Kahvakuulaurheilu.net

Nyt kaivataan ideoita lasten liikuntaan.

Meillä on 8 ja 6 vuotiaat pojat. Kumpikaan ei harrasta mitään liikuntaa. Ei kiinnosta uinti, yleisurheilut, pallopelit eikä kamppailulajit.
Kummallakin on motoriset taidot ikätasostaan jäljessä.
En ollut asiasta huolissani, ennenkuin esikoinen meni kouluun.
Nyt kouluvuoden aikana opettaja on ottanut muutamaan kertaan yhteyttä koskien liikuntaa. Poika ei osaa uida. Ei hiihtää tai luistella.
Talvella opettajan suosituksesta koitettiin treenata hiihtoa, mutta huomaan että luistelu ja hiihto ovat hänelle todellista pakkopullaa.
Uimisessa on tullut kehitystä ja toivottavasti tämän kesän jälkeen kumpikin pojista osaa uida.

Tällä hetkellä liikunta on lapseni suurin inhokkiaine.
Suorastaan kirosana.

Nyt on mietintämyssy ollut päällä, jotta keksisin lapsilleni mieluisaa liikuntaa. Toivon että saisin parannettua heidän motorisia taitojaan sekä etenkin esikoisen ymmärtämään että liikunta voi olla myös kivaa.

Tarkoitus on aktiivisen uimaharjoittelun lisäksi rakentaa ainakin temppurata kotimetsään.
Ja tehdä polkupyörällä sekä kävellen eväsretkiä.

Onko muita ideoita?

Mulla on hiukan samanlainen tilanne, tosin motorinen kömpelyys ei ole esikoisen ainut ongelma. Lapset on siis (vielä) 5 ja 2, tän vuoden puolella 6 ja 3. Molemmat lapset ovat lähteneet jo ihan pikkuisina liikkeelle (ryömimään 3,5 kk, konttaamaan 4 kk ja puolivuotiaana jo painaneet tukea vasten ympäri kämppää). Vaikea oli varautua siihen, että tälläisellä lapsella tulisi olemaan karkeamotorisia ongelmia.

No, meillä ongelmat on enemmän itsetuntopuolella. Valtavalla buustaamisella, kehumisella ja harjoittelmisella ja harjottelemisella ja vakuuttamalla että kukaan muukaan ei osaa heti meillä on päästy sentään pyörän selkään (ilman apupyöriä kuukausi-pari sitten), luistelemaan viime talvena ja trampoliinille. Mutta pallopelit, juokseminen, sännöt ja ohjattu toiminta ovat tälle lapselle ehdoton " vaan, mä häivyn". Puhumattakaan siitä, että jos joku vaikka arvioi tekemistä (neuvolassa vaikka). Ei hievahdakaan.

Meillä on nyt kesäloman teemaana saada lapsi liikkumaan 17 x10 minuuttia päivässä (joku suositus jostain, luinkohan sen täältä). Tänään pyöräiltin 20 kilsaa, ehkä n. 1 h 45 min, ollaan kaikki ihan tsippejä ja vielä pitäisi jaksaa 6 pikku pätkää. Onneksi lapsi on innostuvaista sorttia, tulee helposti tramppikselle jos pyydään, kokeillaan vähän sählyä pihalla, potkitaan palloa tai sit pyöräilee itse pihaa ympäri, kiipeilee puihin tai auttaa pihahommissa (raahaa painavia kamoja tossa pihalla perässään). Mutta innolla seuraan tätä ketjua.

Uimisestä vielä, ihan selvästi meillä lapsi pelkää kontrollin menettämistä kun vesi "alkaa kantaa". Sukeltaa hienosti ja ui veden alla sukeltaessaan, mutta ei ui. Kummallista, mutta uskon menevan ajan kanssa ohi. Kunhan oppii ensin plutimaan niin, että alkaa rakastaa veden tuomia mahdollisuuksia. Meillä kävi fillarin kanssa niin, että poika ei oikein käsittänyt sitä jujua että miksi pitäisi, kunnes pääsi menemään kovaa. Sit menikin jo niin kovaa, että pikkufillari muuttui vaaralliseksi ja nyt vasta saatuaan isojen vaihdepyörän poika on syttynyt pyöräilylle ihan kokonaan.

Sekava tilitys, mutta seuraan!

_________________
Ninni - muikea valkku
http://niinasalonen.com -- http://gslieto.blogspot.com

Leikki (vertaisten tai aikuisten kanssa), pelit, palkinnot, mallit (aikuinen tekee ja nauttii, lapsi näkee), mittarit (näkee oman kehityksen), kuvaus/videointi, onhan niitä.

Alkuun motorisista taidoista vois tehdä seikkailun/leikin, vanhemmiten siihen voi liittää porkkanoita (pleikka-aikaa tms). Mutta oman kehityksen näkeminen on motivoivaa lapsellekin.

Pelin merkitystä ei parane myöskään väheksyä. Meillä kolmen muksun kestosuosikkeja ovat noppajumppa ja korttipakka.

Noppajumppa menee siten, että kolme kierrosta ja neljä liikettä, joka kiekalla heitetään noppaa ja silmäluku kertoo toistojen määrän. Meillä liikkeinä on leuat, kuperkeikat, punnerrukset/burbeet ja joku vatsaliike. Tota tekee jo nelivuotias kuopuskin kun on nähnyt isommilta mallia.

No korttipakka menee siten, että joka maalla on oma liike (pata=leuka, hertta=heiluri, ruutu=vatsa, risti=punnerrus), sitten vaan jaetaan niin monta korttia kuin huvittaa. Usein jos meidän kaksoset tekee jumpan yhdessä, jaetaan pakka puoliksi, lisätään jokeri kummallekin ja jokerin saadessaan nostajalla on oikeus ryöstöön.

Pointtina noissa molemmissa on hämätä muksut tekemään pelin varjolla ja sattuma hoitaa sitten sen, että treeni ei ole monotonista.

Noita voi soveltaa sitten ihan vapaasti ja keksiä uusia, mielikuvitus siinä vain on rajana.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Meillä myös vaikeuksia motivoida poikaa(kohta 13v) treenaamaan. Itse olen koittanut olla esimerkkinä ja jumpata aamuisin ja illalla tehdä treenit. Ei auta. Poika on äääärettömän ankara itselleen siksi luovuttaa tosi äkkiä Vaikka kuinka koittaisi pistää leikin varjolla niin hän epäonnistuessaan kokee olevansa huono Uiminen taitaa olla ainoa juttu ,mistä hän kiinnostuu Vaimo on varoitellut että en puske liikaa mihinkään juttuun vaan antaa pojan "itse kiinnostua" jutusta
En halua lähteä pakoittamaan mihinkään jos poika ei sitä halua. Enemmänkin koitan saada innostumaan jutuista. Tuntuu että nykyisin ei enää ole tärkeätä että harrastetaan/leikitään yhdessä vaan KUKA OLI PARAS,ja VOITTI . Tuo näkemys kyllä tappaa harrastamisen riemun.Kaikki eivät halua kilpailla,koska voittaminen tulee pakkomielteiseksi
Kahvakuulaa poika treenasi ½vuotta 2 kertaa viikossa,mutta homma lopahti siihen.Nyt keväällä hän innostui juglaamaan,mutta hermot eivät näy kestävän hidasta kehitystä

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Niin, kaikki tietysti kypsyy omaan tahtiin ja jokaisella on ne omat intressit ja vahvuusalueet.

Kai se kersojen kanssa on vähän niin kuin kuoron johtamista eli vähän niin kuin ääntä annetaan ja se on sitten laulajasta kiinni ottaako se sen äänen

Voi sitä ryhtyä liikkumaan vasta aikuisenakin ja oppia silti siitä nauttimaan. Ei se koskaan ole liian myöhäistä.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Mistä pojat tykkäävät? Mietin, voisko sitä ratkaisua kiinnostuksen puutteeseen lähteä hakemaan sitä kautta...
Meillä on aina liikuttu paljon ja lapsillekin se tulee aika luonnostaan, mutta mitään muuta meillä ei harrastetakkaan... ns. kulttuuri harrastuksia ei ole ollenkaan... Jonkun mielestä se voi olla aivan pöyristyttävää. Jokaisella on omat intressit.

_________________
Jos treenataan, treenataan täysii!

eikö ole hassua että rakkaus liikuntaan ei automaattisesti periydykään paljon treenaavilta vanhemmilta ;D.

poikien maailma on niin kovin mustavalkoinen urheilun(kin) suhteen: joko olet hyvä tai sitten ei kannata edes yrittää.
oma poikani ei suostunut pienenä kiinnostumaan fillarilla ajosta, kun ei osannut sitä ilman appareita. vasta kun oli puoliväkisin opetettu, innostui, kun pysyi muiden vauhdissa. ja nyt ei halua tätä uutta muotivärkkiä, diaboloa, kun ei osaa sitä käyttää. kaikessa pitäisi olla paras tai muuten ei ole mitään...
poika (nyt 12,5v) pelasi intohimoisesti futista 5-vuotiaasta tuonne 10,5 vuoteen. oli varsin lahjakas, mutta kuumakalle eikä kertakaikkiaan pystynyt kestämään häviämistä. ja joukkueensa oli valitettavasti aika kehno... muistoinani on lukuisia korviakuumottavia tilanteita koti- ja vieraskentillä . lopulta hän itse halusi jättää futiksen, ja koko perheen elämänlaatu parani kymmeniä prosentteja kertaheitolla. varsinkin hänen omansa, kun kauheat pärjäämispaineet jäivät.

kaikki lapset eivät vain kestä niitä kilpailu- ja rankkaustilanteita, joita kodin ulkopuolella väistämättä tulee. he pelkäävät naurunalaiseksi joutumista ja jättäytyvät mielummin hauskankin jutun ulkopuolelle, jos eivät usko pärjäävänsä.

anzuppi: kiinnostaisiko poikaasi vaikka potkulautailu tai skeittaus? oma poikani innostui skeittaamisesta ja löysi (toivottavasti) pitkäaikaiseksi lajikseen karaten, jossa lapsia ei juurikaan ole kilpailutettu. karate on myös tosi hyvää motoriikalle (ja meidän tapauksessa itsehillinnälle )

_________________
an ko määki nosta, iha yhtäkkii vaa.

Vaikka lapsista en mitään tiedäkään, niin yläasteikäinen pikkuveljeni on kanssa ollut hiukka haasteelinen. Ensin innostui esim. brasilian jujutsusta ja sitten se jäi kuin seinään syytä tietämättä. Julkiseen uimalaan ei suostu menemään etc. Isoveli on saanut häntä jonkun verran lenkitettyä ja onkin nyt innostunut jossain määrin paleoottisesta liikkumisesta. Uskon että motorisesti se voisi olla monellekin hyvä.. hiukka pomppimista kiville, puun kannoille yms. muuta tasapainoilua luonnossa. Siinä aikuinenkin voi helposti leikkiä mukana ja näyttää mallia... tiedä häntä, kun en tosiaan tiedä. Jotenkin hommasta pitää saada tosiaan pois se, että "pakottaa" toista liikkumaan. Itsekriittisyys on toisinaan niin kovaa ja pienikin kommentti saattaa saada aikaan sen, että lapsen into lopahtaa.

Nämä vaihtoehdot vaativat vähän taloudellista satsaamista, mutta esitänpä kuitenkin:

Trampoliinista aika monet lapset tykkäävät ja siinä saa liikuntaa vähän kuin huomaamatta. Tosin siinä on sitten vahtimista, ettei hypitä yhtä aikaa.

Tiedän muutaman liikuntaa inhonneen lapsen, joka on innostunut hiki päässä huhkimaan Nintendo Wiin sporttipelejä, ja onhan niitä samantyyppisiä konsoleita muitakin tietysti. Kuulostaa tylsältä ohjata lasta tietoisesti pelimaailmaan, mutta mielestäni nämä toiminnalliset pelit ovat sieltä terveimmästä päästä, ja niihin voi osallistua vaikka koko perhe.

_________________
”Jos sinulla ei ole aikaa syödä, liikkua, ajatella ja levätä oikein, on sinulla oltava aikaa sairastaa myöhemmin!” -Kristian Ekström

Vähän sama homma kun yrittää saada pikkusiskoa venyttelemään
Vaan itse asiaan; Olen tuota aktivointia oman lapsen syntymän jälkeen pohtinut miten saisi pidettyä lapsen kiinnostuksen liikkumisessa, itsellä kun yläasteiässä lakkas kiinnostamasta. Tosin sillon tuli melkoisen kovat reumakivutkin, äitiä kun pyytää 15vuotiaana pukemaan sukat jalkaan se pitää nuoren miehen nöyränä.
Kohta 4v tyttäreni tykkää kyllä kiipeillä puistoissa, leikkijumpassakin käyty pari vuotta ja mennyt hyvin. Toistaiseksi onnistunut siis. Linjana olen kyllä vetänyt, etten pakota mihinkään väkisin ja puistossa kiipeilen ja kikkailen yhtälailla, kaikkien kyräilevien naisten harmiksi.
Viitaten tuohon aikuisten aktivointi ketjuun niin molemmissa on kyllä tärkeää, että tekeminen on mielekästä ja leikinomaista, ainakin aluksi
(tulipas sekava ja huono teksti...)

_________________
"Emme lopeta leikkimistä siksi, että vanhenemme vaan vanhenemme siksi, että lopetamme leikkimisen"

Sami,tuohan näytti yhtä sekavalta kuin lääkärin resepti Eiks ookkin aika vinhaa,kuinka muut aikuiset ihmettelevät jos teet juttuja muksun mukana
Poikani kavi karatessa ja tykkäsi,mutta kun kaveri lopetti,poikakin lopetti
Tosi vaikeaa löytää joku juttu toiselle,josta se tykkäisi itsekkin.

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Ryhdin nuorisojaosto pystyyn. Siinähän olis puisto ja metsää missä tehdä apinamaisia metsäretkiä. Tai nehän vois olla vanhempien kanssa niin samalla sais nekin liikuntaa.

_________________
"Emme lopeta leikkimistä siksi, että vanhenemme vaan vanhenemme siksi, että lopetamme leikkimisen"

Meillä pojat tykkäävät kulttuurista. Varsinkin vanhempi poika. Ollaan käyty Åboa Vetuksessa, Turun Linnassa jne.
Taidemuseoon on perjantai iltaisin vapaa pääsy, ollaan muutamaan otteeseen käyty taidenäyttelyissä. Lisäksi poikia kiinnostaa musiikki.

Ongelmana on molemmilla pojilla liikkumattomuus, arkuus, kilpailuhenkisyyden totaalinen puute, huono vartalon hallinta / tasapaino jne.
Ja nuoremmalla pojalla tähän lisäksi laiskuus sekä huono kunto.

Meille ostettiin pojan tahdosta skeittilauta viime kesänä. Lauta on hienon näköinen eteisessä, mutta kumpaakaan ei kiinnosta käyttää sitä.

Trampoliini meillä on ja mun mielestä poikien kehonhallinta on hieman parantunut, kun ovat siinä nyt jo pari kesää hyppineet.

Olen nyt keksinyt muutaman "lajin" omatoimisen leikkiurheilun ja retkeilyn lisäksi.
-Lasten hohtokeilaus. (Ei mitään hikiurheilua ja keilahallille on matkaa, mutta tyhjää parempi ja pojat tykkäsivät)
-Kiipeily (kiipeilypalatsissa voi kiipeillä läpi vuoden. Kerran testattu ja suostuvat menemään uudestaankin.)

Mun on pakko kysyä, että kokeeko pojat itse tämän ongelmana?
Meinaan kun fiksuin koskaan tapaamani nuorimies ei kyllä ole tippaakaan liikunnallinen, ei ole koskaan ollut. Puhuu silti sujuvasti kahdeksaa kieltä ja on nyt 24-vuotiaana suorittanut jo pari maisterintutkintoa. Hyvin näkyy silti seisovan suorassakin (edit:) ja selvisi hengissä intistä.

Veljen poika (5 v) on kova urheilumies kyllä, mutta kilpailuhenkisyydestä ei ole tietoakaan. Lätkä- ja futismatsien voittaja on täysin yhdentekevää kunhan vaan Maamme-laulu lauletaan.

Tuo kiipeily on kyllä loistojuttu, jos vaan siitä innostuvat!

_________________
aka traanitapiiri
Valiokunta | Koti | Kuulasauna | Katsoo ne jotkut golfiakin

Jokainen meistä tykkää eri asioista. Ollaan mekin käyty lasten kanssa Turun Linnassa, mutta meidän lasten mielestä siellä oli siisteintä liukua pitkin lattiaa Kovat vauhdit ja sitten syöksy... Itse näen taidemuseon ulkoapäin jokainen työpäivä, mutta en ole vielä koskaan käynyt siellä sisällä.

Meillä on liikunta tullut aina niin luonnostaan. Just aamulla puhuttiin siitä Heikin kanssa, ettei meillä tarvitse sukulaisia pahemmin yllyttää urheilusuorituksiin esim. mökillä. (Siellä vedetään kuntopiiriä niin että mettä raikaa) Ja tänään syntymäpäivillä lasten täti, esitti taitojaan kärrynpyörässä ja siltakaadossa, ja ihan siis kysymättä/yllyttämättä. Äkkiäkös siinä oli lapsetkin heittämässä kärrynpyöriä, kun kerran tätikin tekee...

Kunto nousee tehdessä ja tekeminen on kivaa yhdessä.

Mitäs jos sitä pyöräilis kulttuurijuttuihin.

Turussa on erilaisia kulttuurikiertokävelyitä, joihin on saatavissa karttoja. On satojen rappusten reittejä yms. niissä tulisi sitä liikuntaa samalla ja kartan kanssa voisi olla aika kiva mennä, neiti vaan reppuun ja menoksi.

Sunnuntaisin on lapsille liikunnan ihmemaa, jossa on erilaisia temppuratoja ja polkuautoja yms. Täysin ilmainen...

Teillä on loistava luonto ympärillä. Jotain pikku evästä mukaan ja sinne retkeilemään. Eiks kaikki tykkää semmoisesta. Puun rungon päällä tasapainoilemista ja seuraa johtajaa leikkejä, jokainen vuoronperään johtajana.

_________________
Jos treenataan, treenataan täysii!