Nämä on nyt täältä naisen näkökulmasta listattuja juttuja, joiden itse huomaan toistuvan kun newbie alkaa opetella kuulatekniikkaa. Lisätkäähän listaan omia huomioitanne!
Painavan esineen pelko Kuulaa ei oikein uskalleta liikutella lähellä kehoa koska se voi pudota ja kaikkihan tietää mitä siitä seuraa. Ilmenee erityisen usein tempauksissa, huomaa leukaperien irvistyksestä ja kahvan puristamisesta, kuula lähtee kauas kehosta, tekee ison lenkin ja mäjähtää ranteeseen. Samoin räkkiin lasku jännittää.
Tunnistan itse vastaavan haasteen siitä, kun aloin tehdä kärrynpyöriä. En millään meinannut luottaa siihen, että käsivarret ei yhtäkkiä petä ja tuiskauta mua naama edellä tonttiin. Itse neuvon nostamaan kuulan syliin kuin lapsen (niitäkin kannetaan räkissä lantion päällä). Lapset ei yleensä ole pelottavia.
Ääni Hengityksestä lähtee ääni. Naisten saleilla ja jumpissa ei tavallisesti pidetä ääntä, kun pilatesohjaaja käskee puhaltamaan ulos viidenkymmenen naisen ryhmässä kolmesta kuuluu joku pihinä. Tähän ei tietysti auta kuin totuttelu ja samanhenkinen seura.
Maneerit Paljon pumpissa käyneiden on vaikea luopua kyykkäämisestä ja siitä, että kuula lähtee punnertaessakin suoraan ylöspäin eikä kyynärpää käänny ulos. Heilurissa (mä muuten tykkään itse enempi sanasta keinautus, se on jotenkin kuvaavampi tolle mun käyttämälle tekniikalle) neuvon ajattelemaan humppatanssia jos se on tuttu laji. Rentoa polvilla joustamista siis ja painonsiirtoa.
(Jatkan toiste, nyt pitäs tehdä ehkä vähän töitä...)
|