Pitkä aika siitä kun oon tätä foorumia aktiivisemmin seuraillut. Kaikenlaista tahkoo tullut väännettyä kuntourheilijan näkökulmasta triathlonista voimailuun. Enemmän ja vähemmän fanaattisesti.
Fanaattisuudelta putos pohja reilu vuosi sitten, kun mulla alettiin epäillä jotain neurologista sairautta (lähinnä MS). Fiilikset (ja osittain kuntokin) meni aika maihin.
Nyt oon kuitenkin taas vähä jo saanu sporttaamisesta kiinni, lähinnä kotona olevien kuulien muodossa ja meininki ei oo enää ihan niin synkkää kuin se tässä lähiaikoina on ollut.
Tarkoitus ei nyt suinkaan oo suuremmin tässä itkeä tihrustaa, mut harmittaahan se kun tuntuu turhalta mitään tavoitteita itselleen asettaa.
marks kirjoitti:
Terveys ei todellakaan ole itsestäänselvyys
...näin just.
Pirullisinta tossa on se, et vaikka kuinka terveellisesti eläis ja liikkuis paljon. Ni silti on aimo kassillinen sairauksia joille sä ite et kertakaikkiaan voi mitään. Nyt en tarkoita sitä, että ton varjolla kaiken vois heittää ranttaliks mut kuitenkin...
Sitä vaan kovinkin voimamies/ -nainen muuttuu lattialla nyyhkiväks palloks ku elämä tarjoo karua kättä.
No joo mut hei... Tämä tästä. Tää nyt oli tällai pakollinen avautuminen terveydestä.