Järkeenkäypä lähestymistapa toiminnalliseen harjoitteluun ja ajatuksia herättäviä nuo kysymykset. Niitä on tässä tullut mietittyä aika paljonkin ihan omista lähtökohdista.
Jonkinlaisen herätyksen arkisen toiminnallisen harjoittelun tarpeesta koin tuossa taannoin kun huomasin, että arkiset askareet alkoivat tuntua vuosi vuodelta (ja lapsi lapselta) raskaammilta. Syliin nukahtaneen pienen lapsen kantaminen sänkyynsä oli merkittävä fyysinen ponnistus, jota niin pienen lapsen kantamisen ei mielestäni pitäisi olla terveelle aikuiselle.
Päätin tehdä asialle joitain ja nyt voin sanoa tuon lyhyen tähtäimen tavoitteen täyttyneen tällä liikuntamäärällä ja tällä harjoittelulla. Jaksan tehdä ne fyysiset askareet, mitä minun normaalisti pitää tehdä, kantaa kauppakassit ja nukkuvat pikkulapset. Se ei kuitenkaan ole vielä paljon se, mutta huomattavasti parempi kuin lähtötilanne.
Jos ajatellaan sinne 20 tai 30 vuoden päähän... haluan jaksaa kantaa mahdolliset pienet lapsenlapsenikin nukkuvana sänkyyn, horjumatta, huojumatta. Haluan kyetä heidän kanssaan metsäretkille, kiivetä kalliolle, hypätä puron yli.
Sitä jäin miettimään, että yksi taito on myös muuntaa omaa harjoitteluansa iän tai oikeammin väistämättä iän myötä muuttuvan kehon mukaan. Harvalle nelikymppiselle sopii kaikki se, mitä on tehnyt vaikka parikymppisenä. Tai kuusikymppiselle vielä vähemmän. Onnellinen on se, jonka ei tarvitse harjoitteluaan näin sopeuttaa, mutta itsellä on jo tuo asia tullut vastaan jo nyt neljänkympin häämöttäessä, välillä vähän henkisesti koville ottaenkin.
Mielellään sitä tekisi ja kokeilisi nyt niitä asioita, joita ei ole syystä tai toisesta tullut tehtyä silloin parikymppisenä. Enää ei vaan pysty, ei kroppa eikä pääkään kestä. Silti pitää löytää se tapa harjoitella, mikä ylläpitää fyysistä suorituskykyä parhaalla mahdollisella tavalla ja on vielä sen verran kivaakin, että sitä jaksaa tehdä vuodesta toiseen. Pelkät vuosien päähän asetetut tavoitteet kunnossa pysymisestä eivät sitä motivaatiota ainakaan minulle tuo riittävästi, jos kyse on vaikka fillarilenkille lähdöstä vesisateessa.
Kuulan on heiluttava, fillarin kuljettava tai jotain muuta tehtävä asian eteen, sillä en halua joutua tämän vitsin tilanteeseen 30 enkä 40 vuodenkaan kuluttua:
- Mikä on niin sanottu loppukevennys???
- Laihdutuskuuri vanhainkodissa!!!
Toivoisin oman loppukevennykseni olevan vaikka sellainen, että vaihdan omassa kodissa asuvana pirteänä vanhuksena 12 kiloisen kuulan heiluttelun 8 kiloisen heilutteluun
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
