Laitanpa vuoden lopun lähestyessä tavoitteellisen treenaajan tyypillisen kehityksen kuoppineen:
Vaihe 1) Innostus oman lajiin on suuri ja aloittelijan kehityspyrähdys roima vaikka melkein kaiken tekisi väärinkin. Vaihe kestää noin vuoden.
Vaihe 2) Jatkuva treenauksen koventaminen ja muu harkitsemattomuus johtaa vammoihin, ylirasitukseen tai lievään kyllästymiseen. Tulee takapakkia, mikä vaihe kestää muutamasta kuukaudesta reiluun vuoteen.
Vaihe 3) Vaikeudet saadaan lopulta selätettyä ja niistä viisastuneena alkaa hitaasti mutta tasaisesti koventuva panostus, mikä johtaa lopulta parhaisiin tuloksiin, mitä amatöörimäisellä satsauksella ja lahjoillaan voi tehdä. Tässä vaiheessa korostuvat runsas perustyö ja säännöllinen kisaaminen. Vaihe kestää noin 3-5 vuotta.
Vaihe 4) Lopulta tulee tasanne eikä perusharjoittelun lisääminen tai edes ennallaan pitäminen oikein enää onnistu. On aika siirtyä harvinaisiin ja kummallisiin harjoitusmenetelmiin. Niiden avulla treenaaminen alkaakin taas maistua ja aiemmin luodun vahvan pohjan takia tuloksetkin voivat jonkin aikaa olla hyviä. Melko pian kuitenkin kisatulokset kuitenkin alkavat hiipua lajinomaisuuden kadotessa. Vaihe kestää jotain pari vuotta.
Vaihe 5) Erikoisissa harjoitussysteemeissä ja peruslajiharjoittelua korvatessa muulla liikunnalla on tullut pikku hiljaa tutustuttua johonkin toiseen lajiin, mikä sitten viekin mielenkiinnon. Siirrytään taas vaiheeseen yksi.............
