marks kirjoitti:
noissa kolmessa perusliikkeessä on paljon nyansseja, joita oivaltaessa tulee paljon onnistumisen kokemuksia, eli harjoittelussa on fyysisen puolen lisäksi taitoaspekti, mikä on mulle tärkeää
GS näyttää yksinkertaiselta, mutta tekniikan kanssa on paljon hienosäätöä ja hifistelyä, ja uskon että uutta opittavaa löytyy vuosikymmeniksi. Lisäksi on kiehtovaa sekin, miten pienillä nyansseilla isot liikeradat muuttuvat täysin.
Juha kirjoitti:
GS vaatii/kehittää luonteenlujuutta monella eri tasolla.
Kyllä, luonteenlujuutta ja sisua pirusti. Siitähän tässä on kyse myös; paljonko viimeisistä nostoista vedetään asenteella? GS opettaa myös kehotuntemusta, juurikin noiden pienten-suurien yksityskohtien takia.
Ranne menee näin, rintakehää avaamalla liike tehostuu näin, jalkaa punnaamalla kuula heiluu näin ... ja niin edelleen. Pitää opetella kuulostelemaan jokaista perkeleen raajaa, vaikka tarkoitus on vain nostaa paino alhaalta ylös.
marks kirjoitti:
kisoissa on kivaa, koska siellä tapaa hyvää porukkaa, ja omat tulokset jäävät sivuseikoiksi vaikka tottakai tosissaan yritänkin vääntää
Kyllä! Tuntuu siltä, että GS:n parissa on harvinaisen reilua, rehellistä ja mukavaa porukkaa. Fiilis on hyvä, kaikki ovat samalla asialla saman kummallisen lajin parissa. Toisten tsemppaaminen on hienoa sekin, etenkin kun ihmiset ovat vielä tässä vaiheessa enimmäkseen toisilleen vieraita. Se ei tunnu haittaavan ollenkaan.
marks kirjoitti:
kyseessä ei ole ulkonäkölaji, vaikka suuri osa huipputason nostajista on varsiltaan varsin sopusuhtaisia johtuen lajin vaatimuksista fysiikalle. Tarvitaan sekä voimaa että liikkuvuutta ja sitkeyttä, hyvää kuntoa, eikä nuo ominaisuudet omaava ihminen ole koskaan maailman pahimman näköinen rasvaprosentista huolimatta.
Jep, GS ei ole missikisaa, eikä siitä toivottavasti sellaista ikinä tulekaan.
Kaikkiaan sitä toivoisi, että laji pysyisi kasvaessaankin hengeltään samanlaisena kuin nyt. Pieni underground-sävy tekee hyvää, enkä usko että GS:stä koskaan ihan massalajia tuleekaan.