Joukkueenjohtajana Hampurin MM-kilpailuissa

 Johanna Seppälä toimi Suomen joukkuueen joukkueenjohtajana Hampurin MM-kilpailuissa. Ohessa Johannan mietteitä matkasta.

Hampurin reissu heitetty ja jojon hommista selvitty. Tässä pieni raportti jojon näkövinkkelistä.

Joukkueenjohtajan työhän ei tapahdu ainoastaan kisapaikalla vaan alkaa jo paljon ennen kisoja.  Valiokunta teki valinnan syyskuussa ja siitä alkoi yhteydenpito kisaorganisaatioon. Kisakutsussa pitäisi periaatteessa olla kaikki tarvittava tieto, mutta paljon oli asioita, jotka kaipasivat lisäselvitystä. Välillä vastaukset tulivat hitaasti ja välillä vielä hitaammin. Itselleni se ei ollut mikään yllätys, olenhan työni puolesta ollut paljon tekemisissä eri kansallisuuksien kanssa. Lopulta asiat aina kuitenkin ratkesivat ja kommunikointi venäjänkielellä tuntui nopeuttavan asioiden kulkua. Paljon paperihommaa mahtui kisoja edeltäviin kuukausiin.
Kun lopullinen aikataulu vihdoin tuli, oli siellä joukkueemme osalta muutamia virheitä. Ne saatiin kuitenkin nopeasti korjattua ja Suomen joukkue oli valmis matkaamaan kohti Hampuria.

Torstai-iltana alkoi kisapaikalla joukkueiden rekisteröinti ja punnitus. Ilmassa oli pientä sekasortoa ja jonotus vaati kyynärpäätaktiikkaa. Jonottaessa oli kuitenkin hyvä hetki tutustua muiden maiden joukkueenjohtajiin. Ensin jonotettiin rekisteröintiin, sen jälkeen siirryttiin viereiselle tuolille, jossa maksettiin käteisellä koko joukkueen osallistumismaksut. Venäläiseen tyyliin miehet pöydän takana olivat tiukkailmeisiä ja virallisia. Tarkkailin tilannetta ja kun tuli minun vuoroni, päätin tehdä lähtemättömän ensivaikutelman ja sainkin herrat hymyilemään ensimmäistä kertaa koko illan aikana.

10623322_10204471416638270_1263592562854022594_o
Jojon tehtäviin kuuluu kaikenlaista.

Rekisteröinnin jälkeen oli punnituksen aika. Pienen hikijumpan jälkeen viimeinenkin joukkueemme jäsen meni läpi punnituksesta ja kaikki pääsivät painoluokkaan, jonne olivat ilmoittautuneet. Illan lopuksi oli vielä joukkueenjohtajien ja tuomareiden palaveri, jonne jäimme Teemu Jokelan kanssa. Tuomarin ja joukkueenjohtajan motto voisikin olla ”salil eka, salil vika”. Joukkueenjohtajien palaverissa painotettiin kuinka tärkeässä roolissa olemme. ”You are the main guys (tauko, kunnes huomaa minut) and a girl”, näin tulkkasi USA:n joukkueenjohtaja venäjästä englantiin. Ja juuri noinhan se kokousten kokoonpano oli, miehet ja tyttö. Läheskään kaikkien maiden edustus ei edes ollut iltaisin paikalla kokouksissa.

Yhteinen sävel kisaorganisaation kanssa löytyi siis heti ensimmäisenä iltana ja yhteistyö toimi kun rasvattu koko kisojen ajan. Suurimpana syynä varmasti kommunikointi venäjäksi ja luulenpa, ettei sukupuolestakaan haittaa ollut. Kävin tasaisin väliajoin kuulostelemassa mitä takahuoneessa tapahtuu ja jos menossa oli epävirallinen palaveri, liityin suomiverkkareissa pukumiesten rinkiin. Kertaakaan minua ei käsketty poistumaan (ehkä tiesivät, etten kuitenkaan poistuisi). Yhtenä päivänä käteeni jopa tuotiin pukumiesten toimesta pyytämättä ”kahvi kolmella maidolla”. Juuri kuten sen edellisenä päivänäkin olin pyytänyt. Palvelu pelasi. Joukkueemme sai printatut aikataulut heti kun ne tulostimesta tulivat. Samoin oli tuloslistojen kanssa. Ja mainittakoon vielä, että joukkueemme taisi olla ainoa, jolla oli tiedossa IUKL:n langattoman verkon salasana.

10816086_10152522397039157_1645310515_n
Johanna ja Johann Martin

Aikataulujen puutokset ja muutokset ovat herättäneet keskustelua. Ottaen huomioon, että kyseessä ovat kansainväliset kisat, joissa on useita satoja osanottajia, ne menivät mielestäni olosuhteisiin nähden hyvin. Nämä olivat kaikkien aikojen suurimmat kisat ja se yllätti jopa järjestäjän. Aikataulujen viipymisestä/muutoksista ei voi syyttää pelkästään kisaorganisaatiota, siihen vaikuttaa ihan jokainen joukkue ja viime hetken muutokset kokoonpanoissa. Suomessa olemme tottuneet suunnittelemaan kaiken jo hyvissä ajoin ja ennakoimaan tulevaa. Kansainvälisissä piireissä niin ei välttämättä ole ja se on syytä muistaa, kun suuntaa maailmalle. SM- ja MM-kisojen järjestelyä ei voi suoraan verrata keskenään. Toki voimme olla ylpeitä, kuinka hienosti homma meillä Suomessa hoidetaan. MM-kisojen järjestelyissä on kuitenkin mukana ihmisiä monesta eri maasta, joka monesti aiheuttaa kielimuurin tai muita väärinymmärryksiä.

Venäjää kuvataan usein lauseella: ”Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy”.  Sama voisi päteä myös kisojen suhteen. Kyllä kaikki aina lopulta järjestyy ja jokainen urheilija pääsee lavalle tekemään oman suorituksensa. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun kello lähtee käyntiin ensimmäisille nostajille, tietää päivän aikataulun minuutilleen.

10830762_10204471420398364_6243491024553876999_o
Joskus hymyilyittkin

Mitalisaalis oli hieno, 15 mitalia! Sunnuntaina muutama minuutti ennen lentokentälle lähtöä, kävin vielä päätuomarin kanssa putsaamassa palkintopöydästä suomalaisten viimeisetkin mitalit matkaan mukaan. Pidimme pienen palkintoseremonian lentokentällä.

Kaiken kaikkiaan matka oli hieno kokemus. Ennen reissua tiesin kyllä, että kielitaidosta on varmasti hyötyä, mutta paikan päällä yllätti kuinka suuri hyöty venäjän taidosta tosiaan oli. Suomen joukkueella oli mielettömän hyvä yhteishenki. Kaikki tsemppasivat toisiaan ja kun joku nostajistamme oli lavalla, kannusti muu porukka katsomossa. Itse olen todella iloinen kuinka hyvin minut otettiin heti ensi hetkestä porukkaan mukaan. Jokainen joukkueemme jäsen saa olla ylpeä suorituksestaan. Oli ilo saada olla osa Suomen joukkuetta Hampurissa.