pyykkonen kirjoitti:
Minä en ole aina niin tarkasti seurannut sinun treenipäivyriä. Minkälaisiin tuloksiin olet yltänyt tempauksessa näillä keinoilla?
No siis tempaus on kokoajan pyörinyt työnnön edellä, ehkä ensimmäistä vuotta lukuunottamatta jolloin ote oli rajoittava tekijä. Aika isossa osassa on sykkeet ja tuntuma kun olen määritellyt mikä on helpompaa ja mikä ei, mutta koitin poimia tänne huomioita viime vuodelta jolloin tein kovempia usein liki maksimaalisia sarjoja kutakin liikettä joten oma taso kummassakin liikkeessä oli aika lailla tiedossa.
-Kun ns "kuulajumpassa" esim 2 minuuttisen työntöosuuden jälkeen sykkeet on 160 niin saman tien perään tehdyn 2 min tempaussarjan jälkeen sykkeet on 150. Ja tuntuma on vastaava, eli jos tempausosuus tehdään suoraa työnnön perään niin se on selvästi helpompaa.
-Toki kovissa sarjoissa joissa on vaikka 4 min työntöä 28kg kuulilla ja sitten lyhyen tauon jälkeen 4 min tempausta kisanomaisesti 28kg kuulalla niin sitten tilanne on jo toinen, olkavarret alkaa olla kohtuu väsyneet eli lihaskestävyys alkaa tulla vastaan. Mutta sykkeet usein laskee.
-32 kiloisilla kun tein ns kuulajumppaa, eli 2 min työntöä, 1 min lepoa, 2 min tempausta, 1 min lepoa (j alusta) niin sama juttu: työntöosuudet raskaampia kuin tempausosuudet ja jos esim olkavarsien ojentajat alkoi väsyä niin tämä ilmeni työntösarjojen aikana.
-Kun 30 työntöä 32 kilon kuulilla oli kova juttu niin 35 tempausta per käsi oli aikalailla vain siitä kiinni miten rikki/kipeiksi antaa kämmenten mennä eli onko tarkoitus tehdä vielä lisä sarjoja työsarjan päälle. Kun 40 työntöä onnistui testinostossa niin se oli varsinainen merkkipaalu ja auringonpaiste tähän risukasaan, tempauksen osalta 80 tempausta oli ollut jo pari kuukautta kiinni lähinnä siitä että miten rikki kämmenien olisi antanut mennä. Toki erillisinä päivinä, tuon 40 työnnön jälkeen ei välttämättä olisi kovin kummoisia tempaustuloksia tullut koska se vietiin aivan loppuun asti.
-Kun 32 kiloisilla 7 toistoa oli kova sana ja palveli puhtaasti perusvoiman kehittämistä, niin 15 toistoa per käsi tempauksessa ei ollut oikeastaan mitään lähinnä kämmenten kestävyys (heikosta otteesta johtuen) tuli vastaan. Mutta tuolloin puhutaan vielä työnnön osalta kuitenkin ihan perusvoimasta, tempaus oli jo lihastasolla muuttunut kestävyyssuoritteeksi. Siksi epäsuhta on suuri, sitten kun työnnössä pääsi kestävyyden piiriin niin tempauksen etumatka alkoi kuroutua umpeen.
Tuossa jotakin vuosien varrelta. Kuten alussa mainitsin niin tarkemmin omasta tasosta pysty puhumaan vasta viimeisen vuoden ajalta kun aloin tekemään oikeasti kovia moni minuuttisia sarjoja joissa mentiin jo aika lähelle maksimia ja tätä myöten myös submaksimaalisia sarjoja pystyy katsomaan paremmin. Etenkin alkuaikoina ote oli niin heikko että työntöä olisi jaksanut tehdä pitempään kuin tempausta vaikka sykkeet ja tuntuma keveämpiä olisi temmatessa olleetkin. Varmaan se kaksi vuotta meni siihen että otteen sai muun kunnon tasolle tai jopa ohi (minulla tuntuu olkavarret olevan heikoin lenkki). Tällä hetkellä otteen pitävyys on ongelma vain jos säästelen magnesiumin kanssa säästääkseni kämmenet kipeytymisiltä, lähinnä 32 kiloisilla.
Laitetaas lisää pohdinta tuohon alkuperäiseen kysymykseen.
Itse olen otteen voimiin kiinnittänyt huomiota aika paljon. Maastavedot olen tehnyt noin 4 senttisellä huonekaluputkella, leuanvedot porrasaskelmalla ja välillä olen roikottanut kahvakuulia pyyhkeestä. Ainakin siinä vaiheessa kun aloin tekemään yli 20 toistoa per käsi 32 kiloisilla niin olin huomaavinani että otekestävyys parani aika merkittävästi.
Samoin tuossa samassa vaiheessa (eli tempaus about 20 toistoa per käsi 32 kilon kuulalla) huomasin että ns ranskalaiset punnerrukset auttoi minulla aika paljon olkavarren ojentajalihasten kestävyyteen tempauksen kohdalla. Tosin olen testannut tuota vain yhden kerran, nyt aloitin noiden tekemisen uudelleen. Saapa nähdä miten nyt. En muista (enkä jaksa alkaa kaivamaan) että aloinko vasta tuolloin tekemään staattisia yläpitoja tempauksen yläasennossa.
Jotenkin tuntuu että tämä siirtymävaihe etenkin 32 kiloisiin on monessa mielessä mielenkiintoista aikaa: voimaa ei ole tarpeeksi, vai eikö sittenkään kestävyyttä ja onko ongelma aerobisessakestävyydessä vai lihaspuolen kestävyydessä, vai onko lihaskestävyyden ongelma heikoissa voimatasoissa, vai onko ongelma tekniikassa. Ja onko tekniikkaongelmien syynä heikot voimatasot (kuten Klokov antoi ymmärtää painonostosta, eli tekniikka rakentuu voimatasojen ympärille). Vai onko voiman hankinta jo liian isossa roolissa harjoittelussa.
Minulla on melkein päinvastainen näkemys Simo K:hon verrattuna. Työnnössä nimenomaan on mahdollista ajaa kroppa tilttiin liikaharjoittelulla, kroppa alkaa yksinkertaisesti pettää kohtuullisen isojen painojen alla. En tiedä sitten että kertooko tämä siitä että alussa panostin enemmän tempaamiseen joten kroppa alkoi sietää sitä enemmän suhteessa työntämiseen, etenkin ensimmäisiin LC-kisoihin valmentautuminen näin jälkikäteen katsottuna vaikutti tälle (LC:n ja tempaamisen suhde oli tasainen läpi kauden, eli heiluriliikkeitä tuli se 2 kertaa enemmän kuin työntöä) ja LC-kisojen jälkeen työntö oli heikentynyt aika paljon suhteessa tempaukseen.