Kahvakuulaurheilu.net

Itseäni on monesti askarruttanut että milloin kannattaa jättää treenit välistä ja heittäytyä sohvalle.

Tarkoitan lähinnä sitä että jos on työpäivän jälkeen väsynyt ja mukulakin on sopivasti valvottanut yöllä ja muutenkin hatuttaa niin onko järkevää vetää treeni läpi hammasta purren vai treenata fiiliksen sen jo oman jaksamisen mukaan sitten kun energiaa on enemmän? Entä jos esim. töissä revittelee koko viikon selkä märkänä ja hiki hatussa, kannattaako silloin selvästi keventää harjoituskuormaa?

Olen muistaakseni joskus lukenut jonkun artikkelin jossa kerrottiin että jos ei pysty treeniä vetämään täysillä tehoilla siitä ei myöskään ole liiemmin hyötyä.

Itse monesti puserran tehdä jotain vaikka kuinka olisi väsynyt. Monesti on myös käynyt mielessä että onko tämä järkevää kun omaksi ilokseen tässä vaan kuntoillaan .

Missä teidän mielestä kulkee raja?

Jokaisella varmaan oma tapansa. Itse otan joskus lepopulssin aamulla ja jos se on jotain 75-80 niin silloin koneisto käy ylikierroksilla. Lepo pulssi on mulla yleensä 52. Korkea pulssi voi johtua mistä tahansa asiasta joka rasittaa C.N.S:ää(keskushermostoa), univelasta,liiasta työstä tai treenaamisesta tai sitten on tulossa kipeäksi. "Kuulustelen " C.N.S:ää ja jos tuntuu huminalta/kohinalta, tiedän etä systeemi käy ylikierroksilla.
Joskus epävarmoissa tapauksissa teen hyvän lämmittelyn ja lähden tekemään anturit ulkona ja fiilistelen miltä tuntuu. Jos tuntuu yhä tahmealta tai haluttomalta niin minusta se on merkki että homman voi jättää siihen ,pitää välipäivän ja katsoa sitten uudestaan.
Tyhmintä on suorittaa väkisin koska se vie vain väsymykseen ja jumiin.
Ja väsyneenä tulee tapaturmiakin paljon useammin.
Kannatta kuunnella mitä keho/mieli sanoo ja eritoten TEHDÄ mitä se kertoo!

Tää on mun mielestä yks vaikeimmista asioista venyttelyn lisäksi mitä yleensä "ikämiesurheilijoille" korostetaan.

Asiaa kannattaa ehkä lähteä pohtimaan siltä kantilta että kuinka tärkeää roolia urheilu/kuntoilu elämässä vaikuttaa?
Jos tavoite on ihan vaan kuntoilla niin muutama päivä sinne tai tänne ei haittaa yhtään mitään. Tärkeintä on oma fiilis.
Mutta jos vähäkin omaa jonkinsortin kilpailullisia tavoitteita missä tahansa lajissa niin ei sitä viikko kaupalla voi rötvätä, näin se vain on.

Ymmärrän kyllä täysin keskustelun aloituksen, koska itse muistan muutamia vuosia takaperin kun kokeilin triathlonia treenata aktiivisesti, työvuorojen ollessa täysin perseestä.
Aamulla lähti töihin ennen kukonlaulua ja takas tuli pimeän aikaan. Sit sitä tuli lähdettyä otsalamppu päässä vetään viel jotain kympin juoksulenkkiä eikä siin fiilis hirveen korkealla enään ollut...

Mut sit taas aika helposti jengi just bongailee tällaisilt foorumeilt juttuja just tekosyiks et "en mä tänään voi mennä treenaan ku ihan just mä oon ylikunnossa tms."

En tiiä... ei mulla varmaan tähän nyt mitään totaalista vastausta oo kuhan vaan pistin mietteitä.

Entä jos kovin väsyttää mut päättää treenata kuitenkin. Treenin jälkeen on kuitenkin hyvä ja virkeämpi olo ja sellainen fiilis että olipa hyvä että tuli treenattua. Mistä tämä kertoo? Eikö oikeasti ollutkaan väsynyt, kehtuutti vain, vai antaako treeni vain hetkellisen hyvän olon tunteen joka voi kuitenkin kostautua jumina myöhemmin?

Mä oon tehnyt silleen, että jos ei oo kuumetta, niin vedän lämmittelyt, pyörittelen vähän paikkoja ja aloitan treenin. Yleensä siinä ekojen sarjojen kohdalla huomaa, kannattaako jatkaa. Jos pulssi ei tasaannu lepotauoilla tai tekniikka on ihan piparia, niin jätän treenit siihen, venyttelen ja menen pari tuntia aiemmin nukkumaan. Tosi usein käy kyllä niin, että kun saa hien pintaan, niin olo on mitä mainioin ja treenit rullaavat. Eli nihkeys oli vain tekosyy

Jossain Crossfitin numerossa oli juttu siitä, että treenejä voi skaalata alaspäin sen mukaan kuinka muu elämä rullaa. Univelkaa, stressiä, huonoa ruokaa ja muutenkin kurjaa --> skaalaa päivän treeniä alaspäin.

Mel Siff kutsui tuota kyberneettiseksi periodisoinniksi (= kuunnellaan kehon palautetta). Ilmeisesti Westsiden tyypitkin sitä käyttävät: http://www.deepsquatter.com/strength/ar ... dtate4.htm .

"-- The other type of periodisation we practice is cybernetic periodisation. This simply means you have to listen to your body and make adjustment when needed. With the western method if you are programmed to lift 90% for 2 sets of 3 and have a bad day or do not feel well then you are screwed with no alternative but to miss the workout and try to catch back up the next week or to try the weight and hope for the best. With our style of training on the dynamic method days, bar speed or concentric tempo is what determines the load. If the bar slows down then you reduce the weight. We do use percents as a guide on this day, but he bar speed still is the determining factor. On the max effort days a bad day will only equate to a lower max effort. This really does not matter because it is the straining with maximal loads we are looking for not the actual weight lifted. "

Parhaan urheilian/nostajan ominaisuuksiin kuuluu että pystyy aina treenaamaan OPTIMAALISESTI ei maksimaalisesti! Optimaalisuus on toisinaan maksimaalista, jos kunto ja olosuhteet sen sallivat. Yleensä kokenut( monesti virheitä aikaisemmin tehnyt) osaa lukea body/mind tasonsa ja huomioida se treeneissä. 90-luvulla Ulmalan Risto kertoi monesta juoksiasta suomessa jotka juoksivat viikottain jopa 100 km enemmän kuin hän ja Harri Hänninen. Nämä himo treenarit eivät koskaan olleet SM-kisoissa 10 parhaan joukossa. Paljon volymia ,ei riittävästi intensiteettiä. Risto sanoi että Hänninen pystyi lähes aina tekemään harjoituksissa kovemmat tulokset, mutta kisoissa järjestään jäi toiseksi.
Toisilla laiskuus estää isot volyymit, toisillä psyyke estää kovat rutistukset. Osa ryhmästä tekee parhaat tulokset treeneissä osa kilpailuissa! Väätäisen Juha totesi joskus minulle näin kun kysyin Ron Clarkesta (17 -ME:tä) että hän unohti mikä on urheilijalle äärettömän tärkeää, olla huippukunnossa KISAPÄIVÄNÄ! Ei ennen eikä jälkeen. Tässä auttavat oikea ohjelma ja kokemus miten harjoittelu vaikuttaa mielen/kehoon!!

Jos urheilijalla on jonkinlaisia tulos tai kisa tavoitteita niin pitääkö vapaata vai jatkaako treeniä? Olennaisinta on etä pysyykö urheilija kunnossa/terveenä ja tapahtuuko kehitystä? Olettaisin että foorumien selittelijät eivät juurikaan kehity vaan selittelevät miksi homma polkee paikallaan! 99 vuotias osteopaati mr. Wernham sanoi aina kun tuli kinaa hoitotavoista ja metodeista:clinical results speak themselfs!!

Tumppi ja heke jo sanoi aika hyvin ton asian, eli vaikka tuntuu nihkeeltä, niin ala lämmittelystä ja kato lähteeko kone käyntiin vai ei. Eli useimmiten jos tähtää tuloksiin kannatta pakottaa itsensä aloittamaan lämmittelyllä, mutta sitten pitää opetella kuuntelemaan kroppaa ja päättä kannattako jatkaa ja jos kannattaa, niin kuinka lujaa.

_________________
Koska sivistys on pinnallista...

Mitenkäs koette treenaamisen pienessä köhässä/flunssassa? Ajatellaan että kuumetta ei ole ollut, takana muutaman päivän lentsu josta ollaan toipumassa.

Tietysti tässäkin itsensä kuuntelu varmasti kaiken a ja o. Joskus on tullut sorruttua siihen että aloittaa rehkimisen liian aikaseen. Täysin terveeksi itsensä odottaminenkin on mahdotonta koska ainakin mulla, joku pieni nuha/yskä saattaa venyä viikkojen jopa kuukausien mittaiseksi.

Tuohon ei ole kaiken kattavaa sapluunaa? Itselle terveys on tärkeämpi kuin tulokset/suorituskyky joten minä koittasin ottaa selville miksi nuha/flunssa ei häviä?? Joskus 2 päivän täysi lepo( ei töitä,treeniä) antaa immunipuolustukselle aikaa ja mahdollisuuden toimia. Joskus jengi vetää lääkkeitä ja laskee kuumeen alas( estäen immuunipuolustuksen optimaalisen toimimisen joka on n. 38½ astetta) ja menevät töihin ja ihmettelevät miksi tauti ei poistu!! Jos on infulenssa joka on virusperäinen,on turha syödä lääkkeitä koska mikään lääke ei tehoa viruksiin! Treenaaminen liian kovaa aktivoi hormoonin joka antaa virheellisen informaation valkosoluille ja silloin ne eivät tee tehtäväänsä.
Tämä ilmenee huippu-urheilijoilla jatkuvina nuhina/flunssina!
Täytyy toimia tilanteen mukaan ja funtsia mikä on tärkeää[/list]

Joo, se on kyllä tiedossa miksi nuo flunssat mulla venyvät. Kuten jossain sanoinkin, että minusta vaarallisin urheilulaji on se humalassa törttöily. Olen joskus kyseisin lajin parissa nokkani laittanut siihen kuntoon että toisessa sieraimessa ei ilma hirveesti liiku ja siksi toinen poskiontelo lähes kokoajan tulehtunut. Nyt kuitenkin olen jonossa nenäleikkaukseen.

*Tuotepromoamista*

Ootko Mt.Tee kokeillut nenäkannua?
http://www.verkkoapteekki.fi/product_in ... ucts_id/54
http://www.nuhanena.com/

Ei maksa paljoa, mutta aukoo tukkoista nenää kummasti. Saa apteekeista. Mä oon käyttänyt pahimpana siitepölykautena ja jos on nuhan kanssa pää tukossa. Suolavettä nenästä läpi ja avot!

*Tuotepromoaminen loppuu.*

Eikun ihan oikeasti, voi olla keino välttää leikkaus.

Tuo kyllä vois olla hyvä... mut toisen sieraimen tukkii paikoiltaan mennyt rusto joten, en usko että tuo kannu on lopullinen ratkaisu asiaan. Tuskin kummoinen operaatio on kun ottaavat ruston pois tai muuten rustaavat sen kuntoon.

Kehon kuuntelu on kyllä vaikea laji.
Mutta niinkuin TumppiW sanoi, monesti käy niin että kunhan saa vain nihkeyden pois kunnon lämmöllä niin reeni lähteekin rullaan tosi hyvin. Moni asiahan vaatii kunnon esileikin onnistuakseen.

Nykyään vaan saa pihan lapsilta ihmetteleviä katseita, kun 10 minsaa pitää hyppiä haarahyppyä ennen kun uskaltaa heittää lumipallon...Ulkomaan työreissuilla default-olotilana oleva väsymysvitutus poistuu monesti kevyelläkin jumpalla, kunhan saa vaan sen jumpan "väkisellä" tehtyä.

Mä olen ainakin joutunut opettelemaan hiukan kantapään kautta tuota ekaa pointtia. Monesti haluaisi treenata, vaikka edellisestä treenistä on vielä liian vähän aikaa, eikä kroppa ole valmis. Pitää vaan pakottaa itsensä tekemään mieluummin jotain palauttavia juttuja, kävelyä, mobbausta tjms. ja jättää kuulat nurkkaan. Olen ehkä jo hiukan oppinut tuota, mutta kun into on kova niin välillä ei voi mitään..