Sitähän sanotaan, että vasta sitten tietää asiasta riittävästi, kun osaa selittää asian muille niin yksinkertaisesti, että tyhminkin ymmärtää. Tähän viitaten ei ole itsestäänselvää, että huipputason urheilija olisi hyvä valmentaja, mutta se monesti johtuu siitä, että urheilija on keskittynyt vain omaan työhönsä, eli harjoitteluun. Tällaisesta huippu- urheilijasta voi tulla hyvä valmentaja, jos omaa normaalit sosiaaliset taidot ja älykkyysosamäärän. Anatomian ja fysiologian riittävä ymmärtäminen on edellytys, mutta ei sen tarvitse olla niin, että osaa jokaisen lihaksen latinankieliset nimet, origon, insertion ja funktion ulkoa.
Tällä hetkellä tarvittaisiin paljon asiansa osaavia ryhmätuntien vetäjiä, jotka osaisivat opettaa perustekniikoita kuten etuheilautus, rive, pysty- ja vauhtipunnerrus, kyykyt jne. Näillä taidoilla saisi jo hyvin ihmisiä ohjattua ryhmätunneilla, jossa ei vaihtuvan joukon takia ole välttämättä järkeä yrittää lähteä opettamaan esim. työntötekniikkaa, tai edes tempausta. Kuitenkaan niissäkään ei kannata sortua ihmisten aliarviointiin, mutta tavallaan täytyy mennä keskitietä(ei liian helppoa, ei liian vaikeaa, mutta aina riittävän rankkaa!!!
). Tämän tason opeilla ei kuitenkaan välttämättä tarvitsisi vielä koulutuksia alkaa vetämään, JOS ei osaa ongelmatilanteen vastaantullessa keksiä ratkaisuja ja nähdä ihmisten yksilöllisiä eroja ja siis selittää asia niin, että jokainen ymmärtää lähtiessään miksi vaikkapa tempauksessa pitää tehdä niin ja näin.
Näistä sitten voisi vielä nostaa ylemmälle jalustalle lajivalmentajat. Tässä tapauksessa se olisi GS- lajivalmentaja. Tällaisen henkilön tulisi tottakai tietää lajista paljon, omakohtainen kokemus on monesti edellytys, joskaan ei tarvitse olla se menestynein, mutta että tietää mitä sudenkuoppia lajissa tulee vastaa, miten niistä selviää jne. Lajivalmentajan tulee ymmärtää myös erittäin hyvin kausisuunnittelu. Tämä on mielestäni melko haastava osuus ja sen rooli kasvaa mitä korkeammalle tasolle huippu- urheilua mennään. Venäläiset ovat tässä todella pätevää sakkia! Tekniikoita voi opettaa moni, mutta harvempi osaa luoda hyvän kokonaisvaltaisen harjoitussuunnitelman muulle kuin itsellensä. Itsensä kun tuntee hyvin, niin suunnittelu on monesti helpompaa. Tosin, moniko on sortunut viimeisen vuoden aikana ylitreenaamiseen? Ehkä siis ulkopuolisen silmä olisi hyvästä, vaikka sitten ihan sellainen konsultoijan rooli.
Ja pitää vielä sanoa, että lajin pariin tulee ihan varmasti seuraavien vuosien aikana lisää erityylisiä ohjaajia. Toiset ovat GS- henkisiä, toiset eivät niinkään. Pääasia omasta mielestäni olisi se, että vaikka intressit olisivat erilaiset harjoittelun suhteen, niin opetustaso pysyisi riittävän korkeana/kehittyisi riittävän korkeaksi. Valitettavasti näen viikottain trainereita opettamassa asiakastaan kuulalla ja päin helvettiä! Mutta mitäs siinä teet? Meet sanomaan, että sun valmentaja ei nyt oikein osaa hommaansa... Pitäis hankkia paremmat vakuutukset!