Kahvakuulaurheilu.net

Mä kilpailen, joka kesä mummuni 75v kanssa siitä kumpi ajaa fillarilla enempi kesässä. Vielä olen joka kesä hävinnyt mutta toisaalta olen siitä aika ylpeäkin.

_________________
"Emme lopeta leikkimistä siksi, että vanhenemme vaan vanhenemme siksi, että lopetamme leikkimisen"

Ja tää linkin kaveri harrasti kestävyysjuoksua 30v (tähän mennessä) ja paras aika maratonilla 3:50. Olisikohan harjoitusmetodeja syytä tarkastella?

Hyvähän tietysti että treenaa, onpahan pois pahanteosta tuo nuorekas kolli

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)

Mä olen liikkunut koko ikäni ja tulen liikkumaan niin kauan kuin se on fysiologisesti mahdollista eli tällä hetkellä aktiiviliikkumista takana noin 35 vuotta... Ja edessä noin ???????? vuotta.

_________________
Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa.

"Rautaa on vihattava, se on lannistettava, se on nostettava!!" -Kaarlo Kangasniemi

60-luvulla pelattiin jääkiekkoa ja futista jossakin paikallisissa jutuissa.(meillä oli hienot paidatkin).Sitten muutimme maalle(meriporiin) ja siellä meni muutama vuosi metsissä leikkiessä ja majoja tehdessä. 1973 aloitin säännöllisen(päivittäisen) jääkiekon ja futiksen peluun.Futis jäi 1987 toiseen polvileikkaukseen. Kamppailulajit alkoivat karatella 1981 ja jatkuivat vuoteen 2008. Kahvakuulat tulivat kuvioihin mukaan 2006 ja sillä tiellä ollaan Eli 38 v tullut tehtyä jotakin urheilua säännöllisesti viikottain. 60 vuotta tulee mittariin 2020 joten sinne pitäisi pyristellä
Yksi asia ,josta olen jopa pikkuisen ylpeä ,on se että nykyisin kehitys on ollut parempaa kuin nuorempana ja kivut,vaivat ja vammat ovat poistuneet

_________________
"Lifting to much weight, no speed, useless prick!"

Kysymys kuuluu, onko kuulaan hullaantunut alunperinkään terve?

Yhdestä vakavasta taudista selvinneenä olen hyvin nöyränä tällaisten uhoamisten kanssa. Vakava sairaus vaan joskus tulee, vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa, terveys ei ole itsestäänselvyys. Mutta mikäli treenaaminen minusta on kiinni, niin aion olla uskollinen iloisen värisille kuulilleni niin kauan kuin se suinkin vain on mahdollista.

_________________
”Jos sinulla ei ole aikaa syödä, liikkua, ajatella ja levätä oikein, on sinulla oltava aikaa sairastaa myöhemmin!” -Kristian Ekström

Tästä kaikenikää liikkumisesta on hyvä esimerkki mulla ihan läheltä. Veljen appiukko on 70-vuotias kaveri, joka talvella käy vetäsemässä lähes päivittäin ihan tuosta vaan kamalaa vauhtia 10-20km hiihtäen. En todellakaan pysy perässä. Tosin se on teknisestikkin todella taitava.. pakko jotenkin itselle perustella tätä. Mutta tosiaan mies on hiihtänyt ja liikkunut metsissä läpi ikänsä jo työnsä puolestakin. Aivan uskomaton kunto, vaikka ulospäin näyttää ihan tavalliselta kaverilta. Se pistää aina miettimään, että olisipa sitä itsekkin hyvässä iskussa läpi elämän.

Uskoisin, että sen resepti on vain yksikertaisesti jatkuvuus liikunnassa ja yhteisössä toimimisessa ja kotiruokavaliossa, eli ei eineksiä siinä perheessä ja lihat on haettu aina metsästä.

Mun äidin setä kuoli pari vuotta sitten päälle ysikymppisenä. Edellisenä kesänään oli vielä hakenut 90 litraa puolukkaa metsästä vaikkei jalat oikein meinanneet toimia, sairasti jotain jalkaterän rappeumasairautta. Lenkille ois halunnut.
Tanu oli jonkinmoinen julkkis Tampereen urheilupiireissä, hän oli nimittäin juossut vuoden -52 olympiasoihdun Ratinan stadionille kun se kiersi ympäri Suomea. Siellä oli isot bileet. Oli valittu tehtävään kun oli kaupungin menestynein kestävyysjuoksija.

Hänen vanhempi veljensä, mun Pappa kuoli kasivitosena. Syöpä vei, ei vaan oikein tiedetä että mikä syöpä kun oli kaikki sisuskalut pelkkää pesäkettä. Kolkytluvun laman aikoihin hän ei ollut löytänyt töitä, joten alkoi lorvimisen sijaan kuluttaa aikaansa luisteluradalla. Pappa kävi parit työväen olympiakisatkin edustamassa, mutta ainakin toisissa, Tsekkoslovakiassa -39, kävi niin, ettei saatu jäätä kun oli liian lämmin. Meni sitten turistireissuksi.

Veljeksiä oli kolmaskin ja perustivat porukassa Tampereen Pesä-Peikot -nimistä seuraa, että oli kesäksikin jotain urheiltavaa. Talvella pelasivat jääpalloa.

Papan kanssa juttelin pari viikkoa ennen kuin hän kuoli. Sain hyviä elämänohjeita ja urheilusta puhuttiin. Pappa tuumi, että ei hän sitten sen pidempään elänyt kuin ne muutkaan jotka ryypiskeli ja rellesti. Ja sanoi olevansa iloinen, että tuli urheilleeksi sihen aikaan kun se oli vielä terveellistä. Kun urheilijat ei enää nykymaailmassa tervettä päivää nää. Pappa ei juuri paikoillaan istuskellut. Lonkkavikaisen ja keppien kanssa kulkevan Mamman ollessa kaupassa Pappa sahasi silloinkin eestaas pitkin Hämeenkatua.

Mun isällä on jos jonkinmoista sairautta jatkuvasti, varsinkin jos mitään keuhkoihin liittyvää on liikenteessä, hän saa sen takuulla. On sairastanut pienenä keuhkotubin eikä varmasti ois enää hengissä jos ei ois ikäänsä liikkunut. Nykyisin melkein seiskavitosena ei enää haaveile maratonjuoksuista, vaikka viisissäkymmenissä niitä vielä pisteli menemään, ja Pirkanhiihteli. Sydänkohtaus hiihtoladulla lopetti hiihtoharrastuksen, keuhkokuumeet ja hinkuyskä (joo, niitäkin tavataan Suomessa muutamia vuosittain) puhallinsoittoharrastuksen. Käy siis tekemässä parin tunnin kävelylenkkejä joka päivä ja lopun ajan pyörii yleensä hermostuneena ympyrää. Paitsi jos kokoaa palapeliä. Tai laulaa kuorossa.

Mun ei tarvitse siis kaukaa hakea esikuviani...

_________________
aka traanitapiiri
Valiokunta | Koti | Kuulasauna | Katsoo ne jotkut golfiakin

Aina olen liikkunut, milloin enemmän ja välillä vähän vähemmän.

Ensimmäisen voimailulajini, kahvakuulailun, jos tätä nyt voimailulajiksi voi kutsua aloitin reilu vuosi sitten ja aion kyllä jatkaa ja kehittyä jatkossakin, hitaasti mutta varmasti. Voin hyvinkin kuvitella jatkavani vielä kuuskymppisenä ja miksei vaikka seitsemänkymppisenäkin.

Iästä sen verran, että harvan ihmisen kuulee olevan tyytyväinen ikääntymisestä, mutta itse olen jo 2010 kesästä odotellut vuotta 2012. 2012 tulee viisikymmentä vuotta tiimalasiin ja silloin pääsen viiskymppisten sarjaan toisessa päälajissani suunnistuksessa. Aikeissa on osallistua ensi vuonna ensimmäisiin SM-kisoihini kautta aikain, suunnistuksessa

Tai no, kun sain ensimmäiset täydet 10 minuuttiset sekä työnnössä että tempauksessa tuolla Haapajärven kisoissa, niin nyt on kyllä vakavassa harkinnassa Liedon LC:n SM-kisojen kuntosarja. Elikkä GS olisikin ensimmäinen laji missä osallistuisin SM-kisoihin, saas nähdä.

Terveyden toivon pysyvän hyvänä reippaalla, joskus kovallakin, maltillisella, monipuolisella liikunnalla unohtamatta kehonhuoltoa ja riittävää lepoa. Toivottavasti mulla on faijan geenit, joka nyt 80-vuotiaana ei tarvitse mitään lääkitystä ja on mullekin uhonnut tulevansa joku kerta pesemään mut suunnistuksessa. No, näin ei tule tapahtumaan, toivottavasti, nolottaisi kauheasti

pidän itseäni ihan kohtuullisena esimerkkinä siitä, että koskaan ei ole myöhäistä aloittaa liikkumista.
lopetin röökinpolton 6 vuotta sitten, tuossa yhteydessä ostin kuntosalikortin ja lenkkarit, sitä ennen olin viimeksi liikkunut 18-vuotiaaksi asti, jolloin kilparatsastusurani loppui.
Arin kanssa ollaan samaa ikäluokkaa, viiskymppiä häämöttää nurkan takana. pitää sanoa että jotain taikaa kuulissa on, sillä vuoden kestäneen kahvakuulaintoiluni alussa vaivanneet (luultavasti pump-tuntien tahkoamisesta tulleet) kyynärpää- ja olkakivut ovat kuulakoon kasvaessa kadonneet tyystin! tosin kroppani on aina ollut perusterve vaikka ikäni olenkin konttorijakkaralla istunut.
löytyypä minunkin suvustani pitkää ikää ja hyvää fysiikkaa; isoisäni veli on tarinoiden mukaan jaksanut nostaa hevosen!
isoisä vielä yli kasikymppisenä pyöräili päivittäin vampulasta lauttakylään ja takaisin, mikä teki kymmeniä kilometrejä. isäkin, 85v, on näihin aikoihin asti ollut aika teräsvaari.
osansa hyvään kuntoon ja yleisvointiin lienee siis perimälläkin, mutta järkeni sanoo, että suurin vaikutus on kyllä tarpeeksi raskaalla kuntoilulla. se kuntosalilla nähty naistenlehtien lukeminen ja reidenloitontajassa hissuttelu ei kyllä rasita kuin kukkaroa. parasta jengiä naapurin salilla on ne eläkeläispapat ja -mammat, jotka aamuisin jo lopettelee treeniään kun konttorirotat vasta unenpöpperöisinä tulee paikalle siihen sakkiin mäkin vielä yritän pyrkiä!

_________________
an ko määki nosta, iha yhtäkkii vaa.

Teija
(Nimim. savuttomia vuosia 10)

_________________
aka traanitapiiri
Valiokunta | Koti | Kuulasauna | Katsoo ne jotkut golfiakin

Suomessa ajan historia on melko lyhyt, mun vanhempani esimerkiksi ovat syntyneet saunaan päreen valossa eikä sen aikainen kulttuuri oikein fitness-hommia suosinut. Töitä kyllä varmaan tehtiin siihen malliin, että treeniä ei erikseen tarvittu. Talvella metsätyöt, kesällä maanviljely, karjanhoitoon liittyvät hommelit ympäri vuoden. Jo heidän elinaikanaan olosuhteet ja yhteiskunnan vaatimukset voimakkaasti muuttuivat. Yhtäkkiä ei tarvinutkaan otsansa hiessä leipää syömän.

Osittain varmaan tästä johtuen ei omasta kotipiiristä ole liikkuvan vanhemman mallia itsellä. Mutta aikuisiällä jotenkin kuitenkin löysin itse liikunnan ilon, vaikkakin hetkittäin hampaat irvessä.

Nyt kun olen parikymmentä vuotta liikkunut, huomaan jonkinlaisen kehityskaaren tai ympyrän olevan sulkeutumassa. Alkujaan treenini oli ei niin tavoitteellista, suunnitelmallista tai orjallista. Väliin mahtui melkein pakkomielteinen kilometrien ja sykekeskiarvojen keräämien. Nyt olen "taantumassa" taas kohti kuntoilua eli liikunnan sekakäyttöä. Saa nähdä onko tällä vaikutusta esim kuulakilpailemiseeni.

Mutta jos ajattelee säikeen otsikkoa, niin omasta puolesta uskon liikkuvani vielä kauan, mutta tärkeämpänä kuin omaa tekemistäni pidän sitä, että annan lapsilleni liikkuvan (ja siitä nauttivan) aikuisen mallin.

_________________
The light that burns twice as bright burns half as long. (Eldon Tyrell, Bladerunner)