Jukka_ kirjoitti:
Erittäin näyttävää menoa! Käsillä seisonnasta yksi kysymys: Teitkö jonkinlaisen progression, että sait seisonnan pysymään noin hyvin ryhdissä? Usein sitä näkee tehtävän niin, että alaselkä on voimakkaalla notkolla ja jalat roikkuvat samalla jossain kaukana takana.
Tässä omia räpellyksiä. Kovin paljon en ole kehonpainoharjoittelua saanut tehdyksi viime aikoina. Tuli yllätyksenä, että tuo jälkimmäinen punnerrusvariaatio meni noinkin hyvin.
https://vimeo.com/60126002hyvin näyttää yhden käden punnerrukset tulevan! Kannattaa treenata kykyä pitää lavat auki, eli ns. protraktiossa punnerruksen aikana. Huomaat eron myös OAPU:ssa.
Kyllä olen joutunut treenaamaan aika paljon käsilläseisontaa ja pilkkomaan sen pieniin osiin. Alkuvaiheessa treenasin paljon hollow-asentoa eri harjoittein, josta osa lattialla ja osa käsilläseisonnassa seinää vasten. Lapojen ja olkapäiden liikkuvuuteen olen joutunut panostamaan superpaljon! Se on edelleen työnalla, vaikka nykyään onkin jo keskivertoa parempi. Tämän lisäksi sitten itse käsilläseisontaprogressio, johon kuuluu viidestä tusinaan erilaisia vaiheita.
Videotallenne ei ole ihan paras suoritukseni ja hyvänä päivänä paketti lukittuu paremmin jolloin kaikki heiluminen ym. on aika vähäistä. Siihen tulisi pyrkiä. Banaaniasennossa ei sinänsä mitään väärää, mutta valtaosalla se johtuu voiman-, liikkuvuuden - ja taidonpuutteesta. On siis eri asia, kuin entisaikojen käsilläseisojat, jotka tekivät valtaosan jutuista selkä kaarella ja pystyivät todella mahtaviin suorituksiin.
Tärkeitä seikkoja:
1. hollow-, eli kuppiasento
2. rintakehä sisään
3. kädet täysin lukittuina ja hartiat auki ( open shoulders)
4. seinää vasten treenatessa, kasvot kohti seinää!!! Kun pystyy seisomaan jo jossain määrin ilman tukea ja kykenee tekemään tarvittavia korjauksia asentoon, voi siirtyä kasvot poispäin seinästä. Tämä vinkki ihan vain sen takia, että jos treenaa alkuun jälkimmäisellä tavalla, niin on todella vaikea päästä eroon selän notkosta ja hartiatkin ovat usein väärässä asennossa, koska asennossa nojataan jo valmiiksi taaksepäin. Jos ei pysty kiipeämään P##se edellä seinälle, niin silloin täytyy skaalata progressiossa taaksepäin ja vahvistaa heikkoja lenkkejä.
Kun kolme ensimmäistä alkaa olla kunnossa, voi alkaa miettiä pieniä yksityiskohtia, kuten tasapainottelu sormilla jne. Alkuvaiheessa sitä vain yritetään selvitä hommasta hengissä!
Tärkeä yksittäinen taito on ponnistaminen käsilläseisontaan ja siihenkin löytyy sitten omat drillit.