Juuri suunnistukeikalta palattuani suosittelen suunnistusta luonnollisen liikkumisen lajiksi. Mennään vauhdilla metsää, risukkoa, suota, pusikkoa, puunrunkojen ja kivien yli, jyrkänteitä alas ja ikävä kyllä ylöskin
Tänään luonto myös kosketti, nimittäin oksalla poskeen, missä on nyt parin millin reikä. Verta tuli kohtuullisesti ja naamaan hiukkasen lisää katu-uskottavuutta! Pitäisi varmaankin hankkia ne pari vuotta ostoslistalla olleet suunnistuslasit ennen kuin osuu keppi silmään.
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
