Minulle vuosi 2011 on ollut monessa mielessä tärkeä ja valaiseva vuosi. Ensinnäkin olen tämän vuoden aikana löytänyt tieni sekä salille että kahvakuulailun maailmaan mitkä molemmat ovat olleet aika isoja askelia ihmiselle, joka ei koskaan ole mitään liikunnallista kunnolla harrastanut. Tällä hetkellä koen olevani "elämäni kunnossa" sillä fyysisesti voin hyvin ja jaksan hyvin. Ja minulla on hyvä ryhti ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen myös oppinut sen että pelkkä treenaaminen ei tee autuaaksi vaan kehonhuollolla on tosi iso merkitys ja sillä että antaa kropan levätä tarvittaessa. Monta kertaa olen tämän vuoden aikana hakannut päätäni seinään kun joku osa kropasta on jumahtanut täysin tai kipeytynyt eikä salitreeni tai kuulatreeni ole sen takia sujunut. Isoin ja tärkein juttu on kuitenkin ollut se, miten oma suhtautuminen itseeni ja kroppaani on muuttunut aikaisemmasta "minä en osaa mitään eikä mun kroppa kestä mitään" ajattelusta kohti "minä osaan ja minun kroppa kestää kyllä, jos olen sille armelias" ajattelua Ylipäätään suhtauminen omaan kehoon on muuttunut positiivisemmaksi.

Mitä olen tänä vuonna oppinut treenistä? Kaiken mitä tällä hetkellä osaan, eli en juurikaan paljon Aloitin 6.7.2011 8kg markettikuulalla ja nyt treenaan Haapajärven kisoja varten 12 kiloisella. Kiitos Eveliinan, olen oppinut rakastamaan kuulaa. Vielä en kuitenkaan vihaamaan.

Terveydestä opin valitettavasti jo vuonna 2010, kun sairastin vuoden verran liikuntakyvyttömänä sängynpohjalla, että sitä ei todellakaan osaa arvostaa ennen kuin sen menettää. Onneksi olen kuntoutunut ja tunnen itseni niin onnekkaaksi joka kerta kun tartun kuulaan, varsinkin painavampaan, vaikkakin vain siirtääkseni sen 20 kiloisen pois tieltä. Onnekkaaksi, koska vuoden 2010 heinäkuussa en nostanut kahvipannua yhdellä kädellä ja nyt jo sitä 16 kiloistä pääni päälle ja jopa sen 20 kiloisen jaloista pois

Mitä sulle tapahtui että jouduit sairaalaan?