Kahvakuulaurheilu.net

Hyvää kuntoa mikä tarkoittaa minulla kroonisen sairauden aisoissa pitämistä ja lihaskunnon ylläpitoa. Niin kauan kuin pystyn tuntuu myös LC kisailu mielekkäältä tavalta haastaa itseään ja asettaa uusia tavoitteita.

_________________
"Emme lopeta leikkimistä siksi, että vanhenemme vaan vanhenemme siksi, että lopetamme leikkimisen"

Mä olen ollut oikeastaan vain kiinnostunut näkemään, kuinka pitkään voin pitää voima-ja lihaskuntoharjoitteluni nousujohteisena.
Aloitettuani urheilemisen kuutisen vuotta sitten olen joka syntymäpäivänäni ollut paremmassa kunnossa kuin vuotta aiemmin. Kuulien tultua mukaan muutos parempaan jyrkkeni huomattavasti.
Ajan myötä treenaamiseen jää myös koukkuun, siitä tulee tärkeä osa elämänlaatua ja -sisältöä. Pitää päästä vertailemaan voimiaan nuorempien seurassa , mikä puolestaan ruokkii treenimotivaatiota lisää. Jossain vaiheessahan tulee tietysti stoppi, mut toivottavasti ei ihan vielä.

_________________
an ko määki nosta, iha yhtäkkii vaa.

Saman ikäluokan edustajana yhdyn hyvin pitkälti teijan sanoihin. Mittailin enimmäkseen maantietä ja uima-allasta hyvin aktiivisesti vuosikaudet, ja taustalla takoi ajatus, että lihaskuntotreeniäkin pitäisi olla istumatyön vastapainoksi. Koska salitreeni ei napannut yhtään, olin hyvin innoissani löydettyäni itseni ensimmäisen kahvakuulatreenin jäljiltä koko kropan lihakset hellinä. Siitä se sitten lähti, yli nelikymppisenä. Ensiksi tavoite oli vain saada parempaa lihaskuntoa, mutta hyvin äkkiä huomasin innostuvani haastamaan itseäni aina vaan isomman kuulan/kuulien kanssa. Sehän sitten vaati taas sen, että piti ruveta ottamaan selvää turvallisesta tekniikasta, joka puolestaan kiskaisi itsensä haastamiseen kisapuolella. Haasteita tuntuu löytyvän aina vain lisää jokaisella osa-alueella, ja ihan reilusti tunnustan olevani koukussa itse treenaamiseen. Minulla se tapahtuu sekä yksin että ryhmässä, sekä GS-painotteisesti että jumppakuulaten, ja molempia tarvitsen. Treenien vetäminenkin on tullut osaksi elämää, ja siitäkin saa joka kerta itselleen jotain, kun porukalla hiotaan tekniikoita ja hikoillaan.

_________________
”Jos sinulla ei ole aikaa syödä, liikkua, ajatella ja levätä oikein, on sinulla oltava aikaa sairastaa myöhemmin!” -Kristian Ekström

Mun tavoite on, että mikäli musta vaan on kiinni, jaksan heilutella kuulaa lopun elämää.
Siitä sitten suorilta jaloilta kuoppaan.

Uskon myös että kun fysiikka on kunnossa, on psyykelläkin helpompaa.
Haluan olla hyvässä kunnossa, en siis huippukunnossa, eikä mulla oikeastaan ole sellaista kisakunnianhimoa, mikä oikeita urheilijoita ajaa eteenpäin.

Olen myös osittain jäänyt teknisen hifistelyn koukkuun.
Toisaalta parantamisen varaa tekniikasta löytyy multa paljon. Silloin on hyvä että on koukussa.
Tuskin olen koskaan sen suhteen valmis.

Oma tavoitteeni kohentaa puristusvoimaa, kahvakuulaharjoittelun aloituksesta on n 1 vuosi. Kävin tammikuussa SuomiMies-testissä ja puristusvoima oli huonoin osaalue, tarkoituksena on käydä jälleen syksyllä testattavana, jotta näkee minkälaisia tuloksia treeni on tuottanut. Harjoituksina on käytetty tempausta, 1-käden heiluria, farmarikävelyä ja hammer curl:ia. Kyllähän kahvakuulaharjoittelu on auttanut myös istumatyöläisen niskajumeihin.

No nyt seuraavan muutaman vuoden jaksolla tarkoitus on katsastaa oma potenttiaali kahvakuulaurheilun saralla, Varsinainen konkreettinen tavoite olisi ensin CMS niin LC:ssä kuin biathlonissa, siitä sitten MS:ää kohti. Se että mihin asti rahkeet riittää on toinen juttu.

Sen pidemmälle kristallipallo ei kerro. Mutta on tässä ajatuksia viimeisen vuoden aikana kehkeytynyt sen suuntaan että mitä kaikkea sitä liikunnan saralla kokeilee jolle ei nyt ole aikaa eikä energiaa. Voipi olla että kahvakuulailun saralla on silloin vähän hiljaisempaa...