Kahvakuulaurheilu.net

Itse en ole vahva uskomaan että vammat tulisivat useasti perinnöllisyydestä Enempi syistä joita Kalle ja kojakki jo mainitsi Kukaan ei juuri tee minkäänlaista kehonhuoltoa,ellei valmentaja käske Vielä harvempi tekee kunnon kuntoutuksen ennenkuin palaa harjoittelun pariin.Tilastollisesti useimmin tapahtuu vamma sellaisiin kohtiin,jossa oli vamma jo ennestään
Nivelen vamma vaikuttaa aina koko liikeketjuun +kehoon Ligamenttien(nivelsiteiden )täydellinen paraneminen kestää 12 viikkoa. Monikohan odottaa riittävän kauan Jos esim:polven vääntyessä tibia(sääriluu) jää ulkorotaatioon, polven on mahdotonta toimia kunnolla Kun akuutti kipu häviää,ihmiset toteavat että polvi parani. Kuitenkin kyykistyminen+juoksu+hyppely kipeyttävät yhä polven. Polven väärä biomekaniikka lähtee vääntämään joko ylöspäin(lonkka,lantio,psoa jne) tai alaspäin( nilkan telaluu,kantaluu ym).Kroppa adaptoituu "vääntöön" mutta vaikuttaahan se sieltä kokokehon symmetriaan Katsokaapa vanhoja jääkiekkoilijoita tai futareita. Useimmat ovat täynnä hoitamattomia vammoja ja köpöttelevät melko huonosti 60v ikäisinä
Ilman mobbausta,venyttelyä ja osteopaattisia hoitoja,olisin totaalisen kusessa vammojeni kanssa Toisaalta kehonhuollolla pidän itseni kivuttomana ja toimivana

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Kotikylän baarissa yksi viisastelija sanoi minulle että: minähän en urheile ja minulla polvi toimii hyvin!
Vastasin: Vaikka kävelenkin seuraavat kuukaudet keppien kanssa(polvi leikkaus),olen silti paremmassa kunnossa kuin sinä Ja vuosi vuodelta eromme suurenee (kyseinen vittuilija ja urheilun arvostelija kuoli itse 41 vanhana syöpään)

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Hekellä on hyviä pointteja, mutta tähänkin asiaan MÄ luulisin, että on vastaus, että varmaan sekä perimä että olosuhteet vaikuttaa.

Esimerkkinä perimän vaikutuksesta, joka altistaa vammalle, on esim. olkapään korppiluun muoto, joka voi olla tilava, välimuoto tai alaspäinkaareutuva. Alaspäinkaareutuva korppiluu altistaa todella helposti olkapään rotaattorien tai hauiksen jänten vammoille etenkin, jos harrastaan lajia jossa kädet nostetaan pään päälle.

Olosuhteet taas rankkoineen lajeineen, väärin suorituksin tai välinein mahdollistavat vaurion "hyvä" rakenteisillekin.

Siis mun käsityksen mukaan molemmilla tavoilla vammoja tulee joko äkkiseltään, joita ei voi estää, tai hitaasti kehittymällä, jos ei kuunnella ilmeneviä oireita niiden vähitellen tulessa ja pahetessa, vaan yritetään "hoitaa" niitä särkylääkkeillä, väärillä jumpilla ja venyttelyillä, jne. jolloin tilanne kroonistuu.

Ja tietysti molemmet vammatyypit leviää eteenpäin jos niitä ei hoideta oikein , sillä kuten Jeke ja kojak sanoi kroppa on verkosto, jossa kaikki vaikuttaa muualle.

Eli jos kroppa alkaa oireilla, niin kannattaisi miettiä onko tekniika oikea, ja jos oireet edelleen pahenee, niin sitten kannattaisi pyytää jonkun pätevän ulkopuolisen apua, sillä itse on omille ongelmille usein sokea tai taidot ei riitä korjaukseen.

_________________
Koska sivistys on pinnallista...

Loukkaantumiset, sekä vakavat, että lievät, täytyy aina ottaa huomioon. Joskus ne voivat rajoittaa tiettyjen asioiden tekemistä kauankin. Itse taistelen edelleen vasemman olkanivelen kanssa, joka alkoi kenkkuilla liiallisesta työntelystä ja tempomisesta. Meni yli vuosi, että sain lavan alueen stibiliteetin samaan kuosiin(tai ei se vieläkään täydellinen ole, enkä tiedä onko hauiksen pitkän pään jänne yksi rajoittaja, vai mikä...). Se ei rajoittanut montaa liikettä, mutta roikkuessa kädet täysin lukittuneina L-sit -asennossa, pystyin hädintuskin pitelemään itseäni siinä, saati sitten nostamaan jalkoja ylös koukistamatta käsiäni.

En yrittänyt väkisten saada kyseistä liikettä onnistumaan ja unohdin hetkeksi kyseisen roikunta-asennon tuossa variaatiossa(muut roikunta-asennot ok) ja aloin keskittyä muihin liikkeisiin:

lattialla/kuulien päällä => frog stand, advanced frog stand, tuck planche,sekä mm. käsilläseisonta ja -kävely ja erilaiset siltapunnerrusliikkeet

renkailla => back- ja front lever, L-sit, dippipunnerruksia olen tehnyt säännöllisesti, sekä aika-ajoin Muscle up:eja

leuanvetotangolla => erilaisia jalannostoja, korealaista dippiä, L-sit -dippejä(jalat tangon alla),back lever on opetteluvaiheessa, samoin MU

Nämä päällimäisenä tuli mieleen. Lisäksi staattisista liikkeistä Dragon flags'it ja opettelussa tällä hetkellä kaikkien liikkeiden kunkku Human flag.

Näihin kaikkiin löytyy helpompia variaatioita, joista jokainen pystyy lähteä kehittämään omaa fysiikkaansa. Loukkaantumiset, sekä muut rajoitteet hidastavat kehittymistä ja harvoissa tapauksissa voi estää kokonaan, mutta itse uskon siihen, että systemaattisella kuntouttamisella ja itsensä kehittämisellä pääsee todella monien vaivojen yli, vaikka alkuun voisi tuntuakin mahdottomalta ajatukselta. Se on sitten omasta päättäväisyydestä kiinni, sekä siitä, että TIETÄÄ MITÄ TEKEE! Apuvälineet kehiin tarvittaessa ja lisäpainot aikanaan.
Ja toisaalta virheistä oppii. Itsellä lukuisat niskajumit ym. takana, mutta se on ollut sen arvoista.

Ja nämä olivat siis vain staattista voimaa(suurin osa) kehittäviä "ylävartaloharjoitteita". Sen lisäksi on kimmoisuutta kehittävät, sekä muut dynaamiset liikevariaatiot samoista liikkeistä ja tuhat muuta.

Niin ja sitten vielä alaraajat, jossa painotus itsellä ehkä enemmän plyometrisissa- ja voimaharjoituksissa, mutta voimaa haen itse tällä hetkellä mm. pistoolikyykyillä, sivukyykyillä, OH-sivukyykyillä. Eli liikkeillä, jotka kehittävät ensisijaisesti liikkuvuusominaisuuksia voima tulee ohessa(toivottavasti!). Perusvoimaa tulee kyllä sitten Mavesta ja painonnostoliikkeistä.
Box-hypyt tulisi kuulua kaikkien ihmisten harjoitteluohjelmaan!

Kokemuksesta voin sanoa, että kun keskittyy toiseen unohtaen toisen täysin, tulee ongelmia, tai ainakin tulokset laskee. Siis ihan OKP-liikkeissäkin, erilaisista voima-, GS- ja muista harjoitteista puhumattakaan. Jos tekee paljon staattista voimaa, eikä lainkaan dynaamisia liikkeitä, voi olla vaikeaa saada kimmoisuutta kropasta ulos. Ja myös toisin päin. Lisäksi kroppa voi mennä todella tukkoon jatkuvan maksimaalisen jännittelyn takia.
Toki tulokset palautuu nopeasti kun alkaa tehdä, mutta itse pyrin nykyään pitämään huolen siitä, että harjoittelu on riittävän vaihtelevaa.
Jos ei ole mitään lajia, mitä treenaa, niin silloin kannattaa miettiä onko järkeä liikaa jaksottaa erilaisiin harjoittelukausiin(voima, nopeus, kestävyys...) Onko todellista hyötyä?

Tässä on varmaan puhuttu aika lailla eri asioista ja ohi toisten. Kyllähän jonkun huipputelinevoimistelijan ominaisuudet antavat aikamoisen suojan vammoja vastaan, jos ei nyt ihan junan alle jää. Tavallisen kuntoilijankin tavoite on toki pystyä tekemään liikkuvuutta, staattista pitovoimaa ym vaativia okp-liikkeitä, mutta jos ollaan tilanteessa, missä vamma/rajoite on jo päällä eikä niitä valmiuksia kovin paljon ole, on pelkkä okp-liikepankki hänellä liian suppea ollakseen siinä tilanteessa optimaalinan ainakaan kunto-ominaisuuksien ylläpitämiseen. Permantovoimistelijalle permanto on loistava väline, mutta kaikille se ei ole paras.

Jännevammoista puhuttaessa jänteen kuntoja on monenlaisia vähän ärtyneistä pahasti hapertuneisiin ja usein kipeät jänteet sietävät huonosti staattisia pitoja. Jos vaikka psoaksen jänne on ärtynyt, pelkkä punnerrusasento ärsyttää sitä lisää, mutta kevyt pumppaava liike tekee hyvää. Sama nivusissa. Kalkkeentunut tai muuten huonokuntoinen supraspinatus ei myöskään tykkää erilaisista ns plankeista. Myös tärähdykset ja nopeat liikkeet sopivat huonosti akuuttitilanteisiin. Pitkällä tähtäimellä hissukseen noihinkin sitten yritetään kroppa totuttaa.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Näin varmasti käynyt ja niinhän aina käy, kun asioista 'keskustellaan' kirjoittamalla ilman fyysistä kanssakäymistä.

Mainitsemani liikkeet, joita itse teen,eivät tokikaan ole niitä, mitä pitäisi heti pystyä tekemään, tai edes pyrkiä oppimaan kaikkia. Itse olen käyttänyt PALJON aikaa asioiden opetteluun. Osa menee nykyään, osa ei VIELÄ. Välillä olen saanut oppia muilta, josta on ollut aina hyötyä, mutta usein olen joutunut opettelemaan asioita yksin, jolloin virheitäkin on tullut tehtyä. Mm. eilen huomasin pitäneeni käsiä väärinpäin back leverissä tangolla... Jos olisi ollut valmentaja vieressä, hän olisi korjannut tuon virheen välittömästi, jolloin ei olisi tarvinnut yrittää repien vääntää.
Tavoitteeni onkin oppia haasteellisia liikkeitä ja niihin sitten luontevat tavat edetä. Esim. juuri olkanivelen alueen ongelmat(supran, tai hauiksen pitkänpään jänteen ongelmat) ovat sellaisia, jotka voivat vaatia paljon 'esivalmistelua'. Toisilla se vie pari viikkoa, toisilla vuoden.

Kärjistetysti voisi sanoa:
1) ensin mobilisaatioliikkeitä ilman kehonvastusta (KAIKILLE)
2) vastuksen kanssa, eli ei vaadi vielä staattista voimaa (KAIKILLE)
3) staattista voimaa neljä,tai kolme raajaa maassa (KAIKILLE)
4) dynaamista liikkeitä neljä, tai kolme raajaa maassa (KAIKILLE)
5) staattista voimaa käsien varassa ( EI KAIKILLE, MUTTA HELPPOJAKIN VARIAATIOITA LÖYTYY)
6) dynaamisia liikkeitä käsien varassa ( VAIN HARVA KUNTOILIJA PÄÄSEE TÄHÄN, SILLÄ EI MONI URHEILIJAKAAN)

Komppaan Ramia!

Vanha topikki, mutta vastataas jotakin.

Kehon painolla harjoittelu on melkoisen vaativaa puuhaa ja yksittäiset videot eivät välttämättä kerro mitään. Valtava merkitys on kuitenkin sillä että kuunnellaan omaa kehoa ja opitaan luomaan ja ylläpitämään "painetta" kropassa, pelkällä videosta kopioinnilla kun ei pitkälle pääse. Kun ymmäretään että miten joku liike tehdään niin sitten videoista on ehkä hyötyä.

http://www.anus.com/tribes/fnus/entry/2 ... onpainolla

No tuossa yksi mielestäni ihan hyvä suomalainen sivu joka kertoo kohtuu kattavasti perusliikkeet joilla omaa kehoa voi käyttää voiman hankintaan. Osaltaan huomio on ehkä liikaa isometrisissä asennoissa, mutta yleensä liikeen kohdalla on joku dynaaminenkin liike.

Pitää kuitenkin ottaa huomioon että osa liikkeistä (tai asennoista) on taidollisesti ERITTÄIN vaativia. Jo pelkkä kehonhallinnan opettelu on vaativaa puuhaa. Sikälihän painon nostelu ja kehonpainolla harjoittelu on todella erillaisia asioita että toinen vaatii taitoa voiman lisäksi, toinen vaatii melko pitkälle pelkkää voimaa (toki olympia nostot alkaa olemaan sitten vähän toista maata). Siksi ei ehkä ole mielekästä asioita edes verrata.

Jos itse pitäisi valita niin voimistelutyyppinen kehonhallinta&voimalu on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin voimanosto... Toisaalta asia on niinkin että se vähentää minun energiaani juosta ja kahvakuulailla huomattavasti enemmän kuin voimanosto... Jos siis tavoiteellisesti treenaisin jompaa kumpaa niin voimanosto varmasti palvelisi tätä tavoitetta paremmin.

Se on vielä sanottava ennen töihin lähtöä että voimistelu Suomessa on ikävä kyllä aika lasten kengissä, voimisteluseuroissa on varmasti valtavasti asian tuntemusta mutta koitakaas tosiaan netistä etsiä suomen kielisiä ohjeita. Sääli että noinkin jalo ja hyvä liikuntamuoto tuntuu olevan sisäpiiriläisten hommaa.

EDIT: No enpä minä mikään ekspertti ole, on vain tullut teoriaa tutkiskeltua aiheiden ympäriltä. Voimistelutaustaa minulla on kuppaiset 5 kk ja kaikkia tuon listan perusliikkeitä en hallitse vielä lähellekkään... Jos hyvin käy niin ehkä ensi kesänä on tilanne jo se että nojavaakaa kykenen ylläpitämään useamman sekunnin ja tekemään siinä jopa punnerrus liikkeitä. Silloin minun "voimisteluun" asettamani tavoite on saavutettu.

Mä en ainakaan uskalla avata tollasta linkkiä työkoneella

_________________
Ninni - muikea valkku
http://niinasalonen.com -- http://gslieto.blogspot.com

Töissä tehdäänkin töitä?

Joo vai?

Onpa kiusallinen tieto. Mä olen nytkin työkoneella. Paskempi homma, pitäiskö tehdä taas vähän töitä?

_________________
Ninni - muikea valkku
http://niinasalonen.com -- http://gslieto.blogspot.com

Mä ainakin avasin heti ja vähän petyin... no oikeesti oli niin paljon mielenkiintoista asiaa että piti oikein tulostaa paperille, tossa se nippu nyt on ja odottaa lukemista...