Kahvakuulaurheilu.net

Sisäinen filosofi alkoi nostaa päätään tuossa treenejä suunnitellessa ja rupesin miettimään treenaamisen fiiliksiä, rentoutta ja sensellaista. Usein (ainakin itsellä) painon nostaminen (on se sitten kahvakuula, omapaino punnerruksessa tms. tanko tai mikä tahansa) tapahtuu vihaisella "nyt perkele nostan" asenteella. Rutistetaan ja väännetään painoa haluttuun suuntaan kuin viimeistä päivää. Mieleen sitten juolahti, että olisiko suoritus kovin erilainen, jos alkaisi ajatella painoa "kaverina". Tarkoitan että alkaisi ilon kautta hakemaan sitä nostoa ylös. Jännittynyt vihainen fiilis kuitenkin ainakin omien kokemusten mukaan luo kovaa lihasjännitystä ja tekniikasta tulee suoraviivainen ja jykevän oloinen. Olisiko rennolla fiiliksellä nostettaessa liike sitten kevyempi, rennompi ja sulavampi? Päätin sitten alkaa seuraavissa treeneissä testailla, jos hymyilisi liikkeitä tehdessään ja hakisi mahdollisimman rentoa tekemistä, katsotaan mitä tästäkin tulee....
Onko muilla täällä kirjoittelevilla kokemuksia moisista hommista. Tuleeko pään sisäisiä liikkeitä ja niiden vaikutuksia nostoihin mietittyä yleensä ollenkaan? Itsellä ainakin juuri nuo esiin nousevat fiilikset tuntuvat koko kropassa samallalailla kun jos suuttuu tms. Kun on vihainen niin on koko kropalla vihainen ja kun on iloinen niin sitten on koko kropalla iloinen. Onnistuuko noiden fiilisten vieminen treenaamiseen?
Kukapa näitä miettisi, jos en minä...

_Hallittu_ "nyt perkele!" asenne sopii ehkä paremmin lyhyempiin voimailuvetoihin kuin kahvakuulailuun. Se on mun henk.koht. mielipide. Hallitsemattomana se johtaa AINA mainitsemaasi jännitykseen joka on huono juttu. Rentoutta pitää aina olla, oli sitten kyseessä keihäänheitto tai kahvakuulailu!

Tiukka keskittyminen ei ole helppoa, ja ajatus harhailee helposti asioihin jotka heikentävät suoritusta. Varmaan joka nostajalla on omat niksinsä näissä henkisen puolen jutuissa.

No mä treenaan yleinsä ihan hyvällä mielellä. "Kuula on kiva kaveri" hengessä. Keskityn tekniikkaan ja hengitykseen, en ajattele muuta.

Viime kuussa Tallinnassa hatutti kilpakumppanin kädenheilautus mun suuntaan niin paljon että tein enempi kuin mitä oikeasti sen hetkinen kunto olisi antanut myöten ja nielin oksennusta kun lähdin lavalta... Luulen että kiukku auttoi tuloksen tekoon.

Mitenkäs minä eilen Kukalle laitoinkaan sähköpostiin määritelmäksi sen jälkeen, kun tein tämän hetken tilanteeseen käsittämättömät tempaukset: "Aimo annos kiukkuisuutta, ylienergiaa, sopivat sapuskat, harmitus kisojen väliin jäämisestä ja sopiva ripaus onnellisuutta, rentoutta ja oikea hetki."

Kyllä sopivalla olotilalla on suuri merkitys, mutta sitä olotilaa ei aina löydä kaivamallakaan.

_________________
24 Blogi

Eikös Karhukin sano, että rautaa on vihattava ja näyttää isoja murkuloita nostelevan......ja päiväthän menee mukavasti, kun on koko ajan sellaisessa pienessä tasaisessa raivaritilassa .

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Itse pyrin liike-meditaatioon Kisoissa välillä saanut flow-tilan päälle ja recordit yleensä rapisevat silloin Ajatus pitkässä sarjassa tekniikan ja hengityksen syncronisoinnissa "Vihalla" voi saada sarjan lopussa muutaman toiston,eipä juuri muuta Uinnissa,hiihdossa ja soudussa sama idis. Tasainen rytmikäs liike kera oikean hengityksen

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Joo, kuulaa ei kyllä voi nostaa jos miettii samalla vaikka kauppalistaa tai jotain hommaa joka pahasti jurppii. Aikoinaan kun joogasin säännöllisesti monta kertaa viikossa tein itseni kanssa sopimuksen, että kaikki ylimääriset murheet jää sen maton ulkopuolelle (samoin kuin olen tosi huonoina aikoina jättänyt niitä yöksi rappukäytävään). Astangassa on alkumantra, joka on suomennettuna todella... noh... mutta toimii mun mielestä hyvänä siirtymisenä "toiseen tilaan" treenin ajaksi.
Kuulan kanssa en mantroja lue (vaikka voishan se olla vaikka hengitys, core, ponnistus, hengitys, core, ponnistus...), mutta mun keskittyminen treeniin alkaa joka tapauksessa siitä nivelten pyörittelystä ja vatsaan ja kylkiin hengittämisestä. Sen jälkeen en kesken treenin osallistu ajankohtaisten ongelmien ratkomiseen ellei talo ole tulessa.

Vihaisena lähden mieluummin juoksulenkille ja jätän kuulatreenin seuraavaan päivään. Mäet nousee raivolla paremmin kuin kuula.

_________________
aka traanitapiiri
Valiokunta | Koti | Kuulasauna | Katsoo ne jotkut golfiakin

Riippuu mitä tekee, mutta monta vihlasua olkapäässä on juuri tullut jostain piikistä: nyt per..le nouset.
Nykyään koitan tyylillä: mieli "tyhjäksi" ja eleettömäksi, nyt kuula käydään väsytystaistelu, minä sen voitan jos en tänään niin huomenna. Painoa koitan olla miettimättä, 32kg kun työntää niin jännittää alle meno heikkoa ihmislasta, kun tekee 16kg pari alle ja on tuijottelamatta liikaa punasta ennen starttia ni heti on helpompaa.

_________________
"It is better to be student of reality, than a master of illusion"

- Sarnonsa lukenut psykosomaattinen harjoittelija: kaikki vammat ja kolotukset ovat loppujen lopuksi mieleen tai tunteisiin liittyviä. Ahdistus ja stressi voi aiheuttaa selkäsärkyä. Treenin rasitusta ei voi suoraan päätellä nostetuista kiloista tai intensiteetistä vaan siihen vaikuttaa ennen kaikkea oma fiilis.

Mielestäni tämä ei kuulu kärjistettyyn ääripäähän

Ensiksi mainittu kärjistys tyyli sitten pitää toteutuksen numeron/kellon tarkkuudella samalla tasolla, mutta kun se ei mee niin

_________________
Kev:n treenit ke ja su klo18-19 yu-kentällä

Osteopaatillekko ?
http://www.suomenosteopaattiliitto.fi

Kyllä itsellä se kiukku toimii tietyissä harjoitteissa ihan hyvin, mutta toki hyvin tapauskohtaista.

Lisäksi ryhmässä tekeminen on selvä motivaattori ja kannustin monelle, myös itsellekin välillä, vaikkakin on niin kauan myös tottunut
treenaamaan yksin, ettei se ole mikään kynnyskysymys.

_________________
Punire Corpus, Firmo Animus.