Kahvakuulaurheilu.net

Molempi parempi.
Kuulalla ja painonnostotangolla on hyvä tehdä selkeästi numerologisia treenejä.
Toisaalta mielen ja kehon kannalta on hyvä tehdä epämääräisiä apinanraivohaasteita kuten vaikka ojankaivuu ja kivien nostelu

Jälkimmäistähän voi treeneissä simuloida farmarikävelyllä tai siirtämällä joku epämääräinen kasa tavaraa paikasta toiseen mahdollisimman nopeasti (mutta kellottamatta koska tämänlaista treeniä ei ole mielekästä mitata muulla kuin hiellä ja tuskalla)

Catalystathleticsilta löytyy paljon hyvää tekstiä. Ois hienoo päästä joskus treenailemaan siellä.

_________________
Kisoissa ei voita vahvin vaan se joka nostaa eniten.

Everett on ihan selkeesti järkimiehiä, tuo kysymys fiilis vs ohjelmointi, on aikalailla perustavaa laatua , ns muna/kana -luokkaa.

Mutta vakavammin, mä en tunne yhtään ihmistä, joka treenais aidon intuitiivisesti. Se vois olla oikeastaan aika paljon vaikeampaa. Mä jopa kysyin kolleekoilta taannoisessa gs-valmentajien tapaamisessa (Jukan studiolla), että moniko käyttää itse tai valmennettavillaan jonkinlaista biofeedbackkiä. Eli vaikka lämmittelyn perusteella päätetään mitä tehdään vai tehdäänkö ylipäänsä. Ja se, että jättää suunnitellun sarjan kesken (kun ei oikein kulje) ei ole sitä feedbackin käyttöä, mitä mä tässä ajoin takaa.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Olen melko riippuvainen numeroista eli tarviin joko toistotiedot tai ajan. Joskus tein hulluja reenejä joissa valitsin sattumanvaraisesti kaiken ja mixaxin juttuja sekaisi, mutta koska kehitystä ei sillä tavalla huomaa niin se syö motivaatiota. Pakko olla jokin selkeä tavoite ja numerot, muuten ei jaksa ollenkaan.

Toistopohjanen treeni omalla kohdalla toimii enempi vain voimatreeneissä, muuten kun toistomäärät on yleensä kohtuu isoja.

Aikaa vastaan toistoja x määrä tai ajassa y toistoja/kierroksia on yleisempi tapa millä itse mittaa.

Tai joku tietty ohjelmakokonaisuus tiettyyn aikaan.

_________________
Punire Corpus, Firmo Animus.

Intuitiivisuutta voi toki harjoitella sitäkin. Voiskin koettaa vähän panostaa siihen(kin)

_________________
Kisoissa ei voita vahvin vaan se joka nostaa eniten.

Paperille laitetun ohjelman mukaisesti olen yrittänyt treenailla vaikka mitä lajeja, mutta yritykseksi tai mahalaskuksi on aina mennyt. Koska vammat, palautumisen huono ennalta arvattavuus ja monet muut tekijät sotkevat aina ennakkosuunnitelmia, hahmottelen mielessäni jotain suuntaviivoja muutamaksi päiväksi, mutta niitäkin muuttelen usein jo matkalla treeneihin tai lämmitellessä.

Usein tuntee ja aamulla, uppoaako kroppaan voima- vai kestävyyspainotteinen treeni. Turha niitä tuntemuksia vastaan on rimpuilla. Periaatteessa ohjelman mukaan treenaaminen on tehokkaampaa, mutta käytännössä varsinkin iän myötä jäykät ohjelmat eivät vain toimi senkään vertaa kuin improvisointi.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Täällä nyt nousee käsi pystyyn, että arvatkaa tempailisinko juurikaan jos ei joku pakottais...
Joulukuussa valmentelin itse itseäni fiilispohjalta.
Voi että sitä tekosyiden määrää, siinä kuulkaa mielikuvitus kehittyy vaikka se vilkas oli jo valmiiksi.

Valmiilla suunnitelmalla etenemisen hyvä puoli on se, että ei tarvi joka päivän olla sellainen optimaalinen, ja silti voi luottaa siihen, että treeni hoitaa tehtävänsä kunhan satsaa edes laatuun.

_________________
aka traanitapiiri
Valiokunta | Koti | Kuulasauna | Katsoo ne jotkut golfiakin

Lopuiks tärkeintä on tekeminen siitä huolimatta satoi taikka paistoi, mut ei se tuetysti kaikessa kauneudessaan aina riitä. Haluan uskoa suunnitelmallisuuteen vaikka sitten joustavaan sellaiseen.

Fiilispohjalta ja kehoa kuuntelemalla treenien tekeminen vaatii vuosien (joskus jopa vuosikymmenien) kokemuksen, että siinä osuu oikeaan. Joillakin, harvoilla ja valituilla, se voi löytyä luonnostaan tai sitten kohdalle on sattunut aikaisessa vaiheessa hyvä valmentaja, joka on osannut ammentaa oppia päähän. Ne joilla tuo taito löytyy jo nuorena ovatkin sitten usein niitä, jotka pääsevät omassa lajissaan todelliselle huipputasolle.

Tiedän pari tyyppiä (ulkomaalaisia tosin molemmat), jotka tekevät oman harjoittelunsa lähes pelkästään fiilispohjalta - siis erinomaisella menestyksellä tietenkin. Heillä onkin juuri tuo reilun vuosikymmenen kokemus vyön alla, joka mahdollistaa tällaisen tekniikan soveltamisen.

Omalla kohdalla päivittäinen HRV:n tarkkailu on antanut erinomaista pohjaa liikkua vähän tuonne suuntaan. HRV lukemaa voi verrata hyvin päivän fiilikseen ja miten treeni muutenkin kulkee. Aivan yksi yhteen yhtäläisyyksiä on totta kai vaikea vetää, mutta nopeasti pääsee kartalle, että millä hehtaarilla liikutaan. Kirjoittelin palautumisen tarkkailusta Jussi Riekin blogiin jutun jokin aika takaperin. http://www.jussiriekki.fi/palautuminen/

Edit: Mainittakoon vielä, että toisessa ääripäässä on varmaankin sitten jenkkiläinen John Broz, joka luotsaa voima- ja painonnostajia. Treenataan 6 päivänä viikossa ja joka päivä haetaan päivän maksimi kyykyssä. Sanoma on luokkaa: "Elimistö haluaa vain valehdella sinulle, että se on väsynyt." Kyllähän hän on kai tuloksia saanut, mutta omasta mielestäni pohja putosi melkein täysin niiltä puheilta, kun yksi vai useampikin hänen valmennettavistaan jäi kiinni douppaamisesta. Yksi Brozin artikkeli on T-nationissa, joka summaa hänen filosofiaa. http://www.t-nation.com/free_online_article/most_recent/max_out_on_squats_every_day

_________________
super-sets.com
rumbleroller.fi