Jukka_ kirjoitti:
. Blokkimetodin tuomia hyötyjä kun ei ilmeisesti ole saatu niin hyvin käytännössä esiin verrattuna neukkujen aikaan.
Tuo suora blokkimetodi ei ole mielestäni paras tapa lähestyä harjoittelua, jos se tehdään niin, että yhteen ominaisuuteen keskitytään pitkiäkin aikoja ja muut jätetään huomioimatta. Jos kestävyysominaisuudet ovat petrausta vailla ja harjoittelulla panostetaan vain niihin vaikkapa 2kk ajan, niin maksimivoimalle voi huutaa hei hei. Tämä tarkoitta siis vaikka voima- ja teholajeissa mallia: hypertrofia, maksimivoima, nopeusvoima, kilpailu jne. Sekalajeissa tilanne aina monimutkaisempi, koska on enemmän tekijöitä huomioitavana ja kehitettävät ominaisuudet kilpailee toistensa kanssa.
Huippu-urheilijat ja yksilöt, jotka ovat lähellä omaa ylärajaansa/geneettistä potentiaalia hyötyvät suoranaisesta blokkimetodista varmaankin eniten. Jotta jo korkealla tasolla olevaa ominaisuutta saa kehitettyä, niin se vaati todella vahvan ärsykkeen. Sitä on taas hankala, ellei jopa mahdoton saada aikaan tekemällä ”vähän kaikkea” samaan aikaan.
Näkisin, että kultainen keskitie on jokseenkin kaikkien ominaisuuksien harjoittaminen samanaikaisesti, mutta heikoimmalla tai kehitettävällä ominaisuudella on selvä pääpaino. Vaikkapa jos kestävyysominaisuuksia tarvitsee harjoittaa, niin kerran viikossa olisi hyvä tehdä yksi maksimivoimaa ja yksi hypertrofiaa ylläpitävä treeni. Ei ne lihat muuten huvikseen mukana hengaile. Enemmänkin voi tehdä, mutta maltillisella volyymilla ja niin, että treeneissä ei ole mikään ”ei panttivankeja” –asenne. Ainakin NHL-kiekkoilijoita leivotaan tällä hetkellä tämän tyyppisellä harjoittelulla ja ihan ok näyttää toimivan. Toki, kyseessä on sekalaji, mikä eroaa suoranaisesta teho/voima- tai kestävyyslajista.
Ainakin Verkun ja hänen tyttärensä mukaan ainakin italialaiset urheilija, jota he ovat viikevuosina valmentaneet ovat saaneet blokkimenetelmällä parempia tuloksia kuin perinteisellä.
Muuten minusta taas kuulostaa oudolta tuo sinun blokkikäsityksi ( ei millään pahalla). Juuri blokkimenetelmässähän on tarkoitus harjoitella niin että eri blokkien jaksot auttavat seuraavan jakson kehittävää vaikutusta ja varsinaisen urheilulajin tulosparannus on optimaalista. Esim keskimatkan juoksussa juostiin kokoajan, mutta A- blokisssa juostiin aerobisesti ja tehtiin lajilihaksille voimaharhoittelua joka auttoi B-blokissa kestämään nopeusharjoittelun kestoa ja tehoa, joka vastaavasti muuttui C-blokissa kisanomaiseksi kisapituisiksi maksimisuorituksiksi. Toki A-blogissa maksimijuoksunopeus saataa rasittavan voimaharjoittelun takia jopa heiketä, mutta C-blogissa se on blokkien oikean pituuden ja järjestyksen mukaan huipussa ja vastaavasti maksimivoima saataa olla C-blogissa heikompi kuin A- ja ehkä B-blokissa, mutta onko sillä väliä jos lajikunto on huipuissa ja se laji ei ole voiman- tai painonnosto?
Ja ainakin minun lukemissani Verkun jutuissa voimaharjoitukset pidettiin mukana ylläpitävänä jos oli tarpeen pitkä harjoituskauden takia.
Varmasti blokkimenetelmä ei anna kaikkien ominaisuuksian olla huipussa samaan aikaan, mutta voiko ne koskaan olla ainakaan huipputason spesialisteilla? Niin kuin sanonta sanoo "kaikkien lajien taitaja ei ole yhdenkään mestari"