Kahvakuulaurheilu.net

Vähintään puolisen tuntia pitäisi kai jokseenkin yhtäjaksoisesti tehdä, jotta hiussuoniston kehittyminen olisi tehokasta.

PK-treeni on itse asiassa varsin tarkoin määritelty. Hyvinkin pienet ylitykset rasittavuudessa heikentävät sen tehoa. Toisaalta kevyt hyötyliikuntakaan ei käy pk-treenistä.

Kuntopiiri tuskin koskaan pysyy pk-alueella. Muuten toki erinomainen harjoitusmuoto.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Tuosta on todella hankalasti tietoa saatavilla.

Itse olen kuullut että vähintään 40 minuuttia pitäisi tehdä jotta peruskestävyyden kannalta alkaisi mitään mainittavia vaikutuksia ilmenemään.

Itse olen järkeillyt homman siten että liikettä jatkuvasti halutulla sykealueella. Lihasten hapottamista tulisi välttää juuri siksi että se on ensinnäkin palautumiskyvystä pois. PK-treenin yksi idea kun on se että seuraavana päivänä voi tehdä kovemman treenin, mutta kuitenkaan palautumiseen ei tarvita lepopäivää. Tai sitten kroppa on niin väsynyt päivän kovasta treenistä että PK-treeni on ainoa mihin kroppa pystyy. Jos ihminen kykenisi treenaamaan kovaa joka treenillä niin sitten PK-treeniä ei kannata tehdä, mutta kun ihminen ei ole kone. Eikä koneetkaan tuollaista kestä.

Toki määräkaudella jos kovia harjoituksia ei juurikaan ole, niin mielestäni lihasten saa antaa mennä miedoille hapoille, kunhan paikat vaan siitä palautuu ja kyetään harjoittelemaan haluttu määrä. Itse en tiedä onko nuo happojen välttelyt välttämättä niin merkittäviä lihasten kestävyysominaisuuksien kehittymisen kannalta, niinhän sitä sanotaan että suuret suonet kehittyy tuolloin ensisijaisesti hiussuonten sijaan... Suomeksi tai englanniksi ei ole tullut selvää fysiologiaan perustuvaa faktaa vastaan vaikka olen etsinyt, vain kokemusperäiseen tietoon pohjautuvia suosituksia. Eli tässä valossa olen itsekseni päätellyt että ei tuolla niin suurta väliä ole, ehkä olen väärässä? Mutta se mikä tuolla hapottamista välttämällä AINAKIN saavuttaa on se että harjoituksen rasitustaso pysyy paremmin kontrollissa ja itseasiassa keveämpänä. Aina kun hapot nousee niin se hidastaa palautumista. Jos seuraavana päivänä pitäisi kyetä vaikka 40minuutin vauhtikestävyysharjoitukseen niin ei lienee epäilystäkään siitä että onko hapottamisesta haittaa.

Kyllä se lihaskuntopiirinäkin onnistuu, mutta aika tarkkaan pitää homma miettiä etenkin siksi että noissa tuppaa lihakset menemään miedoille hapoille. Nekin keveät PK-treenit joita olen lihaskuntopiirinä tehnyt ovat ottaneet kohtuu reilusti lihaksiin, eli jos seuraavana päivänä on kova-kovahko treeni tiedossa niin ei hyvä. Tosin ehkä en vain osaa.

Joku simppeli Burbee-liikkeellä tehdyt PK-treenit on kyllä ihan "mielenkiintoisia", eli tietty toistomäärä per minuutti ja tuo liike on kuitenkin jo "kohtuu" kokonaisvaltainen ja happojen muodostuminen sekä rasituksen kokonaistaso on helpompaa kontrolloida kuin useammista liikkeistä muodostuvassa lihaskuntopiirissä.

Kysymys on tehoalueiden suhteista eli nimenomaan paljon ja osa kovaa eli siis suuri määrä pk-treeni auttaa kestämään ne pari-kolme viikoittaista tehotreeniä.

Ei 70-luvun kultainen sukupolvi suinkaan juossut hirveitä määriä vain pk-alueella vaan kyllä siellä oli paljon tehotreeniäkin - siis absoluuttisesti eikä suhteellisesti koska se hukkuu pk-massaan. Seuraava sukupolvi siirtyi "tehotreeniin" yksinkertaisesti jättämällä palauttavat pk-lenkit pois!

Liian suuri määrä hapokasta harjoittelua kyllä estää aerobisen kunnon optimointia tai jopa heikentää sitä. Asiasta on jonkinlaista näyttöä jos jaksaa sitä hakea.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Eikai nuo mitään huonojakaan tuloksia ole.Tarkoitan siis nuita kyykky ja mave tuloksia mitkä olivat aiemmin esillä tässä viesti ketjussa. Siihen kun yhdistää hyvän kestävyys kunnon niin minun mielestäni kun on monipuolisesti kunnossa, niin se on parempi kuin, että olisi vaikka kovat voimaharjoittelu tulokset, mutta muuten ei kovin hyvä kunto.

Miten kestävyys ja voimakestävyys eroavat toisistaan? Kahvakuulaurheilua kai voisi sanoa voimakestävyys lajiksi?

Jatketaanpa aiheesta pienen välikohtauksen jälkeen...löysin v 2003 ilmestyneestä Rolf Haikkolan teoksesta Lasse Virenin menestyksen portaat seuraavaa:
-anaerobinen harjoittelu kuluttaa energialähteensä loppuun 19 kertaa nopeammin kuin aerobinen
-kertyvä maitohappo lisää solujen happamuutta, jolloin entsyymien muuttunut toiminta alkaa häiritä erilaisia solujen toimintoja (entsyymit ja vitamiinit)
-alhainen veren pH häiritsee myös hermojärjestelmää
-sykealue alle 125 lyöntiä/min kehittää hiussuonitusta tehokkaimmin, koska silloin kaikki hiussuonet avautuvat ja veren viipymisaika niissä pysyy kuitenkin normaalina, jolloin hapen ja energiasubstraattien vaihdolle on optimaaliset edellytykset
-ylipäätään tällä harjoittelulla tähdätään hiusuoniston , keskeisverenkierron ja sydänlihaksen (erityisesti iskutilavuuden) kehittämiseen.

Mutta vaikka en löydä mainintaa sykkeen alarajasta, veikkaisin alueen olevan varsin kapea, ehkä jostain 110:stä ylöspäin. Kestoksi sanotaan tosiaan tuo 30min ja pausseja ei saisi pahemmin olla.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

On muuten hyvä kirja, pitäisi itsenikin lukea tuo opus uudelleen jo siksikin että muistelen sieltä lukeneeni jotta Virenin kovin harjoitteluvuosi piti sisällään melkein 10 000 kilometriä ja kaikki väittää että muistan väärin ja että kovin harjoitteluvuosi oli jotakin 7500 kilometrin luokkaa, samoin väittää google.

Tuo sydänlihaksen kehittyminen noilla sykealueilla on aika mielenkiintoinen juttu. Koska minulla on käsitys että tuo matalilla sykkeillä tapahtuva harjoittelu on ollut nimenomaan hiussuoniston ja mitokondrioiden kehittymisen kannalta optimaalinen alue. Vauhtikestävyysalue on sitten nimenomaan sydänlihaksen ja suurten verisuonien kehittymisen kannalta paras harjoittelualue. En muista mistä olen nuo lukenut, enkä ole ollenkaan varma että muistaisin oikein.

No enpä Haikkolan kanssa ala väittelemään vaikka itse melkein yhtä pätevä totta kai olenkin. Toisaalta mieleen tulee sitten taas Urheiluvalmennus-kirjasta maininta että kestävyysjuoksijoiden (etenkin pidempien matkojen) tulisi peruskestävyys-kaudella tehdä ainakin 3 vauhtikestävyysharjoitusta (yhteensä 2 tuntia viikossa). Kenialaiset kuulemma tekee 5 VK-harjoitusta. Tosin minulla on jotenkin käsitys että tuo kenialaisten suuri VK-harjoittelun määrä johtuu enemmänkin kansainvälisten ja kotimaisten termistöjen sekaantumisesta kuin siitä että Suomalaisessa mielessä tehtäisiin VK-harjoittelua ihan niin paljon. Eli että ainakin osa noista harjoituksista olisi enemmän Aerobisella kynnyksellä kuin selkeästi sen yläpuolella. Jos muista yhtään oikein.

Kyllä pitäisi itsensäkin ottaa ihan tosissaan itseään niskasta kiinni ja koittaa plarata miten hommaa on tutkittu ja hutkittu. Ja ylipäätään ihan perusfysiologiaa alkaa kertaamaan tuon kestävyyden kehittymisen suhteen. Tässä on jo 2 vuotta suurin piirtein kuvitellut että mm kestävyysurheilun perusteet alkaa olemaan hallussa, mutta luulenpa vain että virhekäsityksiä ja väärin muistikuvia on aika monta. Ullakko kaipaa siis tuuletusta.

Virenin juoksukilometrit vuosilta 1968-1980:2000, 2929, 3728, 5332, 7348 (vuosi 1972), 6924, 8129, 4356, 6526, 4199, 4285, 5145, 4389. Vuoden 1977 jälkeen määrät vähenivät rajusti, koska nilkka leikattiin eikä se kestänyt enää suuria määriä.

Virenin käsittämätöntä lahjakkuutta kuvaa hyvin se, että hän juoksi vuonna 1967 aivan mitättömällä harjoittelulla (kevyttä peruslenkkeilyä 3-4 krt/vko) vitosen 15 minuuttiin eli 4000m Cooper-vauhtia, Itse pääsin suunnilleen saman ikäisenä samalla määrällä kolme tonnia. Hänen sydämensä laajeni rasituksessa niin poikkeavasti, että ensimmäisessä sydämen kuvauksessa hänen luultiin sairastavan vakavaa sydänsairautta.

Mitä VK-treeniin tulee, niin hän kilpaili esim 1971 48 kertaa eli siitä kertyy jo aika lailla VK-ttä. Toki hän sen lisäksi teki paljon vauhtikestävyysharjoituksia ja hän teki useimmilla pk-lenkeillä n.s. vauhtileikittelyä eli lyhyitä kiihdytyksiä hitaan vauhdin sekaan. Hiihdon puolella näitä kutsutaan ruskoiksi keksijänsä Heikki Ruskon mukaan ja ideahan on pitää vedot niin lyhyinä ja harvoina, ettei maitohappoa ehdi juurikaan muodostua.

Juha Väätäinen juoksi kaudella 1971 13 000km ja David Bedford muistaakseni vieläkin enemmän. Kymppitonniin on päässyt aika moni.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Minusta tuo paksuuntuminen on enemmänkin sprinttereiden ja voimailijoiden "ongelma". Täysin varma en kylläkään ole.

Sellaisen tutkimuksen tuloksista olen lukenut jossa verrattiin sprinttereiden ja kestävyysjuoksijoiden sydämiä ja sprinttereillä tosiaan tuo paksuuntuma oli selvä, kestävyysjuoksijoilla taas sydän lihas oli kehittynyt tasaisesti kummassakin suhteessa. Mutta se nyt ei varsinaisesti tähän kysymykseen vastaa.

No siinäpä oli hyvä yhteenveto Virenin harjoittelun erityispiirteistä.

Mielenkiintoinen aihe kyllä tämä.
Eli, kun haluaisin kehittyä kahvakuulan nostamisessa, ja rakentaa pohjaa tälle niin olisiko teidän mielestä järkevää ensin keskittyä enemmän voiman hankintaan muilla keinoin, siis tangolla tehtävällä treenillä jne? Tietysti kuulan nostamisessa kehittyy varmasti parhaiten kuulaa nostamalla ja tekniikka opettelemalla, mutta haluaisin luoda pohjia sille myös muilla keinoin. Olen kestävyys kuntoa treenaillut monipuolisesti ja kunto on kyllä kehittynyt ja kasvanut ja sitkeys kahvakuulia nostaessa. Voimaharjoittelua tangolla en ole nyt tämän aikana (n.vuoden) tehnyt juurikaan, punttisalilla muutaman kerran vaihtelun vuoksi käynyt. Uskoisin kyllä, että voima painotteistakin treeniä kannattaisi tehdä, vaikka kahvakuulaurheilu kestävyyslajiksi määritellään.
Olen laittanut merkille, että hyvät voima tasot omaavat kahvakuulaurheilijat usein menestyvätkin lajissa todella hyvin.
Esimerkkinä Ivan Denisov joka taitaa olla aika omaa luokkaansa kuulan nostamisessa, vetää maasta yhdellä videolla 270kg, ja kun nähnyt muidenkin voimaharjoittelu tuloksia niin aika kovia kyllä ovat. Suomestakin tällä hetkellä tietääkseni parhaiten menestyneellä Marko Pääkkösellä on ihan hyvät voima tulokset. Eli voiko tästä vetää johto päätöksen, että voima ominaisuuksilla on kumminkin tärkeä rooli myös kahvakuulaurheilijoille vaikka laji onkin kestävyyslaji?

Hieno juttu, että täällä voi tämmöiset aloittelijatkin saada kokeineimmilta nostajilta näkemyksiä ja saa keskustella kiinnostavasta asiasta, varsinkin kun ei vielä oikeen ole samanhenkisiä ihmisiä ympärillä

Tämäpä se ikuisuuskysymys, mitä on pähkäilty älyttömästi. Denis Kanyginin mukaan GS:ssa on ratkaisevaa, kuinka paljon jaksaa nostaa väsyneenä. Tuo on minusta parhaita määritelmiä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Toki se on hirveän epämääräinen, koska hiukan väsyneenä saattavat nousta raskaatkin kuulat ja kuolemanväsyneenä 12 kilon kuulakin painaa voimamiehelläkin kuin synti, mutta uskoisin jokaisella olevan jokin kynnyspaino, mikä ylitettäessä tekeminen loppuu kuin seinään väsymyksen kunnolla yllättäessä. Silloin ei enää mieti, yrittääkö sisulla tehdä vielä viitisen toistoa, mitkä tuomari hyvässä lykyssä hyväksyisi, vaan kuulat eivät kerta kaikkiaan enää mene millään konstilla ylös vaikka vielä minuutti-pari aikaisemmin homma tuntui olevan hallinnassa. Hyvin raskailla kuulilla myös räkki ei enää kunnolla palauta.

Millä tuota rajaa sitten saa siirrettyä, auttaako siinä miten paljon voimaharjoittelu ja jos, niin millainen? Kannattaa kysellä kovemmilta nostajilta, esim taannoin täällä kirjoitellut Heikki Vierelä, joka on kova painonnostaja, sanoi GS:in olevan yllättävän pitkälle kuntolaji.

Oma kokemukseni on jotenkin sellainen, että oheisharjoitteista saatava hyöty on pienempi kuin oletin. Esim boxihyppyä sain kehitettyä kunnes polvi hajosi, muttei se juurikaan näkynyt kuulatuloksissa. Hiukan samoja kokemuksia on levytankotulosten kohentamisista, mutta toisaalta täällä on monia niistä suuresti hyötyneitäkin.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

^ Mulla nousi tulokset heti, kun otin mukaan voimaharjoittelun (lähinnä maastaveto ja kyykky) ja edelleen tuntuu, että mitä enemmän nousee maasta, sitä paremmin nousee kuullakin. Tieteellisempää selitystä mulla ei tosin ole, mutu-tuntuma vaan

Juha Mietokin en muista minä vuonna mutta parhaimmillaan kisaili 76 krt talvessa.

_________________
Kev:n treenit ke ja su klo18-19 yu-kentällä

Osteopaatillekko ?
http://www.suomenosteopaattiliitto.fi

Olisiko ehdotuksia, miten saisi kuntoa nousemaan,kun polvi ei ehkä kestä juoksua pitkään Pyöräily on niin boooooring Uimahallia ei ole lähettyvillä Millä muulla kuin kuulilla voisi nostaa kuntoa

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Kuntonyrkkeily on hyvä laji kunnon kohottamiseen. Aika nopea tempoista, ja monipuolista treeniä! Suosittelen kaikille.