Kahvakuulaurheilu.net

Eipä oo tullu ikinä kokeiltua. Saattas tuntua muuten vähän samalta, kuin 32 kiloset eka kertaa Aika monta "pomppua" piti testiksi sillon ottaa, ennen ylös asti yritti. Sitten ku meni, niin aika äkkiä siihen alkoi toistoja tulla. Vauhti oli tietysti aika maltillinen alkuun.

Minä en ole semmoista nähnytkään. Eli tältä pohjalta täällä kirjoitellaan ja teeskennellään jotakin tietävän.

Juu, tuo 40 kiloisten harvinaisuus on selkeimpiä käytännön ongelmia miksi niillä ei välttämättä kovin kummoista tulosta tehdä. Moneltako salilta niitä edes löytää?

Heitän villin ja luultavasti täysin pieleen menevän arvauksen, että nykyisistä mestaruussarjalaisista nelikymppiset nousevat useamman kerran vain Vierelältä, Äijälltä ja Torviselta. Pääkkösellähän on jo tuo käsittämätön 25 toistoa. Muilta 0-1 toistoa. Mutta valitettavasti harva pystyy kokeilemaan.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Tottakai sikäli, ettei tasuria hiihtämällä tempaus kehity (tosin vastaliike voi olla hyvä satunnainen tukiharjoite) eikä päinvastoin, mutta niihin pätevät ylä- ja keskivartalon aerobisen kapasiteetin kehittämisessä osin samat periaatteet.

Mitä lihaksiin tulee, niin varsinkin yläselän lapaa tukevat lihakset joutuvat molemmissa todella koville.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Kyseenalaistan tämän mantran. Joissain lajeissa kuten hiihdossa, lajin ja välineitten muuttuminen on pakottanut lisäämään varsinkin yläkropan voimaharjoittelua. Soudussa oli ainakin jossain vaiheessa päinvastaistakin kehitystä kun veneet kevenivät. Uinnista en tiedä. Miten lie esim yleisurheilun hyppääjien tai pikajuoksijoiden kohdalla? Koska voimaharjoittelu on mukavaa ja muodikasta, sitä korostavat treenisysteemit ja niiden käyttäjät näkyvät mediassa paremmin kuin tylsien pk-lenkkien hinkkaajat.

Ainakin kestävyysjuoksussa yleistynyt voima- ja lihaskuntoharjoittelun ymppääminen juoksutreeniin on päinvastoin johtanut kilpakuntoilijoiden ja mitä luultavimmin myös kansallisen tason kilpailijoiden tason romahtamiseen. 70-luvun nylkyt vain juoksivat, juoksivat ja juoksivat ilman pilateksiä, kahvakuulia tai punttikuureja. Mutta juoksivat kaikilla tasoilla pirun kovaa.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Niin, heikon lenkin (ote) ajaminen päivästä toiseen ahtaalle jo aikasarjan alussa ei välttämättä ole tehokkain tapa kehittää sitä. Joku hanskatempaus voi olla satunnainen mauste, mutta tuskin järkevä säännöllisesti käytettynä. Toki heikkoa lenkkiä pitää yrittää vahvistaa, mutta miettiä samalla, pyritäänkö kehittämään sen kestävyyttä vai haponsietokykyä.

Tasuri on killerihommaa, joskus kauan sitten sitä helpossa maastossa hyvällä kelillä lenkin pistelin. Mutta kun menee kilpaladulle ja kunnon jyrkkä nousu häämöttää edessä, epätoivo valtaa mielen. Tuossa kävi juuri hetki sitten hoidossa nuorten sarjan kilpahiihtäjä, joka oli ruvennut treenaamaan tasuria paljon ja voittanutkin juuri sprintin sillä enkä niin hartioista tolkuttoman jumista kaveria ole aikoihin nähnyt.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Itseasiassa Arthur Lydiard toi suomeenkin tunnetuksi mäkiharjoittelua, eli lajinomaista voimaharjoittelua. On niitä muitakin jotka ovat tuota asiaa tehneet tunnetuksi, mutta Suomessa Lydiard oli se merkittävä vaikuttaja vaikkakaan hänen oppinsa eivät olleet aivan optimaaliset kylmään pohjolaan jossa vuodenajat pakotti hieman toisenlaiseen ratkaisuun. Mm Lasse Vireniä käsittelevässä kirjassa Menestyksen Portaat tuota asiaa tuotiin esille. Eli voisi hyvinkin sanoa että Suomen juoksumenestys pitkän lama-ajan jälkeen saatiin voimaan voimaharjoittelun kautta. Toki muitakin tekijöitä oli, kuten fiksumpi peridiointi, !Kröhöm!EPO!Kröhöm!, ja aikakausi jolloin juoksu oli hot.

Tämän hetken todennäköisin 2 tunnin maratonrajan rikkova juoksija (nimeä en muista) tekee jopa perusvoimaharjoittelua levytangolla käyttäen ihan perinteisiä kyykkyjä yms. Toki painot oli aika pateettisia jopa niinkin pienelle miehelle, mutta jos kaveri juoksee alle 2 tuntia niin ketä kiinnostaa? Paula Radcliffe toi esimerkillään voimaharjoittelua tunnetuksi, tosin pelkkää kestovoimaa ja erityisesti keskikropan tukilihakset taisi olla kyseessä.

Se että mäkiharjoittelua ja sprittejä koitetaan korvata korvaavilla voimaharjoittelumuodoilla on sitten kokonaan oma asiasta. Tämä on se suurempi ongelma sen perusteella mitä minä olen juoksuvalmennuspuolen mielipiteitä päässyt lukemaan. Toisaalta se intensiivinen muutaman viikon mäkiharjoituskausi pitkän talven jälkeen on ollut melkoinen vammojen aiheuttaja, näin olen kuullut.

Kiitos Secondille ja Pyykköselle kirjasuosituksista. Tutustun niihin. Ohjelmointi ei taidakaan olla ihan helppoa kahvakuulailussa.

Laji näyttää olevan luonteeltaan kokonaisvaltaista voima-, kestävyys- ja tekniikkatasojen nostatusta samanaikaisesti, jotta siihen kai sopisi parhaiten jokin ei-lineaarinen ohjelmointitapa.

Mitä ajattelette neljän vkotreenin (kova - kevyt - keskiraskas -kevyt) ja neljän viikon syklistä? 4 vko lepoa ja kolme ensimmäistä nousujohteista treeniä. Painonnostossa käytetään usein yhden maksimitoiston mukaisia prosentteja tai kilomääriä treenin määrittelemisessä, mutta olisivatko sykealueet tai nostetut kilot kahvakuulassa parempia.

Voiko kahvakuulailussa määritellä treenattavat osa-alueet esim. kestävyys - voima - tekniikka? Mitä ajattelette intervallien ja tasarytmisen treenauksen suhteesta vkotreeneissä?

Oma kokemukseni suunnittelusta on, että sillä voi myös välttää ylikuormitusta ja liiallista treeni-intoa, jottei mopo karkaa käsistä...ja kuulat jää lopulta liian pitkäksi aikaa ovistoppareiksi, minkä tehtävän ne suorittavat myös erinomaisesti.

Kyllä, Lydiard suositti keväällä mäkihyppelyä jopa 6xvko (n.s. kimmokestävyyskausi). Siis kyseessä olivat pitkät loikkasarjat ylämäkeen. Viren ei niitä tehnyt, koska pelkäsi vammoja ja luultavasti ei myöskään Väätäinen. Vaikea sanoa niiden merkitystä. Muutenhan Lydiard oli mitä selkein määräpuolen mies.

Viren ei tehnyt käytännössä mitään voimaharjoittelua ellei sellaiseksi lasketa kilsan-parinkin mittaisia ylämäkijuoksuja. Tietysti pilkkua viilaten kaiken nopeustreenin voi laskea voimaharjoitteluksi. Kaarlo Maaninka piti kovana voimaharjoitteluna hyppimistä kympin käsipainojen kanssa ja hänen yhteenlaskettu nostettu vuoden kilomääränsä taisi vastata yhtä huippuvoimanostajan treeniä. Siis näin kaukana toisistaan ovat kestävýysjuoksijoiden ja voimailijoiden käsitykset voimaharjoittelusta.

Ari Paunonen, Juoksija-lehden päätoimittaja ja 70-luvun huippumaileri, jonka kolmen tonnin SE taitaa olla vieläkin voimassa kirjoitti hiljattain "monipuolisuuden harhasta", mikä on lässäyttänyt kestävyysjuoksumme tason tarkoittaen juurikin liiallista tukiharjoitteiden ymppäämistä juoksuun. Uskon häntä tässä asiassa.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI