Mä tekisin (ja teenkin
) niin että haen sen aerobisen kunnon muualta ja GS:ssä sitten vain käytän sitä.
Muutenkin olen enenevässä määrin sitä mieltä, että suorituskyky on suorituskykyä ja eri lajit on vain sitten taitoja. Näin ollen esimerkiksi juosten hankittu hapenotto kyllä siirtyy GS:ssään, kunhan riittävällä lajiharjoittelulla luodaan ja ylläpidetään lajinomaiset taito-valmiudet.
Sitten kun se taito on viety tarpeeksi lujaa selkärankaan, voidaan melko hyvä suoritustaso pitää yllä ei niin lajinomaisellakin treenillä.
Se mitä Kojak sanoi aiemmin, että pk-harjoittelun hedelmät poimitaan ehkä vasta vuosien päästä intohimoisen intervalliharjoittelijan burnoutin jälkeen pitänee paikkansa.
Käytän taas itseäni esimerkkinä: aloitin pyöräilyn vuonna 96 (aikuisiällä siis), harjoitusmäärät kasvoivat jonnekin yli 300h/vuosi, mikä on melko paljon ottaen huomioon työni asettamat rajoitteet. Alkujaan ajoin vain maastossa, mikä on melko kovatehoista. Määrät kun nousivat, oli pakko laventaa ajamista myös maantielle, koska teho-ylikunto oli muuten edessä. No maantiella sitten ajoin noita +300h vuosia muutaman, pääosin sitten sitä pk-kinnausta. Mutta realiteetit iski, ei näin iso saa koskaan pyörää kulkemaan. Nyt on ajomäärät pudonneet alle 100h vuodessa ja muutenkin treenimäärä puolittunut, tilalle tullut reilusti lyhyitä intervalleja juosten, hiihtäen, pyörällä ja crossfit-kuntosalitreeni. No viime vuonna hiihdin Finlandian, ajoin Myllyn pyöräilyn omaan enkkaan, sivusin 10v vanhaa coopertulosta, pärjäsin hyvin sisäsoutukisoissa 1km matkalla + kuulaskabat.
Eli mielestä saan käyttämälleni ajalle paremman vastineen, suorituskykyni on tasaisempi eri energiajärjestelmien alueella ja pidän tässä avainasemassa harjoittelun monipuolistamista ja intervalliharjoittelun hyödyntämistä.