Kahvakuulaurheilu.net

Jep. Kertoo tietysti jo jotain se että yhden jalan kyykky on sen jalkatreenin huipentumana siinä foundation- sarjassa. On vähän erilainen vaikeusasteeltaan kuin vaikka front lever Mulle esim. noi kasakkakyykyt tuossa f1- sarjassa on ollut sellasia ettei noilla toistomäärillä tunnu yhtään missään.

Offtopiccina kun on kuitenkin guruja foorumilla niin mitä pitäisi tehdä sillon ku on ylirasittunu/ylikunnossa? Kävely ja venyttely varmaan ihan ok mutta mitä muuta, miten palautumista voisi auttaa? Ja mistä tietää että millon voi alottaa urheilemaan?

Hermostolle ja järjelle keveää ja palauttavaa liikuntaa. Käytännössä siis treenistä pitäisi jäädä energisempi olo kuin ennen treeniä. Kävelyä ja jos juoksu sujuu niin keveää hölkkää, tai keveää jumppaa kahvakuulalla yms, ylipäätään tekee sitä mistä tykkää mutta tekee sen niin keveästi että siinä ei rasitu vaan palautuu.

Leposykkeitä kannattaa seurata. Mutta jos niitä ei ole seurannut jo aiemmin niin ei tiedä mikä on henkilökohtainen normaali lepotaso ja tällöin se on turhaa. Samoin liikunnan aikaiset sykkeet on aika tärkeää tietoa. Jos treenisykkeet etenkin matalan intensiteetin treeneissä, kuten keveillä juoksulenkeillä, on normaalit niin toipuminen alkaa olla hyvällä mallilla. Yhden tai edes kahden treenin sykkeillä ei vielä sinällään tee mitään koska kroppa voi välillä olla terävämpänä ja välillä laiskempana, vähän pidempää seurantaa vaatii. Joku puolikas viikko minun mielestä minimi, viikko jo hyvä seuranta väli. Mutta tämä vaatii tosiaan sen että omia treenien aikaisia sykkeitä on pidetty ylhäällä ja kutakuinkin tiedetään miten sykkeiden pitäisi käyttäytyä. Sykkeethän reagoin kahdella tapaa ylirasitukseen, joko ne kohoaa tai sitten ne laskee. Jos ne laskee niin tilanne voi olla aika huonokin.

Omat fiilikset on tärkeitä tuntea, niin levon kuin treeninkin aikana. Omalla kohdalla jo kohtuullisen hyvin tiedän fiilisten perusteella milloin alkaa mennä ylirasituksen puolelle ja tiedän milloin siitä aletaan toipua, tyypillisä on hermojen kiristyminen, unettomuus, flunssamaiset oireet yms. Tätäpä ei opi kuin yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja erityisesti tämä konsti opettaa sitä oman kropan kuuntelua. Kroppahan reagoin kahdella tapaa ylirasitukseen eli joko sympaattinen hermosto yliaktivoituu, jolloin kroppa käy ikäänkuin ylikierroksilla. Toinen, parasympaattisen hermoston ylivalta, on että kroppa alkaa käydä alikierroksilla. Nämäkin pitäisi jollakin tapaa oppia tuntemaan, esim minulla sympaattisen hermoston osalta hermot alkaa käydä kireiksi (perheen jäsenet sen tietää!), unettomuutta sekä flunssan oireita alkaa ilmetä.

Minun neuvo ensikertalaiselle on että helvetillisen varovaisesti ja omaa kroppaa kuulostellen liikkeelle. Jokainen on yksilö etenkin siinä suhteessa miten ylirasitustilat iskee, miten niistä toipuu yms. Kuitenkin nyrkkisääntö on että nyt pitää palautua kunnolla ja se voi viedä kuukausia jos ylikuntotila on kroonistunut... Kaikki ei toivu siitä välttämättä koskaan kun hermosto vedetään aivan loppuun (=burnout), koita nyt ainakin tuota välttää. Juoksufoorumin puolella on tullut aika synkkiäkin tarinoita luettua miten vuosien treenit on saanut heittää kankkulan kaivoon ja edessä on pitkä kuukausia jopa vuoden(vuosia?) pitkä toipumisprosessi, joka voi syödä motivaation koko urheiluharrastusta kohtaan.

Minä en ole guru, mutta treenitaustaa alkaa olemaan jonkin verran ja tässä on pari-kolme vuotta koitettu keikkua oman palautumiskyvyn äärirajoilla ja välillä on menty ylikin joten jotakin pientä tietoa voi olla. Mutta mikään asiantuntija en tosiaan ole.

Secondilla tulikin oikeastaan jo kaikkia oleellinen tuossa yllä, mitä liikkumiseen tulee. Kävely on pääasiassa hyvää palauttavaa liikuntamuotoa, lisäksi totta kai pyöräily yms, tai mistä tahansa nauttiikaan. Kehopainolla tehtävä jumppa myös yksi vaihtoehto, mutta kaikissa tosiaan tärkeää osata ottaa kevyesti. Mopo lähtee helposti keulimaan.

Itsellä oli pari vuotta takaperin ylirasitustila, joka ei ilmeisesti ollut päässyt vielä ylikunnon puolelle. Useamman viikon se vaati melkein kokonaan lepoa. Kuten Marks sanoi, niin päälle se oli ylivoimaisesti raskainta kun on tottunut kuitenkin liikkumaan sen verran paljon ja se on suuressa osassa ihan tavallistakin arkea.

Ymmärtääkseni nykytietämyksen mukaan lähes kaikki ylikunto/ylirasitustilat alkavat sympaattisen hermoston yliaktiivisuutena. Se käy sinänsä järkeen, koska usein liikuntasuoritus aktivoi juurikin sympaattista hermoston osaa. Poikkeuksena ehkä kestävyyslajien harrastajat, joilla tila voi mahdollisesti alkaa parasympaattiselta puolelta.

Nyrkkisääntönä kuitenkin kaikki rauhoittava toiminta, eli rentoutuminen, meditaatio, syvähengitystekniikat yms. ovat varmastikin hyvä idea. Sain omalla kohdallani hemoston selvästi sympaattisesta tilasta pois pelkästään tekemällä syvähengitysharjoitteita parin minuutin ajan aamuin illoin ja laskemalla totta kai treenin kuormitusta. Täydellä Omegawave -systeemillä tehdyt mittaukset poimivat tuollaisetkin vaikutukset hienosti.

_________________
super-sets.com
rumbleroller.fi

Mieltymykset vaikuttavat mutta kyllä uinti ja yleensäkin kaikenlainen vesiliikunta on minusta ehdoton ykkönen. Uimiseen voi liittää jotain hyvin kevyttä edeltävää kuten (sauva)kävely hallille, venyttely tms. Saunominen ja kylmävesiallas tehostavat vaikutusta.

Riippuu toki siitäkin, mistä ylirasitus on syntynyt. Jos voima- ja tehopainotteisesta treenistä, niin kaikkia voimapiikkejä aiheuttavia treenejä pitää välttää kuten edellä tehden käykin. Valtavasta kestävyysliikunnasta aiheutunut ylikunto voi vaatia toisen tyyppisiäkin konsteja kuten kohtuullista voimaharjoittelua kunnon palautuksilla.

_________________
Näin käy kun saku ottaa liikaa punttia:
https://youtu.be/qBt3kk1pNTk

Myrskylän mies jyrää:
https://youtu.be/1H_JzBVqkuI

Kiitoksia vastauksista. Mitä tarkemmin tarkoittaa tuo Sympaattisen hermoston yliaktiivisuus? En ihan löytänyt googlella vastausta.

Tuli muuten mieleen että ylirasittuneelta ihmiseltä pitäisi ottaa netti pois kokonaan. Kun kaikkea mahdollista vaivaa on ja mielikin tekee tepposiaan niin ei ainakaan pitäisi hirveästi lukea mitään terveyskirjastoja yms. Mä oon tässä viimesen parin viikon aikana meinaan diagnosoinu itelleni kaikki mahdolliset sairaudet Ja se ei ainakaan auta rentoutumaan...

Tuossa on ihan hyviä juttuja tuli. Kavereiden kanssa oleminen (jos sellasia on, itellä ei kyllä oo paljoa) ois aika hyvä juttu. Yksinään sitä miettii ja stressaa mutta kun on tekemistä niin ei tuu niin ajateltua. Ulkona liikkuminen ei kyllä valitettavasti myöskään ole mikään kauhean rentouttava juttu tähän vuodenaikaan. Äsken kävin kaupassa ja räntää tulee vaakatasossa ku viimestä päivää. Se on rentoutumisen asemesta pikemminkin taistelua elämästä ja kuolemasta

Se mikä tässä on positiivista niin tää on herättäny aika hyvin ajattelemaan sitä että elämä ei taida olla ihan tasapainossa jos treenin poisjääminen pistää pakan ihan sekasin. Varsinkaan kun ei ole mikään kilpaurheilija niin ei se voi oikein olla ainoa asia elämässä. Tosin kilpaurheilijan kohtalo saattaa olla vielä karumpi. Eräs kaverini joutui (pahasti) ylikuntoon ja koko elämä oli sitä ennen ollut kilpailua tai siihen tähtäävää treeniä. Siinä meni pakka sekaisin useammaksi vuodeksi melko vakavastikkin.

Tässä ketjussa on muuten keskusteltu aika hyvin kaikesta muusta paitsi Pavel Tsatsoulinesta

Täytyy lukaista tuo tutkimus ihan ajatuksella läpi. Pakkotoisto.comin foorumilla on muistaakseni myös yli 50 sivuinen topikki ylikunnosta. Varmasti myös hyvää asiaa seassa - jos vain jaksaa kahlata läpi.

En menisi ehkä niin pitkälle, että sanoisin elämän olevan jossakin muussa kuin tasapainossa, jos liikunnan pois jääminen tuottaa ongelmia. Eikö sen ilon vuoksi sitä juuri tehdä? Kenelle tahansa on kova pala, jos pidetty harrastus otetaan yhtäkkiä pois riippumatta siitä onko se ratsastus, pikajuoksu tai postimerkkien keräily. Eli ihan tervettä, että joitakin "vieroitusoireita" kokee. Lukeudun kyllä itse siihen osastoon, jolla ne ovat enemmän kuin vieroitusoireita. Alkaa psyyke kärsimään ihan toden teolla, jos ei syystä tai toisesta pääse liikkumaan tavalla tai toisella. Sen vuoksi esim. loukkaantumiset ovat olleet raskaimpia juuri korvien välykselle. Elimistön saa kyllä takaisin kuntoon ja yleensä aika nopeastikin, kun vain malttaa odottaa ja tekee oikeita asioita oikeaan aikaan.

Jos treenamatta jättäminen aiheuttaa jopa ahdistuneisuutta, niin tilannetta on ehkä hyvä tarkastella lähemmin. Lievemmälle asteelle jäävä polte päästä tekemään jotain kertoo ehkä enemmän vain hyvästä motivaatiosta.

Hyvään tarkoitukseen on topikki mennyt. Ehkä voisi nimetä uudestaan tyyliin: "Pavel Tsatsoulinen haastattelu sekä keskustelua kehonpainoharjoittelusta ja ylikunnosta"?

_________________
super-sets.com
rumbleroller.fi

Joo, en tarkoittanutkaan ihan silleen. Vaan sitä tilannetta kuin itselläni on että kun urheilu jää pois niin ei oo oikein mitään millä päivänsä täyttäisi.

Mainittujen lisäksi panostaisin ruokavalioon supertarkasti, eli kaikki elimistön tasapainoa häiritsevä pois. Tosin toisille tämä saattaa vasta niitä ahdistuksia aiheuttaakin! Hyviä suoloja, mineraaleja, vitamiinit kuntoon, paljon hyvää rasvaa jne. Kaikki viljat pois ainakin ja maitotuotteita rajoitetusti. Ja ruokaa vähintään riittävästi.

Itsellä ei onneksi todellista ylikuntotilaa ole ollut, joten ei ole omakohtaista kokemusta. Paikallisia ylirasitustiloja(myös pitkäaikaisia hermosärkyjä) sitäkin enemmän. Vaikeaa olisi itselle, jos ei saisi mitään fyysistä tehdä, sillä kaikki harrastukset ovat enemmän tai vähemmän fyysisiä.

Tätyypä perehtyä asiaan syvällisemminkin. Taitaa olla niitä juttuja, joihin ei absoluuttista totuutta ole löydetty.

P.s. Pavel rules!

Tiedän fiiliksen tasan tarkkaan. Leffat yms. tuntuu lähinnä ajan haaskaukselta harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Lukemistakaan ei pysty tekemään tiettyä määrää enempää, ellei liikkumaan pääse.

Jukka R:n pointti ravinnosta on kyllä tärkeä ja hyvä, että se tuli mainituksi. Ihmiset on senkin kanssa aivan eri tasolla jopa nykypäivänä. Kun sanoin vajaa vuosi sitten yhdelle (urheilua harrastamattomalle) tutulle, että olen skarpannut ruokavalion kanssa entistä enemmän, että saan katkenneen pohjeluun paranemaan mahdollisimman nopeasti, niin sain vastaukseksi hämmästyneen katseen ja kysymyksen, että onko sillä jotain väliä, että mitä syöt?

No ainakin uskon niin. Tyhjästä on paha nyhjästä. Vaikka elimistö hieno kokonaisuus onkin, niin ei sekään alkemiaan pysty, jos kaikkia tarvittavia rakennusaineita ei löydy.

_________________
super-sets.com
rumbleroller.fi

Joo, toisaalta paljon urheilevilla käy pikemminkin monasti niinpäin että sitä ravintoa mietitään liian anaalisesti ja mielihaluille ja nautinnolle ei jää enää tilaa ja tämä aiheuttaa vaan lisästressiä eikä päinvastoin. Tätä asiaa käsiteltiin aika hyvin oliko se Patrik Borgin blogissa vai Pronutrionistissa vai missä.

Ite tuppaan kanssa olemaan ravinnon suhteen vähä liian jokotai mies. Kultanen keskitie on vielä löytämättä