Kahvakuulaurheilu.net

Jo noissa on tekemistä pariksi vuodeksi eteenpäin. Eli et todellakaan metsään mene, jos näillä lähdet liikkeelle!

Mitä kenties lisäisin listaan:

-Bulgarialainen askelkyykky. Se on askelkyykyn vaativampi muoto, joka on erinomainen kehittämään jalkojen voimaa.
-Yhden jalan kyykky. Vaativin kyykkyvariaatio. Lopulta pyörällä polkeminen tapahtuu yksi jalka kerrallaa, samoin kuin juokseminen. Erittäin hyvä liike jalkojen ja keskivartalon kehittämiseen.
-Etukyykky. Samat peruselut kuin yllä, mutta tehdään kahdella jalalla. Myös tällä on paikkansa jossakin vaiheessa treenikautta. Mahtava liike niin levytangolla kuin kahdella kuulallakin tehtynä.
-Intervallien tyyliin tehtävät etuheilautus/tempaussarjat tai kompleksit ovat erinomaisia kehittämään lihaskestävyyttä maastopyörällä ajoa ajatellen. Rasitus on huomattavasti kokonaisvaltaisempaa kuin esimerkiksi intervallien ajaminen pyörällä (jolle on toki myös paikkansa). Ylä- ja keskivartalolle kohdistuvat vaatimukset maastoajossa unohdetaan turhan usein.

Kirjoitin tuoreimpaan Polku magazineen aiheesta mielestäni mukiin menevän jutun. Kannattaa tarkastaa ulos.

http://issuu.com/vauhtijaosto/docs/polku05

_________________
super-sets.com
rumbleroller.fi

Tekeekö teistä jotkut enemmän fillaria polkevat staattisia voimaharjoituksia jaloille/yläkropalle?
Keskivartalolle kaikki varmaan tekee lankkuja yms,mutta muuten.
Kuitenkin esimerkiksi pidemmissä laskuissa jalat voivat olla pitkiä aikoja "pännissä" ilman polkemista,ja yläkroppahan tekee suurimmaksi osaksi staattista työtä(etenkin helpossa maastossa).
Itse tullut joskus tehtyä staattisia kyykkyjä ja samalla olen pitänyt n.2kg tankoa käsissä(ajo-otteella) ja tehnyt "ohjausliikkeitä".Tai toisena variaationa samasta liikkeestä olen seissyt kuntopallon päällä ja ohjaillut,saa samalla hyvää tasapainoharjoittelua.

Mitä mieltä olette tasapaino ja kehonhallinta harjoitteista,tai lähinnä siitä miten hyvin ne siirtyvät pyörän päälle?Perus polun polkeminen ei mitään ihme akrobatiaa vaadi,mutta kuitenkin.
Kyllähän askelkyykyt ja yhdenjalan kyykyt yms. kehittävät kyseisiä asioita mutta niiden lisäksi...

_________________
pappabemaksia.blogspot.fi

Mielestäni eivät siirry. Parempi harjoitella tasapainoa lajinomaisesti, se on a) hauskempaa b) toimii varmasti. Kenelle tahansa fillaristille tekisi hyvää harjoitella perus trial juttuja, kantojen yli hyppelyä metsässä, sekä ihan perinteistä track standia jne.

Niin, mennäänlö tässä ajatusleikissä niin pitkälle, että yritetään tehdä rsm:stä taas pyöräilijää pyöräilemättä

Mä sanoisin, vaikka tiedän miehen nimimerkin takana ja mulla on kalpea aavistus hänen fyysisistä edellytyksistään, että jos pyöräilijää meinataan tehdä, niin oheisharjoitteilla kannattaa tehdä vain ne jutut, mitä ei pyörällä voi. Hapenotto ja voima on rsm:llä kyllä ihan riittävällä tasolla pyöräilyyn, joten kyse olisi enemmänkin suorituskyvyn valjastamisesta lajinomaiseen käyttöön. Eli itse en lähtisi tekemään mitään viimeksi mainittuja staattisia kyykkyjä rautakankea pidellen vaan ajaisin.

Tiedän toki pikkasen taustoja ja sen, että tämän ajatusleikin tarkoituksena on nimenomaan optimoida ajankäyttöä eli etsiä ikäänkuin oikotietä tietylle tasolle. Faktaahan on se, että jo kilpakuntoilijatason pyöräilijät käyttävät vuodessa helposti 400+ tuntia pyöräilyyn, joten normaali-ihmisen kannatta tosiaan tarkastella lajinomaisen harjoitusmenetelmän mielekkyttä omaan tilanteeseen.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Heittelen vaan ajatuksia ja ideoita, ja toivottavasti (muiden vastauksista) opin jotain uutta.
Kyllä mä vähän ajattelin oikestikkin fillarilla polkea, näitä oheisjuttuja kyselen lähinnä siksi kun aina ei pysty/jaksa oikeasti polkea niin millä jutuilla saa eniten hyötyä ajamiseen.
Mulla on kutakuinkin 17-vuoden on/off suhde pyöräilyyn ja kilpailemiseen (dh,xc,enduro,bmx)joten lähinnä etsin uusia oivalluksia harjoitteluun.Tosin en ole sitten junnuaikojen sinänsä pyörällä treenannut vaikka jotain kisoja onkin tullut ajettu. Tälleen vanhetessa vaan ajattelin että mitä jos sitä vielä kerran kokeilis silleen semi tosissaan. Siinä samalla tietty heilutellaan kuulia, jumpataan, juostaan, soudetaan ja ihanmitävaan...

_________________
pappabemaksia.blogspot.fi

http://www.charlespoliquin.com/Articles ... lists.aspx

Tämmöiseen artikkeliin törmäsin.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Näköjään se pyörä kulkee vaikka salilla tekniikat ei kovin puhtaasti mene:)
Omaan silmään pisti ainakin rive(veto pelkästään käsillä) ja step up(lantio ei suoristunut).

Itseä aina ihmetyttää miten kestävyyslajien harrastajat edelleen jaksavat kieltää lihaskuntotreenin hyödyt.Sitä tapahtuu kaikilla foorumeilla.
Täällä kisanostoja tekevät sanovat ettei tarvita muuta kuin ne kolme nostoa(höpöhöpö),juoksufoorumilla sanotaan ettei tarvitse kuin juosta pirusti viikosta toiseen(höpöhöpö)ja fillarifoorumilla vaan poljetaan(höpöhöpö).Kyllä tolla meiningillä kehitys tyssää nopeasti joko loukkaantumiseen tai muuten tasapaksuun vääntämiseen.

Ei muutenkaan Lance näyttänyt sellaselta keskitysleirivangilta kuten muut lajitoverinsa,oli ihan miehen näköinen.

_________________
pappabemaksia.blogspot.fi

Niin, ja ajattelepa sitä että Lancesta todella sanotaan (ja kirjoitetaan) että hän oli mies, joka "changed the game" tuolla kovalla lihaskunnollaan ja supermassiivisella yläkropallaan

Pikajuoksijoiden näkee jossain videoissa tekevän ihan nätisti "oikeita" juttuja, mutta kestävyysurheilijoiden todella harvoin.

Mutta mitäs jos se totuus onkin niin ankea, että kestävyysurheilun kehittämisen parhaat metodit todella on jo keksitty? Että tämä crossfitin markkinoima kumouksellinen kovatehoisen intervalliharjoittelun kaikkivoipaisuus olisikin vain markkinointiharhaa?

Jos katsotaan vaikka crossfit gameseja, jos tittelinä on fittest on earth, ja kilpailijat eivät osaa uida tai ajaa polkupyörällä.

Ja ihan disclaimerinä mä pyrin erottelemaan tässä (ja muissa kommenteissa) oikean tavoitteelisen kilpaurheilun ja kuntoilijan näkökulman. Tässä säikeessä olen kommentoinut kilpaurheilun näkökulmasta.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

En tiedä onko kaikkea vielä "keksitty",mutta kyllähän harjoittelu metodit jatkuvasti järkeistyvät.Ei kai ne tulokset muuten paranisi?
Jos crossfit olisi oikeasti niin ihmeellistä niin eiköhän esim.Tourin voittaja treenaisi siten.Mutta eipä taida treenata...
Kyllähän se vaan on niin että missä tahansa kestävyyslajissa tarvitaan hirmuisia treenimääriä huipputuloksien tekemiseksi.Crossfit tyylinen treeni antaa varmasti kohtuu helposti ja pienessä ajassa "tyydyttäviä suorituksia kuntoilijatasolla",mutta jos haluaa jotain muuta niin ei taida irrota.Eihän edes huippu crossfittaajat treenaa niin kuin cf sivustoilla opastetaan.
Satuin muuten tänään kirjakaupassa näkemään jonkun cf lehden(oisko ollu box)ja selailin sitä hetken.Alko oikeen naurattaa kun selailin,joka sivulla paidattomia miehiä pullistelemassa.Vieressä olleet muut asiakkaat varmaan luuli että selailin jotain homopornolehteä...
Crossfit on kyllä loistavasti markkinoitu ja kaupallistettu.Jostain niinkin vanhasta asiasta kuin kuntopiiri on tehty jotain "uutta ja ihmeellistä".
Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä että erityisesti kilpailumuotona crossfit on mielettömän hyvä,etenkin viime ja tämän vuoden gameissa missä tehtiin muutakin kuin perus wodeja.
Varmaan parasta treenata niinkuin kaikissa lajeissa huiput,oikeina määrinä kovia tehoja ja helppoja pitkiä.Eriasia on että onko aikaa polkea vaikka sitä fillaria 40h viikossa vai yrittääkö jotain muuta(hiukan laihemmilla tuloksilla)...

_________________
pappabemaksia.blogspot.fi

Offtopic alert:

No muuten en ole tulosurheilusta niin kovin viivalla, mutta viime vuosien kehitys maantiepyöräilyssä on antanut vahvoja viitteitä tuloskehityksen huononemiseen (eli tarkentunut doping testaus todella kantaa hedelmää).

Tähän johtopäätökseen ovat pyöräilyanalyytikot päätyneet nousutehoja laskiessa, kymmenen kovimman nousun listalla ei kovin monta viime aikaista (ja ei narahtanutta) kuskia ole.

Ja mitä muihin lajeihin tulee ja niitten dopingtestaukseen tulee, niin niinhän sitä sanotaan, että kun haravalla kammataan niin ei täi tartu

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Tämä on niin totta. En tiedä mistä moinen antipatia johtuu, mutta se tuntuu olevan varsin universaalista. Oli kyseessä lähes laji kuin laji. Fillari-lehden foorumin viestiketju oli hyvä esimerkki tästä.

http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?46434-Voimatasot

Tempoajon ajat eivät varmasti parane pelkästään kyykkyä tekemällä, mutta useimmat teilasivat ajatuksen, että siitä voisi olla mitään apua. Viittasinkin tuolla norjalaiseen tutkimukseen, joka oli tehty kilpahiihtäjille. En ole vielä ikävä kyllä nähnyt alkuperäistä tutkimusta.



Ollaan jälleen asian ytimessä. Tiedättekö yhtään huippu-urheilijaa, joka treenaa pelkästään tai pääosin Crossfittia käyttäen? Kertokaa, jos tulee vastaan. Harjoittelun pitää olla huomattavasti organisoidumpaa ja suunnitellumpaa kuin satunnaisten WODien tekeminen.

Tämä oli nähtävissä jo Mikko Aronpään haastattelussa. Rautaisesessa kunnossa oleva mies ei itsekään tee crossfittia sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan lähestyy harjoittelua huomattavasti suunnitelmallisemmin.

http://th-valmennus.blogspot.fi/2012/05/suomen-kovakuntoisin-jatka-crossfit.html

Niin ja yksi juttu vielä. Ei Crossfit ole pahin juttu ikinä. Jos se on tapa, jolla jonkun saa innostumaan liikkumisesta, niin mikäs sen hienompaa! Parempi kun dominoiden mutustelu ostos-tv:tä katsoessa. Kuitenkin jos osa näistäkin harrastajista saataisiin hyvällä tekniikalla tehdyn ja huolellisesti suunnitellun harjoittelun pariin, niin liikkumisesta tulisi varmasti pidempi aikaisempi ja terveemmällä pohjalla oleva harrastus, ehkä jopa elämäntapa.

_________________
super-sets.com
rumbleroller.fi

Tavallaan yksi pointti, mikä mulla on omaa harjoittelua miettiessäni muhinut taustalla ja mitä en ehkä ole muistanut pukea sanoiksi, on Harrea lainatea kyky vastustaa väsymystä.

Mä uhosin viime vuonna duunikavereille, että tuun Kisko triathloniin tekemättä yhtään pitkäkestoista (lue yli tunnin) harjoitusta. Tulin kyllä ja crashasin pahasti. Intervalliharjoittelu valmisti kyllä kehoa ja mieltä kestämään kovia tehoja hetken, mutta jotenkin kyky vastustaa väsymystä henkisesti oli laskenut.

En ole varma oliko fysiologisesti tapahtunut jotain, mikä olisi jotenkin huonontanut mun energia-aineenvaihduntaa pitkäkestoisessa rasituksessa ( vartti triathlonissa puhutaan noin alle kolmen tunnin puristuksesta) vai oliko koko homma kantin puutetta.

No tälle vuodelle tein jotain toisin, seurauksena oma enkka varttimatkalla ja läpijuostu maraton, missä aika ei ollut häävi mutta sitä ei haettukaan.

Eli pointti siis oli, että pitkäkestoinen suoritus, mihin rsm siis tähtää, vaatii kyllä jonkin verran myös hyvin lajinomaista eli siis pitkäkestoista harjoittelua, jotta keho ja pää tottuu/oppii sietämään väsymystä, ottamaan sisään nestettä ja energiaa jne.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Tuo crossfitin "me henki" on kyllä ihan hieno juttu(suurimmaksi osaksi).
Tuollainen porukassa treenaaminen on varmaan kehityksen kannalta siinä mielessä hyvää,että porukassa aina(tod.näk.)joku itseä "kovempi" tyyppi kenen tuloksiin yrittää pyrkiä.Ja porukka tsemppaa toisiaan ja toivottavasti sanoo puutteellisesta tekniikasta tai huonoista toistoista.Siinä on ainekset kehitykseen!
Kääntöpuolena siinä tosin ainekset järkyttävään ylilyöntiin.Aina yritetään kovemmin ja kaverit huutaa että paina paina vaikka itse näkee jo tähtiä...Joskus on varmasti hyvä ahdistaa treeneissäkin kunnolla,mutta eikö sitä lopulta pitäisi kilpailuissa vetää se vieteri suoraksi?
Tosin itsekkin sorrun aika usein liian koviin treeneihin,lähinnä siksi että nautin kovista harjoituksista...

Noista pitkistä treeneistä.Itse ainakin huomannut että lajista riippumatta jo muutama normi treeniä pidempi suoritus buustaa kestävyyttä tosi hyvin.Esimerkiksi juoksussa jos normaali lenkki on 6-12km niin pari rentoa 20km lenkkiä alle,ja tuntuu siltä että jaksaisi juosta vaikka maailman ääriin.Samoin jos normaali lenkkivauhdit on esim. 5:00-6:30/km niin vetää muutaman n.6km treenin urku auki(3:30-4:00/km)niin johan alkaa kovavauhtinen meno sujumaan.
Siinä kohtaa kun pitää saada kaikki elementit kohdalleen menee vaikeaksi.Eli suhteellisen pitkä kilpailumatka(esim. puolimaraton juoksussa) jossa pitää olla hyvä peruskestävyys,kova vauhtikestävyys ja sopivasti maksimikestävyyttä.
Omasta mielestä lyhkäsiin tai erittäin pitkiin kilpailusuorituksiin on helpompi harjoitella.Tämä siksi että vaadittavia ominaisuuksia on vähemmän ja yleisesti hyvällä kondiksella voi tehdä aika kovia suorituksia(kuntoilija tasolla).Ne matkat jotka menee näiden ääripäiden väliin ovat hankalimpia koska vaativat eniten lajikuntoa ja sen myötä "järkevintä" ja spesifisintä harjoittelua.
Esimerkiksi itse ajattelen että omalla kohdalla on helpompi saada hyviä tuloksia pitkissä maastokilpailuissa kuin esim. xco kisassa,joka vaatii älytöntä lajikuntoa.
Tosin ajattelin treenata pitkiin kilpailuihin kuten harjoittelisin lyhyempiin(pienin poikkeuksin),tässähän menee omakin pää ihan sekasin...

_________________
pappabemaksia.blogspot.fi

http://insidetheboxbook.com/2012/07/24/ ... cribe-blog

Tällaisessa blogissa puhutaan oikeastaan juuri tästä asiasta, vaikka käyttääkin juoksua referenssinä. Muutama postauksena perusteella vaikuttais olevan ihan asiallista matskua ja tukevan jonkun verran omia ajatuksia:)

Eli erikoistujille erikoistuvaa harjoittelua, mutta taviksille monipuolista...

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Kestävyysjuoksija tuskin hyötyy runsaasta lihaskuntotreenistä, koska lajin taso oli 70-80-luvuilla nykyiseen verrattuna todella kova ja silloin vain juostiin tolkuttomasti. Myös kilpakuntoilijat olivat silloin parempia kuin nykyiset monipuolisesti treenaavat kollegansa.

Säännöllisin väliajoin tulee jokin lihaskuntojuttu, mitä väitetään juoksijalle välttämtättömäksi kuten pilateksen sanottiin parantavan juoksutuloksia 4%, mutta tuskinpa.

Mitä syklisempään lajiin mennään, sitä enemmän lihaskunto tulee kuvaan mukaan. Silti niissäkin aivan ratkaisevaa on julmettu peruskestävyys. Parantunut voima antaa harhan kunnon koventumisesta, mikä katoaa kelloon vilkaistessa tai kilpakaverien selkiä katsellessa.

Mutta toki voimaharjoittelu on varsinkin hyvän peruskunnon omaavalle tosi mukavaa vaihtelua. Crossfitistä olen muuttanut mieltäni ja pidän sitä todella kiinnostavana lajina. Silti en usko crossfitiin lujasti painottuvalla harjoittelulla saavutettavan optimaalisia tuloksia muissa lajeissa kuin crossfitissä.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI