Siis päivittäin tai joka toinen päivä oli pari kilometriä juoksua, eli käytännössä joku 5-20 min riippuen kuntotasosta ja vauhdista. Eli käytännössä ei juuri mitään, melkein väittäisin että nuokin on luonteeltaan palauttavia joten niiden merkitys kestävyyskunnon kehittäjinä on vähän siinä ja tässä.
Tämä osuus pitää kyllä paikkansa:
Lainaa:
General endurance is especially important for gireviks. It allows handling large volume of exercises, not to get overly tired from the warm-up and prolonged competition, recover faster and train more effectively.
Ja paljoa tuota enempää koko aihetta ei sitten käsitelläkään. Ylimalkaan teksti tuntuu kestävyyden suhteen puhuvan pääasiassa kestovoimasta ja lajikestävyydestä. Peruskestävyys on käytännössä lapsipuolen asemassa: noin 1 kk on sille omistettua aikaa 6kk harjoittelusyklistä... Jollekin lajiin tulevalle kestävyysjyrälle tuo voisi ollakin ihan hyvä ajatus, eipä sillä.
Ehkä siellä jossakin käsitellään aihetta tarkemminkin mutta pikaisella selailulla ei paljoa muuta tartu hihaan?
Mutta en tiedä, eikä hirveästi jaksa nyt kiinnostaakaan koko aihe. Omat mielipiteet on "vahvasti" valtavirtaa vastaan ja siitä on tullut niin paljon jo jauhettua että ihan oksennuksen maku nousee suuhun. Tuossa on kuitenkin vastapainoksi oikein hyvin kirjoitettu sarja kestävyysurheilijan harjoittelusta. Ehkä siinä (jos joku sitä jaksaa lukea) aukeaa se mitä minä haen takaa:
http://sinialusniemi.blogspot.fi/2014/1 ... sa-17.htmlLainaa:
Peruskestävyys, tämä jo hieman mielenkiinnottomaksi muodostunut harjoittelun osa-alue on yksinkertaisuudessaan kaikista merkittävin tekijä hyvään kuntoon pääsemiseksi. Ilman hyvää peruskestävyyttä ei voi rakentua hyvää ja kestävää kuntoa. Samoin kuin ilman kestäviä perustuksia ei voi rakentaa lujaa taloa. Myös aktiivitason urheilijoiden harjoittelusta ylivoimaisesti suurimman osan eli n. 80 % kaikesta harjoittelusta tulee olla puhtaasti pk-alueella toteutettua. Aloittelevalla kuntoilijalla jopa kaikki harjoittelu voi olla aluksi pk-alueella tapahtuvaa pohjan rakentamista. Jos kovat vauhtikestävyys tai maksimikestävyysharjoitteet aloitetaan hatarilla pohjilla, kasvaa kunto kyllä nopeasti ja hyvän kunnon tunnetta kestää hetken, mutta kuntopiikki jää lyhyeksi ja johtaa helposti hetkelliseen ylikuormittumiseen, kun keho ei ole fysiologisesti valmis vastaanottamaan kovia ärsykkeitä.
Tässä on se paradoksi johon moni kahvakuulapuolella(kin) mielestäni sortuu, nopeiden tulokset toivossa ei uskalleta hidastaa tahtia ja kahden kisakauden vuoteen ei jää aikaakaan välttämättä riittävästi. Ehkä vielä kunto- ja amatöörisarjassa pärjää ilmankin ainakin johonkin asti mutta mestaruussarja voi alkaa olla jo vähän toinen juttu.
Mutta edelleen tuohan on suunnattu 40 vuotiailla GS:ään tuleville. Eli sikäli lähtökohdiltaan teksti ei välttämättä hirveän väärässä ole.