Kahvakuulaurheilu.net

Ja mun on pakko vastata että ei. Heille se ei ole ongelma, eikä mullekkaan aiemmin.

Mulle / meille on opettaja soittanut neljä kertaa lukuvuoden aikana ja joka kerta ongelma on ollut pojan epäurheilullisuus.
Ja mä kyllä ymmärrän että uimataito on tärkeä, se voi pelastaa hengen, mutta kun valitusta on tullut hiihtämisestä ja huonosta tasapainosta suksilla ja luistimilla, niin olen koittanut sanoa, että kyseessä on poika joka ei vaan tykkää hiihdosta tai luistelusta. Hän lukee mielummin tieteen kuvalehteä keittiön pöydän ääressä...
Kuulemma sen verran pitää osata hiihtää ja luistella että pysyy muiden perässä ja ettei muut ala kiusaamaan.
(Tähän pakko vielä lisätä että samalla luokalla on yksi pyylevä ja kömpelö tyttö, joka ei osaa uida, hiihtää tai luistella. Hänen vanhemmat eivät ole saaneet ainuttakaan soittovalitusta opettajalta, liittyen tytön epäurheilullisuuteen.)

Nooh, me opetellaan tänä kesänä tää uiminen ja kaikki muu liikkuminen on plussaa, mutta ei missään nimessä pakkopullaa.

^No hyvä!
Opettajien ongelmista ei tarvi niin kamalasti välittää, niillä niitä piisaa joka tapauksessa ;P

_________________
aka traanitapiiri
Valiokunta | Koti | Kuulasauna | Katsoo ne jotkut golfiakin

Itsellä vanhin poika on 10v, ja itselle on tullut olo, että ihmisarvon mitta koulukavereiden kesken on hyvyys jalkapallossa. Saattaa olla, että opettaja puhuu ihan asiaa, että se ettei osaa hiihtää eikä luistella voi olla kiusaamisen aihe, mutta jos ei kerran vielä ole mitään moista ilmennyt, niin eipä se välttämättä realisoidu. Kiusaamisen syyt voivat olla monenlaiset, ja toisaalta se minkä kokee kiusaamiseksi voi olla hyvinkin yksilöllistä. Vaikka saisit tsempattua poikasi keskitasoiseksi kaikissa urheiluissa voisi hän silti olla kiusattu siksi kun on liian viisas ja hyvä kaikessa muussa. Hiihtotaito siihen tasoon 'että pysyy muiden perässä' voi olla kova haaste, ja moinen tavoite voi olla itkun ja traumojen aihe. En ehkä edes yrittäisi.

Uimataidon puutetta en nyt luokittelisi ihan suunnattomaksi ongelmaksi kiusaamisen kannalta, kyllä uimataidottomia riittää.

Itsellä oli nuoruudessa kaveri, joka oli epäurheilullinen ja pyylevä. Oli ihan pidetty kaveri, mutta jonkun määrän kiusaamista varmasti sai. Yläaste-ikäisenä alkoi lenkkeillä ja nostaa puntteja, ja oli lukioon mennessä sellainen jääkaappi jolle räkänokat eivät todellakaan tulleet aukomaan. Toki itsekkin olin koulussa huono kaikissa urheiluissa, ja pyöreän puolella olen ollut aina, sekä jonkun määrän kiusattu.

Omat lapset ovat nyt kiinostuneita urheilusta lajista riippumatta, mutta keskiverrot (ei kilpaurheilijan) perintötekijät tekevät sen että kärkisijoille ei kiinostuksesta ja harrastamisesta huolimatta ole asiaa. Ja kun kilpailuhenkeä riittää, niin ei se keskitason pärjääminen kelpaa. Kaikki muu paitsi voitto on 'mä hävisin taas'. Toisen riemun voitosta pystyy tulkitsemaan ilkkumiseksi 'häviäjälle'. Ellet olet valitsemiesi lajien maailmanmestari ennätys pitkään niin sitten häviät aina jollekkin.


Tytöillä epäurheilullisuus ei ehkä niin voimakkaasti ole kiusaamisen aihe, joten ehkä siksi opettaja ei ole soitellut. Tai sitten kyse on siitä, että sinun poikasi on kaiken kiinostuksensa kanssa opettajan suuresti ihailema, ja siksi hän haluaa auttaa ehkäisemään nuoren neron joutumista kiusatuksi.

Mutta sitten siihen varsinaiseen asiaan: mielestäni oikea asenne on juurikin antaa mahdollisuus ja lievästi koittaa innostaa, mutta ei missään nimessä pakottaa tai edes painostaa. Ilman omaa innostusta homma on kaivoon kannettua vettä. Sen arvaaminen mikä kiinostaa onkin jo täysin arvaamatonta. Mahdollisuuksien ja omien voimien mukaan tarjoa mahdollisuuksia kokeilla. Tietysti kaiken kokeilemiseen menee rahaa, ja on itselle turhauttavaa kun ei tämäkään jaksanut kiinostaa. Koko elämää ajatellen pitäisi saada kokemus 'liikkuminen on kivaa'.

Tramppa tuntuu monelle toimivan, ja meillä on kotona yhdessä huoneessa patjat lattialla jossa saa pomppia. Siihen päälle ikea voimistelurenkaat ja köysitikkaat ovat olleet kova hitti jokseenkin kaikille lapsille jotka meillä käyvät. Olohuoneessa lojuva tasapainolautakin aina toisinaan tuntuu kiinostavan. Ja on meillä olohuoneessa nyrkkeilysäkki ja steppilautakin (aikuisia varten), jotka toisinaan lapsiakin kiinostavat.

Edit: ja meillä saa pelata olohuoneessa sählyä, ja tuolla patja-huoneessa jalkapalloa.

_________________
Jos veri lakkaa maistumasta, kyseessä on tauko

Fitness kuulailija ja kahvakuulan väärinkäyttäjä vuodesta 2010
Suinulan kuulatreenit: http://harjulanhalla.fi/salivuorot.php

Itsellä ei lapsia ole ja kokemusta pienesti vain sisarusten mukuloista, joista toinen hyperaktiivinen(tyttö) ja toinen ei niinkään. On sitten äärimmäisen lahjakas taas musikaalisesti ja tulee toivon mukaan seuraamaan setänsä(tai enonsa, en jaksa muistella kumpi oon!) jalanjälkiä ja alkaa soittaa AINOAA OIKEAA INSTRUMENTTIA, eli rumpuja!! Kitaraa kun aletaan soittaa sen takia, että saataisiin naisia ja bassoa sen takia, kun muut intstumentit on jo varattuja. Laulamaan taas oppii kukavaan!

Itse kuitenkin lapsuudesta muistan vahvasti sen, että olin siihen aikaan vahvasti ylipainoinen ja vaikka olin liikunnallinen, niin silti se asetti rajoitteita. Ainoa asia siis missä voin omakohtaisesti antaa vinkkiä on se, että älkää antako lapsenne paisua lihavan puolelle. Jos lapsi ei ole liikunnasta innostunut, pyrkikää etsimään se hänen juttunsa(musikaalisuus, taiteellisuus...) ja pyrkikää toisaalta opettamaan niitä terveellisiä elämäntapoja. Se on jo puolivoitto, jos nuori ihminen siinä vaiheessa, kun alkaa miettiä omaa terveyttä, on laiha(= ei lihava!), perusterve ihminen. Urheilukärpänen voi puraista myöhemminkin, eikä sen toisaalta tarvitse kaikkia puraista. Sellaisia vellipersepleikkarisipsi-sukupolvea, joilla ei ole mitään intohimoja mitään kohtaan, ei toivottavasti nykyisistä nuorista synny...

Itse olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin, missä lähes ainoana vaihtoehtona oli harrastaa joko viulunsoittoa tai kansantanssia. Olisin halunnut intohimoisesti tanssia, mutta kylällä missä asuin kaikki soittivat ja "kirkonkyläläiset" tanssivat niin enhän minä nyt siinä porukassa voinut olla vaan menin muiden mukana. Ja olihan se hauskaa siihen saakka, kun piti ihan tosissaan alkaa treenaamaan asteikkoja yms juttuja, enkä omistanut minkäänlaista kunnianhimoa niiden suhteen. Soittamisen lisäksi leikimme aina isossa porukassa, milloin leikittiin Tarzania metsässä, milloin oltiin hevosia ja rakennettiin esteratoja tai ajettiin pyörällä pieniä metsäpolkuja eli ei harjoiteltu kovinkaan lajinomaisesti mitään, mutta kehitettiin motorisia taitoja leikkimällä ja en muista, että kenelläkään olisi ollut vaikeuksia oppia eri lajeja koulussa. Äitini edelleen nauraa, kun opettelin hiihtämään ja makasin pienessä mäessä tuhisten vihaisesti. Apua en ottanut vastaan, tuumasin vain, että kaatuu se Takalokin (Helena) eli liikunnasta olen aina löytänyt itselleni haastetta vaikka vasta teini-iässä aloin sitä vakavammin harrastamaan. Isä intohimoisena maratoonarina sai minun juoksuhaluni kyllä lapsena tapettua hehkuttamalla sitä liiaksi asti ja teini-iässä suorastaan kapinoin...

Uskon, että alle kouluikäisten lasten motoriikkaa voi parhaiten harjoittaa ulkoilemalla metsässä, pomppimalla ja hyppimällä, leikkimällä erilaisia hippoja (oppivat väistämään toisia, muuttamaan suuntaa...). Perinteisistä leikeistä löytyy paljon motoriikkaa kehittäviä taitoja esimerkkinä vaikkapa polttopallo ja twisteillä hyppeily. Itse ohjasin aikoinaan alle 4-vuotiaiden ja 4-6-vuotiaiden satujumpparyhmiä ja leikin varjolla opettelimme erilaisia juttuja ja yritimme välttää kilpailutilanteita. Tarviiko välttämättä alle kouluikäisten lasten liikunta olla vielä kovin lajinomaista ylipäätänsä? Kehittämällä perusmotoriikkaa lajien opettelu sujuu sitten myöhemmin helpommin. Ala-asteikäisille vedimme urheilukouluja, missä pienimmille vaihdettiin lajia lähes joka kerta ja vasta vanhempien kanssa opeteltiin enemmän lajikohtaista tekniikkaa vaikk kahdella peräkkäiselää hiihtokerralla. Ja toivottavasti sieltä joku löysi jonkin lajin itselleen! Toki oli erikseen lajikohtaisiakin harkkoja olemassa, mutta urheilukoulussa pyrittiin kokeilemaan kaikkea monipuolisesti. Toivottavasti tällaisia on vielä olemassa edes jossain eikä lasten tarvitse heti alkaa valitsemaan omaa lajia?

Komppaan Jukkaa tuolla, että toivottavasti jokainen löytää oman juttunsa, on se urheilua, kulttuuria, askartelua tai mitä tahansa. Pääasia, että kunto ja motoriikkaa kehittyy vaikka pihaleikeissä, trampoliinillä pomppiessa, Wiitä pelaamalla tai geokätköilyn avulla, ei sen aina tarvitse olla mikään tietty "urheilulaji". Lapsi on terve, kun se leikkii

Hei, täähän kertoo miusta kouluikäisenä! Vieläkin on kaiketi huono vartalonhallinta ja laiskuuttakin ilmenee, mutta muuten olen ihan urheiluhullu. Kyllä se into liikuntaan löytyy jos on löytyäkseen - itse sytyin vasta täysi-ikäisenä ja nyt on suunnitelmissa personal trainer -opintojen aloittaminen syksyllä. Ei siihen mikään ulkopuolinen taho vaikuttanut, itse vain tajusin jossain vaiheessa, kaiketi kun aloin laihtumisen toivossa lenkkeilemään, että liikunnasta tuleekin tosi hyvä mieli, ja ei ole pakko harrastaa niitä lajeja, joista ei tykkää ja joissa on huono. Voi valita ihan mieleisiään ja kokeilla kaikkea. Toisaalta ei sekään synti ole, jos liikunta ei kiinnosta, kunhan sen verran hyvässä kunnossa pysyy että elämä sujuu.

Tuntuu tosiaan siltä ettei epäurheilullisuus haittaa tyttöjen kohdalla. Poika on kyllä "vieraantunut muista pojista" koska on selkeästi rauhallisempi, eikä tykkää pelata pallopelejä tai ottaa fyysistä kontaktia. Vielä tarhaiässä hän oli todella suosittu, kun urheilullisuus ei ollut pojan mitta...
Varmasti ainakin luokanvalvojalla on ollut tämä kiusatuksi tulon ehkäisy syynä huolestumiseen. Liikunnan opettajan kanssa pojalla ei taida synkata.
Meillä on lukuisia perheen kesken tehtyjä biisejä ja covereita... toinen toistaan tyhmempiä, mutta hauskoja. Mä oon se basisti, kun mun ei tarvi saada naisia ja toisekseenkin en osaa soittaa mitään muuta.
Kumpikin pojista omaa todella hyvän rytmitajun. Pienempi pysyy paremmin nuotissa.
Jonkin asteista tekemisen paloa edes johonkin siis löytyy.
Ja meillä ongelmana on pikemminkin alipaino kuin lihavuus.
Mä oon niin samaa mieltä. En käsitä miksi jämähtää tuohon hiihtoon, kun on paljon muitakin lajeja!!! Ja miksi ekalla luokalla liikunnan täytyy olla jo noin tosissaan tekemistä? Sais olla enemmän leikin varjolla liikkumista.
Tämähän mullakin on käynyt mielessä. Olen lukenut että mikäli on liikkunut paljon lapsena, niin aikuisiällä on helpompi kehittyä liikunnallisesti kuin sellaisen aikuisen joka ei ole liikkunut lapsena. Jää niinkuin lihasmuistiin tjms.
Lisäksi liikunta aktivoi aivoissa osia jotka liittyvät oppimiseen ja keskittymiseen ja jopa puheeseen. (Väittää koulupsykologi-serkkuni)

Mua on jäänyt vaivaaman esimerkiksi se dokkari missä kerrottiin että, jos täysin näkevän vastasyntyneen laittaa vuodeksi pimeään, siitä tulee sokea, joka ei voi oppia enää näkemään sillä se ikävaihe missä silmien, hermojen ja aivojen näköaistimusten pitäisi kehittyä, meni jo ohi.
-Siis tämähän on aivan eri juttu, sillä poikani eivät ole vastasyntyneitä eivätkä sänkyihin sidottuja, mutta mutta...
Saanko kuulla sitten 20 vuoden kuluttua, että -"Miksi sä et laittanut mua liikkumaan???"

Tästä minäkin olen 102% samaa mieltä. Tuolloin liikunnan pitäisi olla kivaa leikkiä, ei verissä päin jonkun lajin harjoittelua. Vielä pahemmin metsään menee liikunnan harrastaminen: 8v mennessä pitää jo olla laji valittuna, ja sitä sitten treenataan minumi 3 kertaa viikossa, ja pelit/kisat päälle. Minusta ala-aste ikäikäisille pitäisi olla mahdollisuus harrastaa kaikenlaista liikuntaa, vaan eipä sellaista mahdollisuutta ole.


Riski on olemassa, että kuulet sen, tai että 'miksen mä saanut sähkökitaraa/päässyt kuvataidekouluun/näytelmäkerhoon/jne'. Tai sitten et, ei sitä voi tietää. Ja ihan yhtä paljon voi tulla takkiin siitä kun pakotetaan liikkumaan, ja hommasta tulee ikuiset, tai ainakin pitkäaikaiset traumat.

_________________
Jos veri lakkaa maistumasta, kyseessä on tauko

Fitness kuulailija ja kahvakuulan väärinkäyttäjä vuodesta 2010
Suinulan kuulatreenit: http://harjulanhalla.fi/salivuorot.php

Olkoonkin, että leikkimällä ne leijonanpennutkin oppii, liittyy seuratoimintaan nyky-Suomessa vaan melko paljon tulos-/suoritusorientoituneisuutta.

Vaikka ihan lapsen parast ajatellen jättäis sen kaiken ohjatun (ja siis sitä kautta edellä mainituilla tavoilla pahan/haitallisen) ulkopuolelle, tulee samalla eristäneeksi lapsen melko vahvasti.

Aika moni lapsi oppii ne vähätkin sosiaaliset valmiutensa urheiluseurojen kuvioissa.

Tarkkana saa olla siis ettei tee hyvää hyvyyttään suurempaa vahinkoa

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Mä olen sitä mieltä, että on törkeää vaatia tänäpäivänä lapsilta hiihtoa. Viime talvi on tilastollinen ihme ja normitalvena suksille ei ehdi kuin kerran tai kaksi. Miksi vaaditaan, että hankitaan kalliit välineet niitä muutamaa kertaa varten?

Teidän pojat on ihan normaaleja ja suoriutuvat arkiaskareista ihan hyvin. Ei kaikkien tarvitse olla himoliikkujia. Uintitaito olisi hyvä ja sen oppii jos käy uimakouluissa/kursseilla. Uimataito tuo sellaista turvaa rantaleikkeihin.

Lapset osaavat olla todella julmia, eikä minkäänlaista poikkeavuutta massasta siedetä, valitettavasti! Eikä liikkuminen välttämättä auta siihen. Itseäni on kiusattu todella paljon, vaikka olen aina harrastanut liikuntaa eri lajeissa ja kuulunut liikunnallisesti siihen parhaaseen 10%. Olen työssäni huomannut, että lapset kiusaavat poikkeavia jo 2-vuotiaana. On ollut aika hämmentävää huomata, kuinka pienenä/nuorena se alkaa.

Pääasia olisi, että lapsesi olisi tyytyväinen siihen mitä tekee...

_________________
Jos treenataan, treenataan täysii!

Herää väkisinkin kysymys, onko kyse häiriökäyttäytymisestä vaiko luontaisesta nokkimisjärjestyksen saamisesta laumaan...

Mutta ainakin kouluikäisillä ja aikuisilla tuntuu kiusaaminen olevan häiriökäyttäytymistä!
Jostain se heikko kohta toisista kaivetaan, joku eroavaisuus tai puute täytyy löytää. Sillä saa pönkitettyä omaa "paremmuuttaan" tai ainakin saa huomion pois omista puutteista. Kiusaaja on se, kelle täytyisi saada apua huonoon itsetuntoon ja muihin henkisiin ongelmiin.

Mua kiusattiin muksuna pisamien takia, se onneksi loppui ensimmäisen vuoden jälkeen kuin itsestään, mutta yhden aivan julmat piirteet saaneen kiusaamistapauksen olen nähnyt liiankin läheltä, joka päättyi siihen että kiusattu oli pitkään suljetulla osastolla sairaalassa... Avohoitopotilas nykyisin.

Joten puutun kaikkeen kiusaamiseen, joidenkin mielestä liiankin hanakasti...

Niin pitääkin!

Mulle kouluvuodet oli ihan helvettiä, välillä ihmettelen vieläkin kuinka siitä selvisin hengissä. Mua kiusattiin lähes kaikesta, kiusaaminen oli psyykkistä ja fyysistä. Mua lyötiin ja potkittiin, koska olin pizzanaama, fläsä ja tissitkin olivat haukkujien mielestä liian isot. Kaiken kukkuraksi mua pilkattiin niistä mustelmista joita syntyi löymisen ja potkimisen seurauksena. Olemalla hyvä urheilussa ei ollut pelastus...

_________________
Jos treenataan, treenataan täysii!

Kyllä ne syyt keksitään jos siis kiusata halutaan. Se on kyllä harmillista ja yksi niitä harvoja ilmiöitä joka mulla saa kans veren kuohahtamaan. Pari kertaa olen jo löytänyt itseni suunnittelemasta rikosilmoituksia koulua ja vanhempia kohtaan vanhimman poikani koulukavereista. Asioilla on tietysti aina kaksi puolta, ei sillä kiusaajallakaan aina helppoa ole vaikkei se mikään tekosyy olekaan.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Tuntuu homma menevän niin, että kiusaajien vanhempiin ei kovin vähällä oteta yhteyttä. Linja on suunnilleen 'Koulu käsittelee kiusaamiset, ei siitä vanhemmille tarvi ilmoitella'. Paikoin tuntuu, että kiusaajien vanhemmat saavat ensimmäisen kerran tietää kullannuppunsa toilailuista poliisin ottaessa yhteyttä.

_________________
Jos veri lakkaa maistumasta, kyseessä on tauko

Fitness kuulailija ja kahvakuulan väärinkäyttäjä vuodesta 2010
Suinulan kuulatreenit: http://harjulanhalla.fi/salivuorot.php

Mun nuoruudessa turpaan saamiseen riitti se että muutti muusta kaupungin osasta 2 ensimmäistä vuotta joutui lähtemään koulusta kotiin juoksujalkaa Ikävä kyllä,aina ei päässyt porukkaa karkuun . Nuoremmat veljeni oppivat systeemin minun kauttani ja totesivat että on autuampi antaa kuin ottaa Itse en koskaan kertonut vanhemmilleni Veljieni ei tarvinnut,koska opettajat ottivat meihin yhteyttä,tämän tästä. Silloin kun jotkut kiusasivat heitä,heillä oli pay back time. Hassua että puolustautumisestakin tuli huutia ja jälki-istuntoja
Mulle jäi epäselväksi,miten sitä olisi pitänyt suhtautua niihin

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"