Kahvakuulaurheilu.net

Kesälomaa tuossa Järvi-Suomessa taas vietin ja siinä kun taas uiskentelin järven yli edes takas aloin miettimään:

aloitin harjoittelun vasta aikuisiällä, mutta olenkin sitä sitten tehnyt säännöllisesti ikävuodet 20-40 (tähän asti siis). Ja koko tuon ajan tuntuu, että pienen toleranssin sisällä on testitulokset pysynyt samoina, esim cooper, kilsan uinti avovedessä tai mave-ykkönen.

Onkohan siis niin, että aikuiskuntoilijan, joka on pidemmän aikaa säännöllisesti (ja suht monipuolisesti) harjoitellut, on vaikeaa (ellei mahdotonta) kehittää jotain ominaisuutta vai meneekö saavutettu kehitys enemmänkin kehittyvän tekniikan/suoritustaloudellisuuden piikkiin? Oletuksena siis, ettei ole jotain ominaisuutta suoranaisesti laiminlyönyt siihen asti.

Ja ominaisuus olisi tässä yhteydessä esimerkiksi just kestävyys, maksimivoima, räjähtävä voima jne eli nämä kulmakivet, ei niinkään niiden sovellukset, joihin liittyy taitoa, tekniikkaa tai välineitä.

Jossain määrinhän vanhemmiten suorituskyvyn pitäis laskea eli kehitykseksihän voi laskea jopa saavutetun tason säilyminen.

Jos oli liian monimutkaisesti hahmoteltu niin selvennän kyllä mielelläni, asia nimittäin kiinnostaa kovasti. Erityisen arvokasta olis kuulla omakohtaisia kokemuksia pitkän linjan jyriltä.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Kyllä tällainen "muuri" tosiaan on olemassa. Silloin sanotaan, että harjoitusvaste on huono. Tyypillinen nelikymppinen kilpakuntoilija on siihen mennessä käynyt läpi lajinsa tunnetuimmat harjoittelumenetelmät, kokeillut niin teho- kuin määräpainotteisia ohjelmia ja ylipäätään kroppa on tottunut kaikenlaiseen rääkkiin, jolloin kehitystä aikaan saavaa ärsykettä on vaikeaa tehdä ilman vammautumista tai ylikuntoon menemistä.

Ihan muihin kuin fyysisiin perustekijöihin satsaaminen saattaa tosiaan lajista riippuen johtaa veteraaneillakin huomattaviin tulosparannuksiin, mutta ei se missään nimessä helpolla tule eikä yleistä ole. Huipulla ei tämäkään mahdollisuus ole yleensä jäänyt käyttämättä ja siksi veteraani-ikäisten huippujen tulokset yleensä ovat hyvin tasaisia tai aivan hitaassa laskussa. Huomattaviakin parannuksia on nähty, mutta ikävä kyllä niitten ylle on valitettavan usein myöhemmin langennut dopingin varjo.

Laajemmin ajatellen aloittelijan "kasvupyrähdyksen" suuruus määrää sen, millä tasolla jatkossa mennään. Sen jälkeinen aika on vain hienosäätöä.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

No tätä mä just pelkäsin.

Eli vanha kunnon 80:20 sääntö toimii tähänkin. Eli olen harjoittelijana saavuttanut sen 80 prosenttisen tason 20 prosentin panoksella ja lopun 20 prossan esiin houkuttelemiseksi olisi käytettävä 80 prossa lisäpanostusta.

En siis halua käyttää tätä tekosyynä jämähtää tälle tasolle, mutta pohdiskelin vaan juurikin miten monta tietä sinne Roomaan oikein vie. Olen kokeillut tosiaankin määriä, tehoja, kausittelua, jaksottelua yms ja lopputulos tuppaa olemaan samankaltainen.

Tämähän on tietysti jonkinlaista systeemioptimointia tavallaan, eli tarkoituksena optimoida panos-tulos -suhde. Niin ja säilyä terveenä ja järjissään ja pitää hauskaa matkan varrella

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Jos syntymävuosi on kovin ruman näköinen numero, niin kannattaa vaihtaa lajia. Niin useimmat tekevät, koska silloin voi aina kuvitella kehittyvänsä vieläkin.

Uusi laji kannattaa valita huolella, nelikymppistä tuskin pyydetään Litin pelipaikalle tai Jarkko Niemisen nelinpelikaveriksi. Jokin pieni laji tai pitkää hidasta junnausta, mikä ei nuoria kiinnosta ja mistä voi ajatella, että on huippu, kun maaliin asti pääsi.

Jos noi ei auta, niin sitten vasta kuulat kinttuun ja sillalta alas .

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Siispä aloitin kuulan nostamisen.

_________________
aka traanitapiiri
Valiokunta | Koti | Kuulasauna | Katsoo ne jotkut golfiakin

Joka tapauksessa se on jossain vaiheessa edessä. Jossain vaiheessa ei enää pysty mitenkään vetämään 25v kolleja 6-0, ja omia ennätyksiään ei pääse edes sivuamaan.

Itse olen niin pitkään ollut vähän liikkuva, että vielä pystyy omia ennätyksiään pätkimään, ja omat lapsetkin vielä niin pieniä että niille pärjää. Ehkä keskiverto 25v harjoittelematon kolli vielä häviäisi monessa, mutta enemmälti treenanneiden kanssa ei tarvi koittaa missään lajissa.

_________________
Jos veri lakkaa maistumasta, kyseessä on tauko

Fitness kuulailija ja kahvakuulan väärinkäyttäjä vuodesta 2010
Suinulan kuulatreenit: http://harjulanhalla.fi/salivuorot.php

Taitoja, tekniikkaa ja välineitähän voi kehittää varttuneenakin.

Mä uskon nykyään, että aika monen kisakuulailijan ensimmäistä kisavuotta seuraava tuloskehitys on oikeasti taidon/tekniikan kehittymistä, kunnon pysyessä noin samoilla kinkereillä.

Ja ennen kuin palstan naarastiikerit naulitsee mut tästä ristille, niin toki niin voi kehittää suorituskykyä että vapauttaa kapasiteettiä hyödyllisin toimintoihin (esimerkiksi laihduttamalla rasvaa paljon vapautuu paljon käyttökelpoista suorituskykyreserviä).

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Pääasia että on kivvoo ja saa painaa TÄYSILLÄ!!!!! SEKÄ EDES HIUKAN KIUSATA POIKASIA

_________________
Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa.

"Rautaa on vihattava, se on lannistettava, se on nostettava!!" -Kaarlo Kangasniemi

Mä haluan kanssa kymmenen vuoden päästä olla se, joka kiusaa nuorempia liikuntasuorituksillaan
Nyt kun reilu kolmekymppisenä on päässyt kunnon treenamisen makuun...

_________________
"Emme lopeta leikkimistä siksi, että vanhenemme vaan vanhenemme siksi, että lopetamme leikkimisen"

Vai olisko kyseessä liika temppujen määrä? Entäpä jos olisitkin tavoitellut pelkkää mave tuloksen nostoa tuon 20-vuotta. En tiedä, mutta vanha sääntö joka alan erikoismies ei ole minkään alan erikoismies pätee ( ok no en tiedä onko tollasta mutta silti ). Toisaalta monessa hommassa kehittyminen ja sen näkyminen vaatisi taas tietyn tason saavuttamisen jälkeen mielestäni toisesta asiasta luopumista, eli vaikea kehittyä mavessa jos juoksee koko ajan. Vaikea kehittyä juoksussa jos on painava, siis tietyn tason jälkeen. Eli eri ominaisuuksien kehittäminen voi olla vaikeaa, etenkin jos niiden ominaisuudet kilpailevat edes hieman. Siis ainakin näin voisi kuvitella. En tiedä, koska en ole koskaan vielä ollut sillä tasolla missä kehittyminen pysähtyisi, enkä iässä.

Harva maratoonari vetää maasta 300kg ja harva 300kg vetäjä juoksee maratoonia alle kolmeen tai edes neljään tuntiin. Toisaalta 200+ ei oikeastaan ole tulos eikä mikään, eikä maratoonin läpi juokseminen ole maailman haastavin tehtävä. Mutta onko tuollainen kivaa? En tiedä, itse tykkään tehdä montaa juttua ja se riittää mulle.

Yritän siis sanoa, että Heikki kyllä se siitä. Tavoitteet nyt tarkastukseen ja niitä kohti, muista lajeista hieman tinkien.

Komppaa tavastia. Priorisoituminen mahdollistaa varttuneempanakin vielä kehitystä Uskon että mave ja kestävyyslajit(juoksu-pyöräily) astuvat toistensa varpaille Esim,Valitset mitä haluat parantaa ja teet sitä 2vuotta. Siinä ajassa sun pohjilla saa varmasti tulosta,jos on tullakseen
Se taas vaatii päätä,koska se voi olla toisinaan puisevaa tehdä samaa juttua kerta toisensa perään Uskon että sulla pää riittää joten mitä haluat
Itsekkin uskon että suurimmat GS:n tulosnousut ovat tulleet tekniikan paranemisen myötä.Ja vieläkin on löysiä toistoja olemassa(jos tekniikka napsahtaa kohilleen)
Klenov paransi vielä tuloksia 60 vuotiaana kuten Truchevits. Klenov aloitti nostelun 43vuoden ikäisenä Fuglyev ja Michalchuk ovat MM ja iät ovat 49 ja 50 tänä vuonna. Michalchuk voitti ensimmäisen MM vuonna 1993 ensimmäisissä GS:n MM-kisoissa ja viimeksi 2010 IGSF liitossa

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Sama kokemus, ikääntyessä joutuu kaventamaan repertuaaria. Oikeastaan vanhenemisen tyypillisin piirre. Hitaamman palautumisen takia ei kerkiä kaikkia ominaisuuksia ylläpitämään saati kehittämään ja harjoittamatta jäävät heikkenevät nopeammin kuin nuorena . Ikääntyvät huiputkin keskittyvät vaikkapa yhteen matkaan/tyyliin jne.

Lahjakkuus voi tosiaan putkahtaa esiin jopa nelikymppisenä aloittavalla vaikka olisi sitä ennen viettänyt tavallista tai jopa epäterveellistä elämää. Jopa maratonilla tehty varsin kovia aikoja "myöhäisherännäisenä".

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Älkää nyt kolleegat olko huolissaan mun jaksamisesta tai motivaatiosta sinänsä, ei se mihinkään ole hävinnyt.

Mä hain vain tällä kysymyksellä kannanottoja tai tiedonjyväsiä siitä, että kehittyvätkö pelkistetyt ominaisuudet (siis juuri nää hapenottokyky, kestävyys, maksimivoima) vai onko kyse tekniikan/taidon kehittymisestä.

Mä en ajatellut näin nuorella iällä vielä erikoistua, teen kaikkea mitä huvittaa ja olen just niin tasasen p*ska kaikessa

Tämä nähtiin juuri eilen Kisko triathlonissa, missä piti juoksuvaiheessa laittaa ihan kävelyksi kun ei kovuutta ollut. Lisää treeniä vaan niin kyllä se siitä.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Niin ja tämä säikeen avaus oli vähän niin kuin ääneen ajattelua.

Absoluuttinen hapenottokyky ei aikuisella varmaan paljon kehity, suhteellinen voi kehittyä. Voima taas voi kehittyä lihaskasvun myötä. Toisaalta taas molemmat alkavat jossain vaiheessa elämänkaarta heikentyä. Kimuranttia, mutta ehkä tämä on vaan mulle tyypillistä ylianalysointia.

Ja taitoja voi oppia ja kehittää hautaan saakka.

Voi siis vanhanakin kehittyä, kunhan ymmärtää rajoitteensa.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Muut täällä keskustelevat tuntevat asiaa varmaan paremmin, mutta kai aika selvää on, että ikääntyessä mahdollisista harjoitteluvirheistä ja kropassa piilevistä heikkouksista johtuvat vammat tulevat vähitellen esiin ja alkavat haitata (kovaa) harjoittelua. Lisäksi vanhetessa tavoitteet voivat muuttua. Jos ihminen ei pysty tietoisesti arvioimaan tulostavoitteidensa tai muiden tavoitteiden mielekkyyttä, hän voi väsyä, kyllästyä ja harjoittelu voi muuten ajautua umpikujaan. Kaikki nämä tietysti heikentävät tulostasoa tai ainakin hidastavat sen kehitystä.

Itse en ole koskaan ollut kilpaurheilija enkä erityisen kunnianhimoinen kuntoilijakaan. On toki joitain simppeleitä tavoitteita, kuten että jos vähän laihtuu ja lihasvoima paranee, pystyy taas juoksemaan kevyemmin ja esimerkiksi vetämään leukoja ja tekemään etunojapunnerruksia (kunhan vihoitteleva olka rauhoittuu.) Toisaalta tiedän aivan hyvin yli 50 vuoden ikään ehtineenä, että vaikka nuo tavoitteet ovat mukavia asioita, ei se elämän niiden saavuttamisen jälkeen kovin paljoa ihmeellisemmäksi muutu. Aidommat ja samalla vaikeammat tavoitteet liittyvät jonkinlaiseen tasapainoon työn ja vapaa-ajan; liikunnan, levon ja syömisen kesken. Toisaalta, kun en ole tuollaisia tasapainotiloja koskaan tainnut kokea, en myöskään tiedä, miltä ne tuntuisivat.