Kahvakuulaurheilu.net

Vastaanpa tähän ketjuunkin, että foorumillakin on elämää.............kuulailun suurin merkitys on sen ympärille kertynyt valtava määrä tietotaitoa kehon toiminnasta. Olen viimeisen parin vuoden aikan oppinut siitä enemmän kuin 30 vuoden liikuntaharrastuksen+terveydenhuoltoon liittyvien kurssien avulla. Millään muulla lajilla en ole havainnut harrastajissa suhteessa näin paljon hoitoalan ja liikunna huippuammattilaisia.

Tänä vuonna oma treenaaminen on monipuolistunut ja vammojen kuntouttamiseen on tullut uusia konsteja. Oikea suoritustekniikka monessa muussakin asiassa kuin GS:ssä on selkiytynyt.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Vapaassa tahdossa eläminen on terveyden kivijalka, kuten stressin määrä on säädeltävissä.
Liika treeni on pahasta Kropalla tapana pistää elämä "jännäksi" väsyneenä ja ylitreenattuna.
Viime kevään SM kisojen jälkeen en ole sairastanut yhtään kertaa, en treenikaudella enkä kisojen alla
Olen lopettanut ne vähäisetkin "rönsyilyt" harjoittelussa, kyllä kuula opettaa.
Päätä ei ole pakko hakata seinään jos ei vättämättä halua huomiota ja samanlaista kovakalloa seuraksi

_________________
Kev:n treenit ke ja su klo18-19 yu-kentällä

Osteopaatillekko ?
http://www.suomenosteopaattiliitto.fi

Muutamia asioita:Terveys,on kuin hyvä ystävä.Sen huomaa aina vasta menetettyään
Vaikka tekisi asiat kuinka hyvin,aina on "sattuma"- "kohtalo" - "karma" - tai ennaltaarvamaton tekijä mukana joka voi muuttaa kaiken (perustuen omakohtaisiin kokemuksiin munuaiskivien ja verenmyrkytyksen kanssa)
Treeneissä kannattaa olla "ohjelma-systeemi" joka luo pohjan päämäärälle Metodin pitää olla riittävän joustava,jotta se toimisi optimaalisesti (perustuen omakohtaisiin kokemuksiin kehon-mielen muutoksien vaikutuksesta harjoitteluun)

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Rauta painaa. Mutta kevenee kun harjoittelee. Vaikkei se useimmiten olekaan kovin kivaa.

.......

Olen oppinut ainakin sen, että kun keskittyy taitojen kartuttamiseen kalorien kuluttamisen sijaan alkaa kropassakin tapahtua ihmeitä ihan huomaamatta.

Isoin opetus on ollut, että tekeminen on tärkeintä, vaikka kaikki ei olisikaan sitä hienointa ja optimaalisinta kehityksen kannalta. Erilaisten oppaiden yms. lukeminen ja videoiden katselu on hyvä juttu, mutta mikään tekniikka tai systeemi ei tuo tuloksia, tekeminen tuo tuloksia. Jos treenit eivät ole sitä kaikkein suunnitelmallisinta ja hienointa, niin ei suurta merkitystä. Yritän pitää tavoitteet mielessä ja treenata sen mukaan suunnitelmallisesti, mutta en tuhlaa aikaa uuden ylivertaisen treenisysteemin löytämiseen. Jos treenaa 3-5 kertaa viikossa, niin että koko kroppaa tulee harjoiteltua ja saa päälle hyvän hien ja jopa hieman happoja johonkin päin niin kunto kaikella todennäköisyydellä kasvaa. Siinä treenatessa oppii mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

...että hyppiminen ohjelmasta toiseen ei kannata. Ei myöskään pitäisi seurailla nettiä näissä asioissa, tulee vaan muuteltua kaikkea.

T:nimim juuri vaihdoin generaattoriin.

Nyt vaan päätin sen vetää läpi, ja muutella reeniä sitten sen valmistumisen jälkeen.

Treeni on ollut kompakti yhdistelmä kaikkea mitä olen tehnyt ennen eri lajien yhteydessä. Tavoitteellisuus on muuttanut arkista toimintaa, fysiikka on muokannut mieltä ja mieli fysiikkaa.
Termi "kehon kuunteleminen" on saanut kokonaan uuden merkityksen.

_________________
aka traanitapiiri
Valiokunta | Koti | Kuulasauna | Katsoo ne jotkut golfiakin

Minulle vuosi 2011 on ollut monessa mielessä tärkeä ja valaiseva vuosi. Ensinnäkin olen tämän vuoden aikana löytänyt tieni sekä salille että kahvakuulailun maailmaan mitkä molemmat ovat olleet aika isoja askelia ihmiselle, joka ei koskaan ole mitään liikunnallista kunnolla harrastanut. Tällä hetkellä koen olevani "elämäni kunnossa" sillä fyysisesti voin hyvin ja jaksan hyvin. Ja minulla on hyvä ryhti ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen myös oppinut sen että pelkkä treenaaminen ei tee autuaaksi vaan kehonhuollolla on tosi iso merkitys ja sillä että antaa kropan levätä tarvittaessa. Monta kertaa olen tämän vuoden aikana hakannut päätäni seinään kun joku osa kropasta on jumahtanut täysin tai kipeytynyt eikä salitreeni tai kuulatreeni ole sen takia sujunut. Isoin ja tärkein juttu on kuitenkin ollut se, miten oma suhtautuminen itseeni ja kroppaani on muuttunut aikaisemmasta "minä en osaa mitään eikä mun kroppa kestä mitään" ajattelusta kohti "minä osaan ja minun kroppa kestää kyllä, jos olen sille armelias" ajattelua Ylipäätään suhtauminen omaan kehoon on muuttunut positiivisemmaksi.

Sullahan on vallan onnistunut vuosi sitten, onnittelut siitä!

_________________
"Emme lopeta leikkimistä siksi, että vanhenemme vaan vanhenemme siksi, että lopetamme leikkimisen"

Sen että vanhaksi ei ole tulemista (eikä heikoksi)

_________________
Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa.

"Rautaa on vihattava, se on lannistettava, se on nostettava!!" -Kaarlo Kangasniemi

Mitä olen tänä vuonna oppinut treenistä? Kaiken mitä tällä hetkellä osaan, eli en juurikaan paljon Aloitin 6.7.2011 8kg markettikuulalla ja nyt treenaan Haapajärven kisoja varten 12 kiloisella. Kiitos Eveliinan, olen oppinut rakastamaan kuulaa. Vielä en kuitenkaan vihaamaan.

Terveydestä opin valitettavasti jo vuonna 2010, kun sairastin vuoden verran liikuntakyvyttömänä sängynpohjalla, että sitä ei todellakaan osaa arvostaa ennen kuin sen menettää. Onneksi olen kuntoutunut ja tunnen itseni niin onnekkaaksi joka kerta kun tartun kuulaan, varsinkin painavampaan, vaikkakin vain siirtääkseni sen 20 kiloisen pois tieltä. Onnekkaaksi, koska vuoden 2010 heinäkuussa en nostanut kahvipannua yhdellä kädellä ja nyt jo sitä 16 kiloistä pääni päälle ja jopa sen 20 kiloisen jaloista pois

Mitä sulle tapahtui että jouduit sairaalaan?

Sairastuin sidekudossairauteen nimeltä SLE eli systeeminen lupus erythematosus. En onneksi joutunut sairaalaan, mutta kieltämättä omat nurkat kyllä tuli tutuiksi. Meni reilu puoli vuotta ennenkuin diagnoosi selvisi ja toinen mokoma kunnes lääkkeet ja fysioterapia alkoivat puremaan. SLE siis oireilee nivelissä, lihaksissa, ihossa, limakalvoilla ja muissa sidekudoksissa. Oireet vaihtelivat nivel- ja lihaskivuista ihottumaan ja yleiseen voimattomuuteen. Luulin kyllä välillä, ettei minusta enää tule kalua. Mutta niin vaan tässä kuulia nostellaan Ja siksi odotan Haapajärven kisoja ihan älyttömästi, kun pääsen siellä näyttämään itselleni, läheisilleni ja muille SLE:tä sairastaville, että siitäkin voi kuntoutua ja kilpailla (ja toivottavasti vielä pärjätäkin)

Luulin kyllä välillä, ettei minusta enää tule kalua. Mutta niin vaan tässä kuulia nostellaan Ja siksi odotan Haapajärven kisoja ihan älyttömästi, kun pääsen siellä näyttämään itselleni, läheisilleni ja muille SLE:tä sairastaville, että siitäkin voi kuntoutua ja kilpailla (ja toivottavasti vielä pärjätäkin) [/quote]


Hienoa RautaNeito !!

Ja tsemppiä treeneihin !