AnttiV kirjoitti:
Ainakin kestävyysjuoksussa yleistynyt voima- ja lihaskuntoharjoittelun ymppääminen juoksutreeniin on päinvastoin johtanut kilpakuntoilijoiden ja mitä luultavimmin myös kansallisen tason kilpailijoiden tason romahtamiseen. 70-luvun nylkyt vain juoksivat, juoksivat ja juoksivat ilman pilateksiä, kahvakuulia tai punttikuureja. Mutta juoksivat kaikilla tasoilla pirun kovaa.
Itseasiassa Arthur Lydiard toi suomeenkin tunnetuksi mäkiharjoittelua, eli
lajinomaista voimaharjoittelua. On niitä muitakin jotka ovat tuota asiaa tehneet tunnetuksi, mutta Suomessa Lydiard oli se merkittävä vaikuttaja vaikkakaan hänen oppinsa eivät olleet aivan optimaaliset kylmään pohjolaan jossa vuodenajat pakotti hieman toisenlaiseen ratkaisuun. Mm Lasse Vireniä käsittelevässä kirjassa Menestyksen Portaat tuota asiaa tuotiin esille. Eli voisi hyvinkin sanoa että Suomen juoksumenestys pitkän lama-ajan jälkeen saatiin voimaan voimaharjoittelun kautta. Toki muitakin tekijöitä oli, kuten fiksumpi peridiointi, !Kröhöm!EPO!Kröhöm!, ja aikakausi jolloin juoksu oli hot.
Tämän hetken todennäköisin 2 tunnin maratonrajan rikkova juoksija (nimeä en muista) tekee jopa perusvoimaharjoittelua levytangolla käyttäen ihan perinteisiä kyykkyjä yms. Toki painot oli aika pateettisia jopa niinkin pienelle miehelle, mutta jos kaveri juoksee alle 2 tuntia niin ketä kiinnostaa? Paula Radcliffe toi esimerkillään voimaharjoittelua tunnetuksi, tosin pelkkää kestovoimaa ja erityisesti keskikropan tukilihakset taisi olla kyseessä.
Se että mäkiharjoittelua ja sprittejä koitetaan korvata korvaavilla voimaharjoittelumuodoilla on sitten kokonaan oma asiasta. Tämä on se suurempi ongelma sen perusteella mitä minä olen juoksuvalmennuspuolen mielipiteitä päässyt lukemaan. Toisaalta se intensiivinen muutaman viikon mäkiharjoituskausi pitkän talven jälkeen on ollut melkoinen vammojen aiheuttaja, näin olen kuullut.