakin tämä on vaikeampaa ja ehkäpä tämän tyyppinen ohjelmointi toimisi paremmin.

Ja se mikä tässä on ehkä parasta on se että se sopii minun kaltaisille ihmisille jotka eivät voi pudottaa jotakin asiaa ohjelmasta useiksi viikoiksi: Esim juoksua voimakauden ajaksi, tai päinvastoin. Sen sijaan tehdään tasaisesti kumpaakin lajia ja kehityttään tasaisemmin.

Varmasti tässä on eroa persoonallisuustyyppien kanssa ja jollekin tämä systeemi ei oikein sovellu. Minulle tämä sopii juuri siksi että kaikkia ominaisuuksia on tehtävä tai pää hajoaa mutta ongelmana on sitten harjoitusten ajoittaminen terveeksi kokonaisuukseksi, ja sitten tulee liikaa niitä päiviä että edellispäivän voimatreeni haaskataan liian kovaan kestävyysharjoitukseen seuraavana päivänä. Ja nimenomaan tuo viikon jakaminen auttaa tuohon tautiin, ainakin toistaiseksi.

Pitkä sepustus, mutta koska vieläkin kirjoitussuoni on härillään niin tärkeimmät pointit:
A. Viikon jakaminen kahteen osaan
B. Kahden osan eri painopistealueet. Esim Alkuviikko voima, loppuviikko kestävyys. Tai toisin päin.
C. Mahdollistaa kahden ominaisuuden rinnakkaisen harjoittamisen (toki kehitys on sitten hitaampaa). eli on mahdollista kehittyä sekä voimatasoissa että juoksussa yhtä aikaa.
D. Vaatii sikäli tarkkaavaisuutta että ylilyönnit toisella osa-alueella johtaa todella nopeasti ylirasitusoireisiin. Siksi viikottainen lepopäivä on tärkeä, jopa kestävyysurheilija taustaiselle (joka todennäköisesti muutenkin harjoittelee liikaa).
E. Ja toisaalta juuri viikkojaon idea on siinä että niitä ylilyöntejä ei pitäisi tulla kovinkaan helposti!!! Mutta kerrankos sitä kyykätään ja mavetetaan ensin jalat loppuun ja seuraavana päivänä juostaan 20 km pitkä lenkki ja vielä aika railakkaalla vauhdilla... Ja sitten seuraavana päivänä pitäisi tehdä nopeusvoimaa...

Anteeksi.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Loka 09, 2017 8:37 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:16 pm
Viestit: 2475
Mielenkiintoinen kaveri tuo Viada. Tuskinpa kukaan kymmenottelija pystyy tuohon yhdistelmään, vaikka treenaavat tonnivitoselle ja voimaa tarvitaan muissa lajeissa.

Tuollaisiin tavoitteisiin treenaamisesta en osaa sanoa mitään, mutta kestävyysurheilijoiden juttuja voimaharjoittelusta on tullut seurattua. Sattumoisin uusimmassa Hiihto-lehdessä on Sami Jauhojärven artikkeli asiasta. Vaikuttaisi kokeneen perusvoimatreenin vaikeimmaksi yhdistää lajiharjoitteluun. Itselläni samaa kokemusta, tuollainen peruspunttaaminen joillain kympin sarjoilla ja kohtuusuurella volyymilla syö ainakin hiihdossa tarvittavaa lihasherkkyyttä. Maximivoima ja toisaalta okp-treeni vähemmän.

Päivien järjestyksestä luontevimmalta tuntuu jostain apinoimani voima-teho-kestävyys, mikä GS:ssa voisi tarkoittaa levytanko-kuula-aerobinen. Tuntuu hyvältä, mutta toki eri asia onko kehityksen kannalta optimaalinen tai edes järkevä.

_________________
Armottomia kommentteja jo vuodesta 1962.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ti Loka 10, 2017 8:05 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1969
Viada treenaa nimenomaan voimanostoa ja juoksua, kumpikaan ei ole siis toisensa tukilaji tai minkään muun lajin tukilaji. Siinä yksi merkittävä ero. Sitä en tiedä missä federaatiossa nuo nostotulokset on saatu (doping-testattu vaiko ei).

Joskus olen katsellut yleisurheilijoiden vaatimuksia voimalle eri lajeissa ja eri tasoilla, ja yllättävän matalia ne on jopa kansainvälisellä tasolla. Toki ana välillä ilmaantuu voimanpesiä jotka tekee kovaa tulosta voimanostajienkin mielestä, mutta ne on kuitenkin suht harvassa ne. Merkitseviä ominaisuuksia on kuitenkin niin paljon että voima ja kestävyys ovat vain yksi osatekijä, ja erityisesti voimassa vielä nopeus-räjähtävyys korostuu absoluuttisen tai maksimaalisen voiman kustannuksella. Ja kymppiottelijoiden kestävyysvalmentautuminen näkyy koostuvan liki pelkästään keveästä peruskestävyysjuoksusta aamulenkkien muodossa, päivät menee sitten lajitekniikoiden yms parissa. Näin ainakin kotimaiset näkemäni ohjelmat. Sprittinä toki tulee sitten nopeusominaisuuksia myös treenattua, mutta hapottaminen näkyy olevan hyvin minimaalisessa roolissa. Ja ymmärtäähän sen koska nimenomaan se vaatii pitkiä palautumisaikoja ja sotkee muun harjoittelun.

Tuossa Viadan perusideassa kuitenkin juoksu ottaa toisen puolikkaan viikosta liki kokonaisuudessaan, eli hyvin toisenlainen ohjelma. Sehän se on että esim kestävyysurheilijalle tai voimaurneilijalle tämä ohjelma ei ole optimaalinen kuin ehkä ylimenokaudella tai kun kehitettään juuri niitä heikompia ominaisuuksia.

Itselläni kokemukset 10 toiston sarjoista on täysin toiset. Monesti 10 toiston sarjojen jälkeen (4x10 lineaarinen nousu lähelle toistomaksimia) jalat tuntuu pelaavan jopa yllättävän hyvin. Tosin juoksu vaatii kutenkin tietynlaista lihasjäykkyyttä ja voi hyvinkin olla että esim minä pidän liikkuvuuden liian hyvänä juoksua ajatellen ja voimatreenin sopivasti jäykistämät lihakset parantaa suoritusta. Saman homman olen huomannut GS-treenin ja juoksun yhdistämisestä, räväkkää ja rasittavaa LC-treeniä seuraavana päivänä on monesti tullut todella vauhdikas juoksu jossa jalkoja ei tarvitse käskyttää kyllä ollenkaan. Toki GS-itsessään onkin aika keveä laji jaloille, siksi ymmärrän miksi laji-huiput suosittaa yksinomaan juoksua tukilajiksi.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ti Loka 10, 2017 10:09 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:16 pm
Viestit: 2475
Yleisurheilijoiden punttituloksista tapellaan joillakin foorumeilla. Toiset väittävät niitä hyvin vajaaksi liikkeiksi ja jotkut valheiksi. Kumminkin moni on niitä livenä nähnyt ja hirveän kovia löytyy, vaikka hajonta on suuri. Itse pidän niitä yllättävän kovina lajien vaatimiin ominaisuuksiin nähden.

Voimaharjoittelun jälkeen - miksei perusvoimatreeninkin - seuraavana päivänä tosiaan tekee mieli posottaa lyhyt kova juoksu/hiihto tms ja sitä tarkoitankin rytmittämällä voima-teho-kestävyys. Mutta vaikka hyvin lyhyellä tähtäimellä punttaus antaa potkua vauhtikestävyysharjoitukseen, pitkän päälle tuo tunne voi olla petollinen ja johtaa liikaan tai vääränlaiseen voimaharjoitteluun. Tuossa Hiihto-lehden jutussa mainittiin Martti Jylhä, joka teki keväällä panostuksen perusvoimaan ja koki sen jälkeen olonsa vahvaksi treeneissä. Kun hän lähti ottamaan mittaa toisista, meno olikin heikkoa ja jäykkää.

Voima-ja kestävyysharjoittelua yhdistettäessä ei voi luottaa pelkästään tuntemuksiin vaan myös siihen armottoman kelloon pitää katsoa eli onko lisääntynyt voima tosiaan siirtynyt lajisuoritukseen.

Mutta Viadan tavoitteet tietenkin toiset ja GS poikkeaa paljon perinteisistä kestävyyslajeista.

_________________
Armottomia kommentteja jo vuodesta 1962.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ti Loka 10, 2017 12:41 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1969
Olen samaa mieltä.

Minulla saattaa peruskestävyysalueen vauhditkin nousta. Juoksen GPS:llä varustetulla sykemittarilla niin aika tarkkaan näen millä sykealueella mennään mitenkin nopeasti, saattaa juoksuvauhdit nousta 10sek/km. Tosin kyllä tuokin tuntuu jaloissa ja varmasti myöhemmin tuosta maksetaan mätkyt korkoineen... Ja kun ideahan oli palautua voimatreenistä siten että jalkojen voimatasot vahvistuisi. :(


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ti Loka 24, 2017 8:00 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1969
Ostin tuon Viadan kirjan The Hybrid Athlete ja sen luettuani huomasin että viljelin aikalailla väärää tietoa siitä miten Viada ohjelmoisi harjoittelua (haastatteluiden perusteella syntyi väärä kuva). Vaikkei asia varsinaisesti ketään kiinnosta niin sen verran alkoi vituttamaaan tuo miten väärin olen asian ymmärtänyt että pakko käydä korjaamaan:

Viadan mallia voisi luonnehtia ennemmänkin sellaiseksi jossa viikon alussa intensiteetti on korkea ja se siitä laskee alas viikon kuluessa. Volyymin kohdalla käy päinvastoin. Voima- ja kestävyysharjoittelua ei sinällään pidetä erillä, vaan jako tapahtuu rasitusluokan mukaan.

Alkuviikosta maksimivoimaa ja intensiivisiä intervalleja (mutta vähäisellä volyymillä!).
Keskellä viikkoa bodausta ja vauhtikestävyyttä, mutta ei mitään 40-60min raastoja, vaan joku 20min.
Loppuviikosta ei tehdä voimaa vaan sen sijaan panostetaan pitkään lenkkiin.

Toki ohjelmointia varioidaan aika paljon sen mukaan mitkä on voimatavoitteet (bodari, voimanostaja, vahvamies) ja mitkä on kestävyystavoitteet (5000 metriä, maraton tai ultra). Eli esim intervalleja tehdään jos tavoitteet on lyhyemmillä matkoilla ja pitkät lenkit on lyhyempiä. Esim ultramatkoille tähdätessä sitten juostaan pelkkää peruskestävyyttä ja pitkää lenkkiä, pitkin viikkoa (eli tuo minun "esimerkki" sopisi voimanostoa ja ultraa varten harjoittelevalle kaverille).

Ja kuten yleinen käytäntö on niin ohjelmoinnin kultainen sääntö kestävyyden kohdalla on se että aerobisella kynnyksellä ei treenata vaan mennään joko selvästi hitaampaa tai nopeampaa.

Toki itselläni nousi heti mieleen se että Viada juoksettaa ohjelmallaan telakalle. Ei puhuta minkäänlaisesta progressiosta kilometreissä, vaan lähdetään heti tekemään intervalleja, vauhtikestävyyttä ja pitkiä lenkkejä. Normaalia peruskestävyys-mättöä ei ollenkaan tai hyvin vähän. Sen mitä olen juoksuvalmentajien näkemyksiä kuullut/lukenut niin suositellaan aloittamaan vaikka 2-3 lenkistä päivässä kun tavoitellaan tiettyä viikottaista kilometri määrää. Eli jos tavoite on 100 km viikko niin silloin tehdään vaikka 10 x 10km lenkkiä, ideana saada kilometrit kasaan mahdollisimman vähällä rasituksella jaloille, eli siksi lenkit pilkotaan pieniin annoksiin pitkin viikkoa ja päivää. Sitä mukaa kun paikat alkaa kestämään niin lenkkejä aletaan yhdistämään vaikka 7 x 14km, toki yksittäisten lenkkien pituudet alkaa vaihdella, mukana esim yksi 20-30km pitkälenkki.

Toinen juttu on ajatus siitä että voimatreeni toimii jalkojen esiväsytyksenä ja mieluusti heti niiden perään pitäisi lähteä lenkille tekemään intervalleja, jolloin ikäänkuin lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla... Kieltämättä kyllä itseäni sylettää koko ajatus ja käy koko omaa ideologiaa vastaan, eli että peruskestävyysharjoittelu sotkee voimaharjoittelua kaikkein vähiten, heti kun sekaan heitettään laktaattia niin harjoittelumuodot alkaa tappelemaan keskenään palautusresursseista enemmän.

Toisaalta taas voihan tuo kyllä toimiakin, näiden intervallien tarkoitus ei kuitenkaan ole ajaa harjoittelijaa maan rakoon. Ja kyllähän maksimivoiman harjoittelunkin perään tehdään pitkiäkin sarjoja jolloin lihakset ajetaan tosissaan hapoille. Eli miksipä ei.

No niin. Nyt on olo kuin uudesti syntyneellä kun on vääryys korjattu.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: To Loka 26, 2017 7:27 am 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:16 pm
Viestit: 2475
^
No nythän tuo Viadan systeemi vaikuttaa ihan tolkulliselta.

Luulen, että tuon perusmätön suhteen on tavallaan nostettu kädet pystyyn eli kun joku 10x10km/vko on mahdoton yhdistää kaikkeen tuohon muuhun, niin sitten on juoksukuntoa lähdetty hakemaan yhden pitkän lenkin ja toisaalta intervallien kautta. Eli on nipistetty hapenottokyvystä. Ultrilla se ei ole kovin tärkeässä roolissa ja tonnivitosella hän pystyy vielä tekemään kohtalaisen ajan hyödyntämällä kovaa anaerobista kapasiteettiaan, jolla tuotetaan muistaakseni 30% suorituksesta. Arvelisin että 3000-10 000 metrillä hänen tuloksensa jäävät heikommiksi.

Itse pidän voimatreenin jälkeisiä intervalleja ihan kokeilemisen arvoisena systeeminä. Minusta juuri pk-treeni on vaikeinta rytmittää punttihommiin.

_________________
Armottomia kommentteja jo vuodesta 1962.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: To Marras 16, 2017 7:51 pm 
Poissa
Ei vain toiminnallista vaan ultratoiminnallista

Liittynyt: Su Marras 20, 2011 1:11 pm
Viestit: 1969
Juoksun suhteen tärkeää on kisattava matka. Kaippa käytännössä voisi sanoa niin että otetaan bulkki-ohjelma tietylle matkalle ja otetaan siitä 3-4 tehokkainta harjoitusta ja muut pistetään hylkyyn. Ultra on sitten selvästi erillainen koska siinä juostaan viitenä päivänä viikossa PK-alueella.

Kolme viikkoa ollut kokeilussa ja vaikea sanoa suuntaan tai toiseen (toki tämä on vain kolme viikkoa). Juoksu kyllä kulkee kunhan edeltävän voimatreenin pitää tolkullisena. Lähinnä eristävillä liikkeillä (esim GHR, pakara-takareisinousu) voi saada lihakset semmoiseen tinaan että ei jalka heilahda juostessa, kyykyn ja maven kaltaisilla moninivelliikkeillä jonki lihaksen totaalinen väsyttäminen ei onnistu. Jos esim yksittäiset lihasryhmät on huomion kohteena (kuten minulla takareidet) niin juoksuohjelmassa sen joutuu huomioimaan. Nyt koitan joka toinen viikko tehdä VK-lenkit ja joka toinen viikko takareidet (jolloin PK-lenkki perään).

Voimatasot kehittyy ehkä hitaammin kuin aiemmin, penkki on hyvä indikaattori kun sitä en ole aiemmin tehnyt, joten tähän asti kehitys on ollut aika tasaista nyt se on H-I-D-A-S-T-A. Luultavasti siksi että tuo ohjelma vaatii enemmän palautumiskykyä, eli oltettavasti juoksussa tapahtuu kehittymistä kuitenkin.

Intervalleista ja VK:sta saa raapaista sen 5-10BPM pois normaalitasoon nähden, muuten leipoutuu lihakset tukkoon. Mutta kun tuolla tasolla pitää niin aika hyvin jaksaa, mutta etenkin intervallien aikana pitää osata olla tarkkana koska on hellpo mennä punaiselle ja se veto oli sitten siinä.

Vamma-alttiille tuo kyllä tuntuu edelleen, vaikka itsellä on kilometrimäärät kutakuinkin jo ajettu perusmätöllä sisään niin lantio alkaa oireilla. Intensiteettiä on niin paljon että en ihmettele, erityisesti íntervallitreenit voi olla liian iskuttavia ja lantion lihaksiston kannalta rasittavia vaikka ne ei pahalle tunnukaan juosta. Ehkä juoksukilometrejä pitäisi sitten radikaalisti pudottaa (50-60km->40km), mutta en mitenkään usko että se näkyy juoksukehityksessä mitenkään positiivisesti. Viada itsekin huomauttaa että harva kausi menee eheästi ilman vammoja.

Kyllä tuota vielä vähän aikaa kokeillen, mutta luulen että palaan PK-mättöön silloin tällöin pistettynä tehoilla (mutta ei systemaattisesti). Vähän pakkokin kun talvi pukkaa päälle. Tavoite olisi kuitenkin pysyä terveenä eikä hankkia uusia vikoja entisten lisäksi.

Tässäpä jotakin havaintoja/ajatuksia. Tokikaan minä en ole ottanut mitään ohjelmaa suoranaisesti eikä Viada kovin tarkkoja suuntaviivoja tarjoakkaan vaan korostaa sitä että jokainen tehkööt kuitenkin makkaran mieleisekseen ja tämmöinen voima-kestävyysohjelma vaati paljon yksilökohtaista soveltamista. Mutta se mikä minua tuossa kirjassa ihmetyttää edelleen on niin kova panostaminen teholliseen harjoitteluun, eikä sitä neuvota varomaan mitenkään. Ja nimenomaan tässä paletissa kyky keventää harjoittelua järkevästi järkevistä paikoista on aika tärkeällä sijalla. Viada kuitenkin itsekin jaksaa korostaa omia vammojaan pitkin kirjaa, mutta ei neuvo mitenkään niitä välttämään...

Samoin se että Viada ei tunnusta peruskunto- tai perusvoima-kautta. Ainakin juokussa näkisin edelleen tämän tarpeellisena.

No kaippa kaveri on asioita miettinyt, minulle ne ei vaan avaudu.

Ps. Niin Viada itse sanoo että hänen kaltaisensa 100+kg kaverit ei pärjää missään pidemmillä matkoilla. Lämpökuorma käy yksinkertaisesti liian suureksi mitä pidemmästä matkasta on kyse, eli nämä juoksumatka ennusteet jonkin mailin juoksuajan perusteella voi nakata metsään.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 16 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com