marks kirjoitti:
Tuosta perussalikulttuurista. En ole jäsen mutta olen kuullut useilta kuntosaliohjaajilta, että heidän toimintaympäristössään tekniikoihin keskittyminen ei kannata, koska siellä kuula, shakeweight, joku muu, on aina vain ohimenevää tuntien täytettä. Ajattelen niin että siitä toiminnasta ei oikeastaan kannata stressata suuntaan eikä toiseen, eli se koko kuvio on mielestäni niin omanlaisensa, hyvässä ja pahassa että liikkeeseen keskittyvä toiminta ei ehkä toimi?
Olen miettinyt että ihannesalini ja lajikulttuuri olisi kuten nyrkkeilysali, eli sinne tullaan, treenataan joko valmentajan silmän alla, itsekseen tai pienryhmässä ja jossa olisi tilaa sekä tavaraa. Ei mitään paketoituja tuotteita vaan yksilöllistä treeniä tavoitteiden mukaan. Muutenkin mun mielestä hyvä kahvakuulatreeni on kuten kamppailulajitreeni: hyvät ajatuksella tehdyt lämmöt, lajitekniikkaa, tekniikan siirtämistä kovemman temmon tekemiseen, kuntopiiriä, loppuverrytelyä. Ja tietty bonus on se ettei tule iskuja päähän
En siis oikeastaan katsoisi hyvän kulttuurin perään lainkaan liukuhihnasaleille vaan ihan muualle. Jännä nähdä kuitenkin mihin suuntaan koko treenikulttuuri kehittyy, sulautuuko esim Crossfit joskus ihan täysin perussaleihin, niin että niistä tulee hybridipaikkoja? Tai yhdistyykö ns. oikea urheilu joskus näihin kaikkiin? Mennäänkö takaisin 1900 -luvun alkuun, raivataan koneilta liika tila pois? Vai enemmän täyskoneistettuihin robottilaitteisiin, jotka muistavat nimesi ja tietävät verenpaineesi ja osaavat määrätä oikean määrän toistoja päivän kunnon mukaan?
Firmojen ja lajin yhteistyötä voi varmasti tehdä sekä hyvin että huonosti. Kumpaakin on nähty
Perussalit ovat tosiaankin asia erikseen. Niiden kauluspaitaomistajat ovat kiinnostuneita ainoastaan siitä, mitä jää viivan alle. Ne kuitenkin pyörittää isoja massoja, joten iso osa suomalaisistakin saa ensikosketuksen kahvakuulaan sellaisissa paikoissa. Osa lähtee tutkimaan tietoa kahvakuulista ja toivon mukaan löytää tiensä osaavien ihmisten pariin. Suuri osa ei. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että sinnekin menisi perille se minkä me tiedämme = kokemuksen kautta oppineet. Toisaalta en ole ottanut tästä elämäntehtävääni, enkä tiedä onko kukaan halukas sitä ottamaankaan, sillä onhan se vähän tuulimyllyä vastaan tappelua. Ohjaaja kerrallaan!
Treenikulttuuri on muuttumassa, se on selvä. CrossFit kehittyy koko ajan. Nämä 'kaupalliset salit' on haistanut markkinat myös. Erilaisia crosstraining -saleja onkin avattu useita viimeisen vuoden aikana. Tämä on mielestäni positiivinen asia ja positiivista on myös se, että salinomistajat ovat myös alkaneet kouluttaa ohjaajiaan, sillä kyse ei ole enää ryhmäliikuntatunnista, vaan pikemminkin ryhmävalmennuksesta, jossa on 1-2 valmentajaa ja 10-20 valmennettavaa. Pienemmät salit tekevät jopa henkilökohtaiset suunnitelmat jokaiselle valmennettavalleen.
Ongelma tässä syntyy siinä, kun aletaan yhdistämään painonnostoa, kehonpainoa/telinevoimistelua, kahvakuulaa, perusvoimaharjoittelua, maksimivoimaa ja kestävyyttä jne . Näitä ei voi vain yhdistää ja toivoa, että jollain skaalaamisella jokainen yksilö rajoitteista ja lähtökohdista riippumatta selviäisi myllytyksen läpi. Mielestäni täytyy olla oikein suunniteltu tuntirakenne, joka mahdollistaa teknisesti vaikeiden liikkeiden opettelun kaikessa rauhassa ja toisaalta tehojen ottamisen teknisesti helpommista tunneista.
Tämä tyylisuunta tulee kasvamaan, salien välinen laatu tulee vaihtelemaan suuresti ja perinteisetkin salit tulevat kyllä pysymään kuvioissa mukana. Kahvakuula pysyy kuvioissa mukana. Näin veikkaisin.